en halua olla sellainen
mutta minun piti kertoa se yllätys
mietin
katson menneisyyteen
kysyn itseltäni
jaksanko enää
menneisyys on onneksi vain puheissa
******
Sama anomyyni runoilija lähestyi minua... :)
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
Naamio
tuo tumma hahmo katsoo minua
pelkään
tunnen epäluuloa
kutsun häntä
epäluuloisena ja varovasti
katosin vielä kerran
en voi uskoa
tumma varjo häipyy
******
Sama nimetön, anonyymi kirjoittaja tämänkin runon takana. (kso edelliset postaukset)
pelkään
tunnen epäluuloa
kutsun häntä
epäluuloisena ja varovasti
katosin vielä kerran
en voi uskoa
tumma varjo häipyy
******
Sama nimetön, anonyymi kirjoittaja tämänkin runon takana. (kso edelliset postaukset)
Ajattele!
miksi ihminen on?
melkoinen saavutus
osaan olla onnellinen!
ken kertoo sen?
kuka? ken?
miksi kertoa?
Ajattele!
******
Saman nimettömän aforismi kuin edellisessä postauksessa. :)
melkoinen saavutus
osaan olla onnellinen!
ken kertoo sen?
kuka? ken?
miksi kertoa?
Ajattele!
******
Saman nimettömän aforismi kuin edellisessä postauksessa. :)
Tämä runo ei ole minun
nainen
se ei tee mitään
nainen, miksi sen pitäisi
kuka
ken
miksi se on niin vaikeaa
haluan, hän haluaa
kaiken sen jälkeen
olemme yhtä
ilahduttavaa, kenties, tulevaisuudessa
**********
Siis minä en kirjoittanut tätä runoa, mutta runon kirjoittaja pyysi laittamaan tämän jakoon. Joten olkaa hyvä. :)
se ei tee mitään
nainen, miksi sen pitäisi
kuka
ken
miksi se on niin vaikeaa
haluan, hän haluaa
kaiken sen jälkeen
olemme yhtä
ilahduttavaa, kenties, tulevaisuudessa
**********
Siis minä en kirjoittanut tätä runoa, mutta runon kirjoittaja pyysi laittamaan tämän jakoon. Joten olkaa hyvä. :)
torstaina, lokakuuta 02, 2008
RunoTorstai: kiltti
hän oli jotain hämärää
ehkä en muista
siellä missä hän oli
leijui
pelkoa
äärimmäistä taipumista
hän kulki jälkiä jättämättä
mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa
lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän kirjoittaa kiviin
rakkaudesta
********************
RunoTorstain aihe kiltti.
ehkä en muista
siellä missä hän oli
leijui
pelkoa
äärimmäistä taipumista
hän kulki jälkiä jättämättä
mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa
lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän kirjoittaa kiviin
rakkaudesta
********************
RunoTorstain aihe kiltti.
sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008
Olen olemassa edelleen
Oulun kaupungintaloKertakaikkiaan ei ole ollut mitään asiaa. Ei yhtään blogirunoa. Ei esseitä. Ei ahdistuksia. Ei pohdintaa.
Ihan muita puuhia ja hyvää olemista.
Joskus elämä on sellaista...
Ihan muita puuhia ja hyvää olemista.
Joskus elämä on sellaista...
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Runokuvia
Seuraavaksi Lauuuran ottamia kuvia, jotka ovat ihanan hämyisiä. Jostain syystä pidän näiden kuvien hämärästä. Tässä on kuvia molemmista runotapahtumista: Poetry Slamin finaalista ja Oulun Taiteiden Yön Manner-runoillasta.
(Omia tunnelmia löytyy edellisen postauksen kommenttilootasta)

Tuomo Heikkinen jakaa palkintoja. Minun vieressäni on myös
jaetulle 5. sijalle kanssani tullut Eeva-Kaarina Sarastamo.
Lähdössä kotiin!
(Omia tunnelmia löytyy edellisen postauksen kommenttilootasta)

Jarkko kertoo Mannerista ja runoista, minä kuuntelen.
Tuomo Heikkinen jakaa palkintoja. Minun vieressäni on myösjaetulle 5. sijalle kanssani tullut Eeva-Kaarina Sarastamo.
Lähdössä kotiin!Kiitos Lauralle kuvista!!! <3
Lisää kuvia, tunnelmia ja tuloksia Virallisten Runokukkojen blogista:
Kaikkien aikojen tiukin finaalikierros
Lisää kuvia
Kaikkien kilpailijoiden pisteet
Kaikkien aikojen tiukin finaalikierros
Lisää kuvia
Kaikkien kilpailijoiden pisteet
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

