Mustavalkomaanantai: makro

Mustavalkomaanantain haaste #116

Lehtiruno: Valot ja varjot

valot ja varjot

sana tarjoaa leikkiä

ja kaiken saa aina pois

olen irrottautunut maailmasta

tehtiin kiveen sydänääniä

kylmä valo

tulen itse olemaan

***********************

Osallistuin Helsingin Sanomien lehtirunokilpailuun. Tämä ei päässyt 50 parhaan joukkoon, mutta minusta silti julkaisemisen arvoinen. Olkaa hyvä.

Hesarin kisa on käynnissä 14.5. saakka. Kymmentä parasta voi äänestää täällä. Palkintoina äänestäneiden ja runon lähettäneiden kesken on 2 iPadia. 

Lisää lehtirunoja löytyy esimerkiksi Sanomalehtiruno -blogista.

Croquis-muotokuva

Kävin tänään Limingan taidekoulun kevätnäyttelyn avajaisissa. Siellä oli myös Tessa Suhonen tekemässä croquis-muotokuvia. Hän maalasi ensin akvarelliväreillä paperille ja sen jälkeen piirsi siihen tussilla.

Halusin itsestäni sellaisen! Mukava vaihteeksi näinkin päin. Muotokuva runomuotokuvien tekijästä. Mieleeni tulee piirroksesta vanha, viisas intiaaninainen. Hän miettii. Katsoo kaukaisuuteen. Surumielinen.

Kuvan tunnelma on ajatuksia herättävä. Tessa sai kuvaan vangittua jotain syvää mitä itse en peilistä näe, mutta jonka tiedän todeksi.

Makroviikot: Kasvi

Saintpaulia

Pitkästä aikaa ajattelin osallistua myös Makroviikolle.
Tosin en ole varma olenko osallistunut haasteeseen aiemmin, vai kuvittelenko vain.
Aiheena on kasvi. Valitettavasti pihamaallamme on vasta lumet sulaneet, joten siellä ei ole paljon uutta kuvattavaa. Viime kesän kasveja korkeintaan.

Mutta jotain tuoretta löysin kotoa. Saintpaulia innostui tekemään uusia lehtiä mullan vaihdon jälkeen. 

(klikkaa kuva isommaksi)

Makroviikot 57: Kasvi

Mustavalkomaanantai: Vappu

Naamarit kuuluvat vappuun, vaikka ne saattavat olla joskus pelottavia...

Pitkästä aikaa osallistun Mustavalkomaanantain haasteeseen, joka on 115.

Mocha Tea -keramiikkaa eli mocha diffusion pottery

Supermakrokuvia mocha tea -tekniikalla koristellusta keramiikkatyöstäni. 

Limingan kansalaisopiston savikurssilla opiskelimme myös koristelemaan astiat mocha tea -tekniikalla. Netistä löytyi vain englanninkielisiä sivuja aiheesta. Täällä on yksi ja täällä on toinen. 

Tuo tumma aine sisältää tupakkaa, vettä ja rautaa tai mangaania. Eli siinä ei ole teetä...

Mocha tea -tekniikkaa varten kuitenkin halusin tehdä teehen liittyvän astian. Tuo on sellainen teepannun muotoinen pieni kuppi, johon voi laittaa liotetun teepussin.

Otin siitä makrokuvia sen takia, että minusta nuo pienet yksityiskohdat ovat paljon kauniimpia kuin itse astia kokonaisuutena. Klikkaa kuva suuremmaksi!

Teimme myös ihmisvartaloita savesta. Opettajamme Niina Kela teki tällaisen naisen. Upea. 

Kirjoittajan suunnitelmat ja elämä

Pienoinen pääsiäisnarsissi (supermakro).

Edellinen postaukseni on näköjään tammikuulta.  Mistähän sitä kirjoittaisi...

Arsliminka Ry järjesti taidenäyttelyn helmikuussa Lumijoella. Kalevassa oli siitä juttua. 

Via Dolorosa Ry sai aikaan sen, että Limingassa oli pääsiäisenä Via Dolorosa -näytelmä. ArsLiminka ja Limingan taidekoulu tekivät keskustaan aiheeseen liittyvän taidepolun. Itsellä oli kaksi savityötä Limingan apteekin ikkunassa. Pitäisi nyt muistaa hakea ne pois sieltä.

Oulun Seudun Kynäilijät Ry järjestää jälleen kirjoittajaseminaarin Limingassa. Aion osallistua sinne nytkin.  Seminaari on ensi viikonloppuna. Kirjoitin eilen ennakkotehtävän ja lähetin sen tänään sähköpostissa yhdistykselle. Oli mukava pitkästä aikaa kirjoittaa jotain luovaa. 

ArsLiminka Ry on päättänyt julkaista kulttuurilehden. Pieni painos. Jaetaan jäsenille ja yhdistyksen tapahtumissa. Itse olen mukana lehtitoimikunnassa nimikkeellä toimitussihteeri. 

Olen myös löytänyt jotain hyvää luettavaa. Olen innoissani siitä! Niin usein joudun pettymään, kun valitsen kirjastosta ihan vääriä kirjoja. Luin Haruki Murakamin Sputnik -rakastettuni -kirjan viime viikolla. Piti valita lentokentän pienestä valikoimasta jokin pokkari. Tämä kirja vaikutti kaikista mielenkiintoisemmalta. Kävipä tuuri!  Kun sain sen luettua, piti heti etsiä kirjastosta Murakamin muita teoksia. Nyt luen Kafka rannalla -kirjaa, joka on kyllä ylipaksu minulle (pidän ohuista kirjoista). Mutta jotenkin Murakamin kieli, ja se kuinka hän rakentaa tarinan on niin erinomainen, että uskon jaksavani lukea kirjan loppuun. On maagisuutta, moniulotteisuutta, tarinoita tarinan sisällä, metaforia ja älyn haastamista. 

Savikurssilla olen käynyt. Valitettavasti se on nyt lähes loppu tältä keväältä. Osallistun vielä erilliselle rakusavikurssille nyt huhtikuussa. Jännä nähdä rakusavitöiden tekoa ja tehdä niitä itse. Siinä ole todella erikoinen tapa polttaa työt. Wikipedia kertoo jotain siitä täällä. 

Tässäpä oli tämä kirjoittajan elämää ja suunnitelmia.