Pages

lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Tunteet ja teot

Mitä tehdä jos haluttaisi olla ilkeä ihmisille? Mitä tehdä jos sisällä pyörii katkeria sanoja? Päässä pyörii käsittämättömän katalia repliikkejä kaikille pintapuolisille, tekohymyisille muovikippo-, pesuaine- ja kynttiläihmisille, jotka kerääntyvät olohuoneisiinsa tuhlaamaan rahojaan; syömään kermaleivoksia ja rasvaisia pasteijoita sekä puhumaan säästä, kaapinsiivouksesta ja leivontaresepteistä. Haluaisin mennä paikalle ja nauttia noista herkuista. Sopivan hetken tullen heittäisin mukavia viisauksia kuten "rahalla ei voi ostaa onnea".

Saattaisin kertoa siitä, etten ymmärrä miksi pitää kerätä asunnot, seinät ja komerot täyteen turhaa roinaa. Miksi ostaa viimeisimmät villitykset? Samanlaisen tramboliinin kuin naapurilla? Tai sen kaasugrillin, joka kuulemma jo jokaisella on? Kysyisin verkostomarkkinoijalta, että miksi tämä kippo maksaa niin paljon? Miksi tämä kynttilä on niin sikahintainen? Samalla rahalla Tiimarista saa ihan samanlaisen ja yhtä nätin. Onko tosiaan tämä pesuaine niin riittoisaa? Tottakai se on... Eihän sitä raaski käyttää niin huolettomasti kuin euroshopperkamaa.

Ihmettelisin myös sitä, että miten voi pitää paikkaansa tämä väite: "Mitä enemmän ostat, sen enemmän tienaat?" Siis ostamalla turhaa tavaraa rikastut? Wau!

Sitten sitä ollaan niin onnellisia, kun on saatu vähän luxusta elämään.

Voisin myös kertoa kaikille siitä, miksen itse asu omakotitalossa. Syy: omakotitalot ovat nykyään hirvittävän hintaisia. Ihmiset joutuvat raatamaan niska limassa vuosikymmeniä, jotta pystyisivät maksamaan hurjat lainansa. Sitten kun talo on vihdoin maksettu, he ovat jo eläkkeellä. Nyt kun he vihdoin voisivat nauttia rauhassa siitä omasta talostaan, he saavat stressiperäisen sydänkohtauksen tai ovat jo muuten raihnaisia. Se siitä sitten...

Mutta enhän minä oikeasti mene pilaamaan toisten nautinnollista ja sosiaalista ostoshetkeä. En. Minä vain mielessäni ajattelen näin ja voin kirjoittaa näitä ajatuksia tänne blogiini. Pysyn poissa. Tai voisinhan mennä sinne tarkkailemaan tilannetta, hiljaa. Olen minä niin joskus tehnytkin. Mennyt paikalle ja kehunut kovasti emännän leivoksia. Minusta on aina ihanaa mennä valmiiseen pöytään. Olen itse laiska leipomaan mitään. Olin silloin tosi iloinenkin siitä, että minut kutsuttiin. Sanoin, että mukavaa välillä kuunnella näitä naisten juttuja (ei tosin tainnut olla kovin fiksu toteamus, mutta siihen aikaan olin kuunnellut liikaa miesten juttua, joten tuo lause oli totta!) Mutta en malttanut olla kysymättä vaikeita kysymyksiä myyjältä. Enkä ostanut muuta kuin 3 euron hintaisen pesuainepullon (sekin oli tyhjä täyttöpumppupullo, ei kolmella eurolla vielä itse ainetta saa). Eipä kutsuttu toista kertaa kemuihin...

Nyt erilaisista tarkkailutilaisuuksista olisi jotain hyötyäkin. Saisin varmasti hyviä lauseita repliikkipäiväkirjaani ja mainioita aiheita tulevan kirjani kohtauksiin. Mutta onko se sen arvoista?

Huh, nyt helpotti! Nyt minun ei tarvitse oikeasti olla ilkeä ihmisille. Voin olla kiltti ja hymyillä nätisti.

Voin myös pohtia mitä vikaa minun elämässäni nyt on, kun näin katalia mietin. Kaikki ajatuksethan lähtevät minusta. Minun pitää katsoa peiliin. Miksi siellä näkyy nyt tyytymätön nainen?

*****

Ps. olen edelleenkin sitä mieltä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokaisella ihmisillä on samoja tunteita: pelkoa, vihaa, rakkautta, iloa, surua jne. Joissakin ihmisissä ne samat tunteet on vain niin syvällä piilossa kuoren alla, että sen välillä unohtaa. Ja ihmiset arvostavat eri asioita, puhuvat eri kielellä, ovat avaruudessa saman kuution eri pinnoilla.... eivätkä koskaan kohtaa.... koska pelkäävät toisiaan ja pelkäävät tunteita. Surullista.

