Muistatko Runotorstain haasteet?

Parvekelasin jääkukat

Olen lopettanut Runotorstain moderaattorina olon. Tosin hyvin vähän pystyin olemaan moderaattorina viime syksynä. Mutta onneksi Ari on hoitanut moderaattorin tehtävät todella hyvin! 

Nyt Runotorstaihin on saatu uusia ja innokkaita ihmisiä mukaan. Minä siirryn syrjään.

Toivon Runotorstaille todella pitkää ikää! 

Ihana sivusto.

PS. Mahtava sivusto on myös tietysti Valokuvatorstai, jolle myös toivotan hyvää kevättä! 

Hyvää uutta vuotta 2015!

Todella myöhästyneet hyvän joulun toivotukset minulta!

Mutta onnellista uutta vuotta 2015 voi toivottaa vaikka koko vuoden. Eikö vain?

Runokilpailun palkintojenjakotilaisuus

Kymmenen parhaan runon nimimerkit ovat jo paljastettu yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.monitaiteelliset.com

Jännitys tiivistyy!

Heidin laulu

Kysymysten hymni

Metsäni, maailmani, järveni, jokeni, kallioni.

Tahdon tuntea teidät jalkojeni alla.

En halua kadottaa yhteyttä maahan.

Painan korvani pehmeään hiekkaan.

Kuuntelen kuinka maapallo hengittää.

Nousen ylös ja halaan suurta mäntyä.

Katson ylös ja näen suuria pilviä.

Lämmin kesätuuli heilauttaa hiuksiani.

Jalkani ovat paljaat.

Varpaani herkkänä heinikossa.

Kesällä.

Kerro kuinka muistaisin syksyllä

olla kanssasi hiljaa,

-kuinka muistaisin sulkea television ja tietokoneen.

On helppoa olla luonnossa, kun on lämmin.

Kylmällä säällä istun sisällä pimeässä.

Olen niin pieni olento maailmassasi.

Olet niin suuri ja ääretön.

Mikä on minun matkani ja merkitykseni tässä ja nyt?

Kuljen sinun kanssa halki avaruuden.

Äitini kulki ennen minua ja tyttäreni kulkevat minun jälkeeni.

Kiitos, että saamme olla täällä tämän pienen hetken tietoisia itsestämme

ennen kuin taas menemme sinne

missä olimme ennen syntymäämme.

******************

Joskus on vain mentävä

Marianne kirjoitti blogissaan erinomaisen kirjoituksen 31.8.2014. Sen pitäisi kaikkien lukea, jotka pyörivät oravanpyörässä. Ovat kierteessä.

Kirjoituksen otsikko on: Miksi me ihmiset ei lopeteta ennen kuin menee rumaksi.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa,

että me uskotaan sydämen tieto vasta kun

tulee seinä joka sen sanoo.

kysyy Marianne.

Tuo yllä oleva runoni tai aforismini tältä päivältä on eräänlainen vastaus tuohon kysymykseen. 

Siksi me ihmiset menemme päin seinää! Juuri siksi! 

Joskus on vain mentävä päin seinää ja rikottava jotain, jotta pääsisi eteenpäin. 

Ehkä kuulostaa surulliselta. Mutta olen nähnyt, että monille ihmisille se on välttämätön tie.

Jokaisen oma tie ja oma seinä.

*

*

*

Syntymää saa vielä

Kannen kuvitusta. Tämä puu sijaitsee Tyrnävällä. Enpä silloin tiennyt, kun valokuvan otin, että käytän sitä kirjani kannessa. Enkä tiennyt sitä, että nykyisin ajan hyvin usein tuon puun ohi, koska sen lähistöllä asuu nykyisin minulle tärkeitä ihmisiä.

Syntymä-runokokoelmaa ei enää löydy kirjahyllystäni kuin kaksi kappaletta. Yksi on puhdas. Toisessa on merkintöjä, koska käytän sitä runonlausuntakeikoillani. Mutta jos joku haluaa vielä sen itselleen, sen voi tilata suoraan netistä.

Katsoin mitä kirjani maksaa juuri nyt 14.8.2014 eri nettikaupoissa.

cdon.com: 6,95 €

Adlibris: 4,70 €

suomalainen.com 5,30 €

Mistähän johtuu hintaerot? Hmmm... ehkä toisessa nettikaupassa postimaksut ovat suuremmat kuin toisessa. 

Minä yritän olla tilaamatta itselleni lisää kirjoja myyntiin.Kirjoitan uutta kokoelmaa. Keskityn siihen.  Olen jo lukenut ainakin yhdessä tilaisuudessa ihan uusia runoja. On uusien runojen aika. 

Runojani Villa Pukkilassa Oulussa

Tervetuloa hengähdyshetkeen idylliseen Villa Pukkilaan keskiviikkona 13.8.2014 klo 18.00. 

Trubaduuri Mika Pehkonen esiintyy ja Ella-Varjo tutustuttaa kuulijoita runoilija Heidi Rundgrenin runoihin.

Käteisellä toimiva herkullinen puffetti on myös auki.

*****************

Itse en ole paikalla. Ella-Varjo valtaa estradin!  

Yksi asken runoilijan elämässä on se, että joku muukin haluaa lukea niitä ääneen yleisölle.