Kaaosteoria

Kun laitat pienen marmorikuulan pyörimään eteenpäin lattialle, tiedätkö mihin se päättyy? Voit ehkä päätellä lattian kaltevuudesta ja lähettämisvoimasta sen. Kun teet saman testin 10 kertaa samalla tavalla, niin päätyykö tuo kuula varmasti samaan paikkaan huonetta?

No, ei varmana. Sillä et voi koskaan tehdä tuota testiä uudestaan täsmälleen samalla tavalla. Aina jokin asia muuttuu. Muistattehan? Ette voi astua samaan virtaan kahdesti.

Ulkona sataa vettä. Hietikko on kurainen ja pehmeä. Hiekka tunkeutuu lenkkareiden rakoihin ja salaa varisee autoon, hiipii varkain lattioille. Hiekka on elävää. Se rahisee sukan alla. Pistelee paljaita jalkapohjia. Hiekka ryömii lopuksi lakanalle ja nipistelee nukkujan selkää.

Miksi minä tällaisia mietin?

Ihmiset käyttäytyvät usein todella vanhan kaavan mukaan, joka kuitenkin yllättää joka kerta. Ihminen on kuin pieni marmorikuula tai hiekka. Vasta jälkeenpäin voi päätellä jotain. Mutta ennustaa ei voi. Ennustaminen on mahdotonta.

Mutta me ihmiset kuitenkin koko ajan yritämme ennustaa ja ennakoida. Kaikkein edistynein olemisen muoto on tarkkailla tätä hetkeä. Olla läsnä tässä hetkessä ja vain odottaa seuraavaa hetkeä. On vaikeaa olla päättelemättä mitään tulevaisuuden tapahtumista, koska se on ihmisen luonto ja vietti. Olla varuillaan.

Kärpänen lentää tuossa tietokoneeni vierellä. Nyt se laskeutui kännykkäni päälle. Nyt se meni luokkatoverini tietokoneen sivuseinään istumaan. Nyt se palasi takaisin pöydälleni. Mihin se seuraavaksi lentää ja miksi?

Niinpä tietenkin

Addinaisen blogista huomasin persoonallisuustestin.

Minä sain tämän tuloksen:

"Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen."

Olen sanaton...

Essee ennakkoluuloista ja avoimesta mielestä

Kirjoitin tuonne Kirjoittamalla-blogiin tämän esseen. Esseitähän nämä tällaiset blogikirjoitukset ovat? Eivätkö olekin?

Mukava oli kirjoittaa vaihteeksi tuollaista. Olen kirjoitellut fictiota, runoja ja novelleja niin usein.

Innoittajana toimi eräs nykyaikainen buddhalaisuudesta kertova kirja ja tämän päivän tapahtumat koulussa. Esittelen kirjan sitten kun olen sen kokonaan lukenut.

Vailla sisältöä

Tässä postauksessa ei ole ainakaan aluksi mitään sisältöä. Kirjaimia vain peräkkäin. Ilmoittelen teille ja itselleni, että olen täällä. Minä olen. Kyllä.

Tällä viikolla käsikirjoittamisen opinnot jatkuvat auditoriossa. Kumma auditorio. Elokuussa sieltä meinasi loppua happi. Nyt siellä on kylmä. Mitä tapahtuu talvella?

Mikä on suuntani? Mitkä ovat unelmani? Minun pitäisi tehdä itselleni uusi ja innostava aarre- eli unelmakartta. Ihan totta. Nythän on hyvin moni unelmani saavutettu. Enhän voi jäädä tyhjän päälle. Vai voinko?

Kertokaapa te omista unelmistanne hieman. Saadaan vähän kommentointia tänne blogiin vaihteeksi.

Matkan jälkeen

Emme tainneet paljon erottua Jyväskylän ihmismassasta. Ryhmämme hajaantui heti ensimmäisen museon jälkeen. Taisin olla ainut joka itseasiassa kävi Alvar Aalto -museossa.

Minäkin häivyin omille tielleni. Taiteesta, ympäristöstä ja ilmapiiristä on paras nauttia yksin. Voi itse päättää tahdin ja tiet. Voi istua penkillä yllättäen kirjoittamaan havaintoja luonnoskirjaan. Miltä kuulostaa ja tuntuu kun kävelee kadulle pudonneiden keltaisten vaahteranlehtien päällä? Ainakin ne tuoksuivat samalle kuin se lapsuuden lehtikasa, jonka äiti haravoi pihalle ja johon minä innolla hyppäsin, kasvoilleni, kokonaan ja upposin sinne.

Istuin yksin ruokaravintossa ja tarkkailin kadulla kulkevia ihmisiä, kuuntelin kuinka nelikymppiset luokkakokousosallistujat kikattivat naapuripöydässä, huomasin kohteliaan tarjoilijan persoonallisen ärrävian, kirjoitin luonnoskirjaani siitä miltä tuntui, kun oranssiin sadetakkiin pukeutunut munkki hyökkäsi kävelykadulla kimppuuni kuin puhelinmyyjä ja lähes suuttui minulle torjuttuani hymyillen hänen myyntiyrityksen.

Enemmän valokuvia ja tietoa olen ladannut tänne. Tuo ylimmäinen kuva on Keski-Suomen museosta. Kun näin tuon vessainstallaation siellä museossa, nauroin erittäin sydämellisesti. Oma vessani on jo museoitu! Tuo on lähes tarkalleen kopio vessastamme. Amme on vain meillä isompi ja kaakelit ovat valkoiset... Oli tuolla museossa ihan järkevääkin katsottavaa. Ihastelin maisemavalokuvanäyttelyn panoramakuvia.

Mukava reissu. Suomessa on paljon nähtävää, kun oikein tarkkaan katselee.

Varoitus Jyväskylään!

Jos näette huomenna epämääräisen porukan kulkevan Jyväskylässä esim. Alvar Aalto Museossa, niin älkää säikähtäkö ja soittako poliisille, he ovat vain Limingan taidekoululaisia tutustumassa kaupungin taidetarjontaan.

Minäkin ilmoittauduin mukaan retkelle. Mukavaa piristystä! Taidetta ja ideoita (sekä bussissa istumista... jeee).

Toivottavasti ilma on yhtä kaunis ja syksyinen kuten tänään.

Sumua

Eilen oli Oulussa sumua, usvaa, pilveä, taikaa tai jotain.

Kirjoitin siitä tuonne toiseen blogiin.

Nyt meillä on taas lukutorstai. Meillä on vieraileva tähti kommentoimassa kirjoituksiamme. Essi on Helsingissä. Sitä oppii aivan ihanasti siitä, kun toiset lukevat tekstiä ja sanovat rehellisen mielipiteensä. Mikä on hyvää, mikä huonoa ja mikä hyppää silmille. Mikä ei kuulu tuohon tai tähän. Sitten minä tietysti itse saan valita sen ketä ja mitä uskon.

Aion kyllä muokata tekstiä vielä uudelleen.

Te varmaan myös haluaisitte lukea noita tekstejä, mitä täällä olen kirjoittanut? Ehkäpä julkaisenkin jonkun novellin blogissani. Sitten kun se on julkaisukelpoinen.