8 kommenttia:

sahrami kirjoitti...

Hieman samoja aatoksia komeroiden täyteen keräämisen suhteen...

Minusta on tosin joskus ihan mukava mennä paikalle tapaamaan ihmisiä ja rentoutua nollaamalla aivot kuuntelemalla maailmantärkeintä puhetta ilmatiiviistä muovikipoista.

Ostin kerran jostain kynttiläkutsuilta kynttilälyhdyn, jonka lasi poksahti kun poltin siinä tavallista kynttilää enkä valmistajan kallista samanlaista, mutta viileämpänä palavaa kynttilää. Missään ei kerrottu, ettei niin saa tehdä tai en ainakaan ollut sellaista huomannut.

Ihmisten olisi hyvä muuttaa muutaman vuoden välein - siinä oppii miettimään seuraavan kerran, tarvitseeko jotain todella ennen kun ostaa lisää tavaraa. :)

Joskus sitä miettii, kuinka vähällä tavaramäärällä ihminen oikeasti tulisi toimeen. Olisi vähemmän siivoamista, huolehtimista, riittäisi pienempi asunto, säästyisi rahaa, säästyisi kaatopaikkoja ja luonnonvaroja. Lisäksi olisi enemmän rahaa antaa vaikka todella tarvitseville. Aikaakin voisi olla enemmän, jos sitä säästyisi työnteosta. Hmmm?

HeidiR kirjoitti...

Niin, juu.

Todellakin joskus olisi kiva käydä jopa tuollaisissa tapaamisissa. Mutta miksei sitä voisi tavata ilman rahaa? Siis tapaamisen oikea syyhän on myydä tavaroita. Miksi pitää olla jokin tuollainen materialistinen syy sille, että hieman vieraammatkin ihmiset tapaavat toisiaan?

Minkälaisia muunlaisia teemailtoja voisi olla? Runoilta? Kirjailtapäivä? Kukkaistapaaminen? Valokuvausyö?

sahrami kirjoitti...

Joo, kyllä minäkin usein jätän menemättä, ja kerron aina reilusti syynkin, joka joskus on se, ettei tarvita nyt mitään. Tosiaan, kuten sanoit, miksi sille kyläilylle pitää olla tuollainen pakkomyynninomainen syy. Sitä olen itsekin harmitellut. :(

Kaverini järjestivät joskus kirjallisuusbrunsseja. Brunssi, jossa jokainen esitteli lukemaansa hyvää kirjaa, luki pätkiä, juteltiin ja syötiin. Sinäkin varmaan pitäisit sellaisista.

Hmmm... Sinähän voisit järjestää vaikka niille opiskelukavereillesi jonkun tuollaisen mukavan teemaillan. :)

HeidiR kirjoitti...

Luit ajatukseni, Sahrami! Hoksasin pari tuntia sitten, että minähän aioin pitää vielä tässä tänä vuonna henkisen illan ystäville ja tutuille! Kaikenlaista henkisyyttä: meditoinnista alitajunnan juttuihin. Kynttilöitä, musiikkia, tunnelmaa ja energioita. Kuulostaako mielenkiintoiselta?

Foxy kirjoitti...

>>Mitä tehdä jos haluttaisi olla ilkeä ihmisille?>>

ilkeä ihminen on ilkeä vaan, eikä pysähdy edes ajattelemaan.

Pikkuliina kirjoitti...

Hienoa Heidi, hyvin aiheellinen ryöpsähdys! Rahalla ei voi ostaa onnea eikä sillä saa lisää aikaa. Vuorokaudessa on 24 tuntia jokaiselle. Sen monet unohtavat.

Minä olin vuoden vuorotteluvapaalla ja se teki hyvää. Yksi parhaimmista ratkaisuistani elämäni varrella. Tulot putosivat puoleen mutta elämäni rikastui.

HeidiR kirjoitti...

Miss Foxy, puhut totta. Kaikki eivät edes mieti omaa ilkeydenhaluaan.

Pikkuliina, kiitos sinullekin.

Katsoin Blogi-infosta, että minulta lähti hyvin äkkiä 3 tilaajaa pois tämän kirjoituksen jälkeen.

Eivätkö kestäneet tätä? Osuinko hermoon? Mitä tapahtui? Olisi mielenkiintoista tietää...

sahrami kirjoitti...

Kolme tilajaa! Oho! Minulta lähti kaksi erään nöyryyskirjoituksen jälkeen. :)

Mutta tilaajia tulee ja menee. Olivatkohan tupperwaremyyjiä? :)