Pages

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Runotorstai: Ponnistus

Aiheena tänä torstaina on siis

Ponnistus

Hyppy, hyppy, ylöspäin,
venyy, venyy, korkealle näin,
voima luja nykäisee.
Jänteet paukkuu,
lihakset naukuu,
keho parka rykäisee.

Ambulanssi, sairaslomaa,
ei ole liikunta minulle omaa.


(tällä kertaa vaihteeksi riimittelin)

10 kommenttia:

sahrami kirjoitti...

Jee, tosi hauska. Miten tuosta tuli ihan itsellekin pomppiva olo. Hienosti kuvasit joustavaa pomppimista, tuli jotenkin mieleen kuminauha. :)

Loppu palautti maan pinnalle. :)

Allyalias kirjoitti...

Ei liikuntaa minullekaan, eikä hyppelyitä ainakaan pihalla ja talvella. Muuten ambulanssi kutsuu...

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se Hannu Karpokin telkkarissa kehottaa, että: "liikkukaa vähemmän..".

Anonyymi kirjoitti...

Jospa säännöllisemmin ja rehkimättä, hitaasti kiiruhtaen.

HeidiR kirjoitti...

Tämä runo perustuu todellisuuteen. En ole tosiaankaan liikunnallinen ihminen.

Mutta on kivaa kävellä ja pyöräillä kesällä auringonpaisteessa. Se on tosin jotain muuta kuin säännöllistä rehkimistä ympärivuoden.

Havukka-ahon ajattelija. Se on minun hommaani.

Anonyymi kirjoitti...

Konsta Pylkkänenhän se vasta ramppasikin, mietiskeli mennessään.

HeidiR kirjoitti...

Hmmm... totta... hänhän oli hillasuolla yhtenään.

Kenet minä nyt ottaisin esikuvaksi? Muumipapan riippukeinussa?

Rita A kirjoitti...

Ai miten liikunnallinen rytmi runossasi. Alkaa kuin koulun liikuntatunnilla :) Niin ja jatkuukin :D

Jääköhän minulta Runotorstai...? Kiireen vuoksi. No, katsotaan, sanoi lääkäri (kun Heidi vietiin polille)

Kiitos kysymyksestäsi blogissani, vastasin NIIIN mielelläni ettet tiedäkään. Pidän sinun kuvastasi :)

sahrami kirjoitti...

Kuulin juuri jumppaohjaajasta, joka joutui sairaseläkkeelle jännevamman takia. Tuli heti tämä runosi mieleen. Ihme sattuma. :)

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kommenteista! :)

Sahrami. Jumppaohjaaja joutuu/saa hyppiä aika paljon uransa aikana.