Villasukat!

On se nykyaikana kätevää, kun tämmöinen tumpelokin
voi loihtia hienot villasukat tuosta vaan!

Tytöilläni on liian vähän villasukkia. Aina yksi tai useampi sukka on hukassa. Päätin siis tarttua puikkoihin ja neuloa niitä itse lisää. Siitä on varmaan ainakin 9 vuotta, kun viimeksi olen yrittänyt neuloa villasukkaa. Jotenkin se neulominen jäi aina kesken. Nyt ei mennyt kuin kaksi päivää ja pari oli valmis! Seuraavan parin neulomisen aloitin heti. Epäilen, että jännittävä 7 Veljestä Polkka -lanka auttaa asiassa. On mielenkiintoista seurata millaista raitaa ja kuviota seuraavaksi syntyykään.

Ensimmäisen kantalapun kanssa taistelin illan. Purin ja neuloin ja purin... kunnes googlasin. Täältä löytyi hyvä ohje vasta-alkajalle.

Neulominen onkin kivaa!

Pandoran lipas

Ystäväni uusi blogi Pandoran lipas on hyvää luettava kaikille, jotka ovat matkalla kohti paranemista ja eheytymistä.

Hän kirjoittaa kauniisti niin kuin aina ennenkin, vaikka aihe on raskas ja surullinen. Hän on lahjakas ja viisas, vanha sielu.

Pandora kirjoittaa:

"Minulle on aivan sama paranenko sillä, että joku puhaltaa minuun päin, minulle tärkeintä on, että yritän. Suhtaudun avoimesti kaikkiin hoitomuotoihin ja olen rehellinen itselleni. Tällä hetkellä uskallan sanoa, että minä teen lähes tulkoon kaikkeni sen eteen, että paranen. Ja tämä blogi, nämä kirjoitukset ovat yksi käyttämistäni keinoista parantumisen tielläni."

Suosittelen tutustumaan.

RunoTorstai: vuorenpeikkojen luolassa

sinun on mentävä pimeään, mustaan
tuntemattomaan

mutta ei sinun aivan pakko ole mennä

voit jäädä myös siihen
tietokoneen ääreen


****************

RunoTorstain 146. haaste

ValokuvaTorstai: vuorenpeikkojen luolassa

ValokuvaTorstain 146.haaste

Lunta, lunta, lunta!

17.10.2009 kl 0720

Kuvassa Lola.

Valokuva- ja RunoTorstai: virta

sana ei ole absoluuttisesti aina sama
se näyttää suuntaa sinne päin

jonnekin yhä uudelleen

antaa liikkuvan kehyksen ajatukselle

sinä itse annat sisällön
astuessasi sanaan

***********************

RunoTorstain ja ValokuvaTorstain 143. haaste

Elosyysloka

Jaahas... täälläkös on kaipailtu minua? Minulle taas iski jokin muu kuin blogivaihe. Minulla on siis vaihteeksi elämää verkon ulkopuolellakin. En ole ehtinyt juuri runoilemaan. Muutamia kirjoja olen lukenut. Nyt on kesken Maailman kuuluisimman yhtälön elämänkerta.

Satunnaisia poimintoja kuvin ja sanoin lähimenneisyydestä...

Kesän jännitin äitiänpäiväruusun selviytymistä ulkona. Päätin kokeilla selviäisikö ja piristyisikö toukokuinen ruukkuruusu ulkona. Se yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Kuvasin nuppua säännöllisesti, ja ilokseni se ehti aueta ennen kuin kesä loppui. Tämä kuva on otettu 30.8.

Syyskuussa kävin työkavereiden kanssa muutaman tunnin patikkareissulla.

Syyskuussa käväisin myös Rovaniemellä Traktor Pulling -kisoja katsomassa.

26.9. kuvasin pitkästä aikaa hienon auringonlaskun kotini lähellä.

Tänään tein kaksi sohvatyynyä. Hinnaksi tuli 2,50 euroa/kpl. Olen haaveillut uusista sohvatyynyistä uuteen sohvaan, mutta jotenkin en ole valmis maksamaan sitä 15-25 euroa valmiista tyynyistä. Siis ostin sopivaa kangasta (alekorista). Kotona oli entuudestaan pari vanhaa, käyttämätöntä tyynyä, joista sain tyynyihin sisällöt.

Elämä on arkea, lasten koulunkäyntiä, parisuhdetta, töitä, vapaa-aikaa, ystäviä ja harrastuksia. Osallistuin viikonlopun kestävälle runokurssille syyskuun alussa. Viime viikolla kävin Oulussa kiertelemässä taidenäyttelyt läpi. Haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa pääsisin elämäni ensimmäisen kerran rock-konserttiin. Nyt olisi siihenkin hyvä mahdollisuus.

Voisiko nyt 35-vuotiaana todeta, että kolmenkympinkriisi on ohi? Ehkä minä sitten taas alan pohti elämää ja kaikkea syvällisemmin, kun tulee 40-kriisi tai tapahtuu jokin elämänmullistus, joka vaatii hirvittävästi analysointia, runoilua ja blogikirjoittelua.

Elämä on aaltoliikettä.