Hieno aihe tänään. Kirjoitin aamulla tajunnanvirtarunoa. Sieltä löytyykin paljon ainesta tuohon otsikkoon. Ihmeellinen yhteensattuma, joka on kuitenkin täysin luonnollista tässä yhteisessä avaruudessamme.
Miksi
elämä on kuoppa
pohjalla mutaa
ei ole mukavaa
ei ole kivaa
miksi yritämme
aina samat virheet
elämänpyörässä pyörii
mikä harha
elämä ei ole kirja
ihmiset eivät kirjojen henkilöhahmoja
he tekevät mitä lystäävät
päättelevät ihmeellisiä asioita
en voi olla kärpänen
katossa katsoen
itseäni miltä näytän
kun istun ruokalassa
kun kävelen
puhun
käännän katseeni pois
miltä se näyttää?
minä tiedän miltä sisälläni tuntuu
tarkkailkaa
kirjoittakaa minut paperille
että näkisin itseni
minä olen harha sisälläni
se on minun totuuteni ja sydämeni
ympärilläni on nahka
luut lihojen sisällä
kädet heiluvat miten sattuu
ilmeeni ovat arvoituksia minulle
kertokaa minulle mitä teen
ehkä minä voisin käsittää
metallinen kuula paiskoo
itseään seinästä seinään
samassa huoneessa
vapaaksi luulee itseään
huono muisti
ei muista
seinät ovat ympärillä
matkalla seinästä seinään
kimpoaminen sattuu
metallikuulalla on tunteet
suuta kuivaa
silmissä kuivia kyyneliä
vakava ilme
kylmyys ohimoilla
pyydän Jumala
rauhaa
palelee sisältä
farkkujen alta
villapuseron alta
sieluni alta
taivas on lämmin paikka
toivottavasti
kahvi lämmintä
taivas on kahvikupissa
hyppään sinne
ja kukaan ei minua enää löydä
minusta tuli kahvia
7 kommenttia:
Joskus
tuntuu siltä
että pistäisi mielellään päänsä
oikein vehreään pensaaseen.
Olen tuntenut samoin
silloin tällöin.
Loppu hyvin. Kaikki hyvin?
Ihmettelyä on maailma pullollaan jos pysähdymme ja päästämme ajatukset vapaina liitelemään. Tässä runossa on lentämisen tunnetta.
Kiitos kommenteista! :)
Loppu voi olla hyvin tai huonosti. Riippuu siitä oliko kahvi hyvää. ;)
Olen ihmetellyt sitä usein, että miksi minun runoihin tulee niin vähän kommentointia. Johtuuko se siitä, että minä itse kiertelen hyvin vähän kommentoimassa muiden runoja? Siis kun ehdi kommentoimaan muita, muutkaan ei kommentoi minun runopläjäystä? Vuoroin vieraissa?
Pidin tuosta "kirjoittakaa minut paperille /että näkisin itseni".
Enpä osaa sanoa, miksi eivät kommentoi... Minä yleensä kiertelen sen minkä ennätän, kommentteja tulee joskus enemmän, joskus vähemmän. En tiedä missä määrin kommenttien määrä riippuu ns. omasta aktiivisuudesta.
Joihinkin runoihin on helpompi kommentoida kuin toisiin. Monesti tosi hekilökohtaisiin runoihin on ainakin minusta vaikea sanoa mitään. Joihinkin ei ole oikein mitään lisättävää. Tai sitten on niin paljon sanottavaa ettei kerta kaikkiaan ehdi kirjoittamaan.
Mutta nämä ovat vain näitä minun näkemyksiäni...
Allyalias, saatat olla hyvinkin oikeassa...
Lähetä kommentti