Flunssaisena on hyvä istua netin ääressä ja palella sekä kirjoittaa runo syksystä. Siis minä pitkän tauon jälkeen osallistun Runotorstain haasteeseen.
Syksy
Valkoisen kimaltelevan villapuseroni hihoista
kolahtelevat
kylmät yksinäiset sormeni
vilu
vetää
pitkin luita
pakkanen irrottaa kuolleet lehdet puista
taivaalta sataa huurretta ruohikolle
seisoo pihlaja paljastaen ruumiinsa
pirun tekele
pihlaja
aika tuo kiltteyden esille
timanttini putoaa lattialle
joka päivä uudelleen
varpaani jäätyvät pienimmästä suurimpaan
vihreissä villasukissa
1 kommentti:
Hyvä runo, tuollainen olo minullekin tulee syksystä. Kiva löytää taas uusi oululainen bloggaaja. Pitääpä käydä kurkistelemassa sinua paremmalla ajalla :)
Lähetä kommentti