ValokuvaTorstai: arki

Mitäpä muutakaan se lapsiperheen arki on kuin ikuista pyykkisirkusta.

ValokuvaTorstain aiheena arki.

RunoTorstai: arki

Iltapäivän toivelaulu

Sormenjälkiä ikkunassa
perunan kuoria tiskialtaassa
likainen haarukka pöydällä

Tuo maljakkoon päivänkakkaroita
halaan sinua, keitetään kahvit, syödään pullaa

Mustikkamehua paidalla
päivän posti pakastearkun päällä
hiekkaa makuuhuoneen lattialla

Tuo syliini päivänkakkaroita
halaa minua, varistetaan terälehdet päiväpeitteelle
harmaiden vaatimusten keskellä
jaetaan hetki punaista onnea

***********************

RunoTorstaissa aiheena arki. Koska inspiraatio saatiin laulun säkeestä, niin minullakin alkoi jotenkin laulattaa. Tämän runon voi yrittää laulaa kuin Ultra Bra. :)

Olen tekemässä ennätyksen

On lokakuu, ja minun parvekekukkani ovat elossa! Ihme! Nekin tarraantuvat kesään, eivätkä halua syksyn tulevan. Usein minun kesäkukkani ovat kuolleet jo heinäkuussa, joten tämä on jotain todella harvinaista. Katsoin netistä, että verenpisaran kukinta-aika on toukokuusta syyskuuhun. Mutta eikö olekin monta nuppua vielä tulossa?

Nettisivuita löytyi myös tieto, että petuniakin kukkii jopa lokakuulle, jos sen kuihtuneita kukkia nypitään ahkerasti. Sitä minä olen kyllä tehnyt.

Sitten tästä minun mielialastani... Taas tuntuu siltä, että elän. Vaikka maanantai oli huono päivä (kenelläpä se ei usein olisi), olen tyytyväinen, että sain kirjoitettua kaiken ylös. Nyt taas tuntuu siltä, että on voimaa ja iloa, senkin voisin kirjoittaa ylös. Kannattaisikin, koska tiedän, että kun elämä on tyytyväistä, tasaista ja rauhoittavaa, tekstiä ei synny. Eli kirjoittaja selvästikin tarvitsee erittäin hyviä ja erittäin huonoja päiviä sekä tahdon kirjoittaa siinä tilassa kaiken ylös. Tarvitaan tunnetta ja älyä. Järkevyyttä ja epäjärkevyyttä.

Kun sitten on sydämessä rauha, olotila on zen ja sitä vain nauttii katsoessa auringonpaisteen täyttämää metsää, ei paljon sanoja tarvita. Ehkä ei yhtään. Ehkä yhden pienen haikun verran:

auringon puna
valuu sininen hiekka
joutsen valkoinen

Onko Väinöä näkynyt?

Väinö Väinö missä on se Väinö?
Väinö Väinö missä on se Väinö?
Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se Väinö on

Siellä siellä se Väinö on
Siellä siellä se Väinö on
Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se Väinö on

Muistatteko tämän biisin? Se on vuodelta 1996. Siis yli kymmenen vuotta vanha juttu! Ihan äskettäinhän kaikki hoilasi Väinöä ja pikku poikavauvat saivat nimekseen Väinö. Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan vuonna 1995 kastettiin 62 Väinöä, mutta vuonna 1996 jo 195 Väinöä! Aivan varmasti biisillä oli jotain vaikutusta.

Eikös itse J. Karjalaisella ole poika nimeltä Väinö?

Muistin tämän kappaleen, kun vanhin tyttöni lauleskeli eskarissa oppimaansa Dorista eilen. Ei se opettaja sellaisia lauluja opeta, mutta ystävät kylläkin. Kuuntelimme YouTubelta Väinönkin eilen ja nyt sitä sitten jo lauletaan päiväkotimatkoilla.

Väinö sopiikin paljon paremmin lasten suuhun kuin yksi toinen eskarilaisten tyttöjen suosima kappale eli Yön Rakkaus on lumivalkoinen. Aina kun tyttöni laulaa kohdan..

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla kokopäivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan

...mietin, että mitenköhän he ymmärtävät sen taikajutun. Tekevät taikatemppuja? Taikurinhattu ja jänis? Korttitemppuja? Uh?

Mitä silmät ei nää..

Tästähän voi kulkea, tallustaa mistä vain.

Kävimme lauantaina koko perhe metsässä. Poimittiin pikkuisen puolukoita, paistettiin makkaraa ja minä tietysti heiluin digikamerani kanssa.

Hienoa, että kävimme perheretkellä. Lauantait ovat olleet minulle aika ahdistavia jo pitkään. Jotenkin olen oppinut arjen rutiineihin, ja lauantaiden epämääräinen kaaos ja meteli on ollut aina järkytys. On ollut minulle ja minun luonteelle sopivaa, että aamulla on ollut aikainen herätys, sitten olen pukenut lapset, vienyt heidät päiväkotiin, mennyt töihin tai ryhtynyt viettämään vapaata aamupäivää riippuen työajoistani. Iltat ovat sitten menneet tietyllä kaavalla riippuen isojen ihmisten harrastuksista ja menoista.

Perjantai-iltana kävimme kyllä pitkästä aikaa kylässä. Sekin oli piristävää. :)

Ja älkääkä kuvitelko, että minä siivoaisin joka lauantai. Siivosin toissalauantaina, ja nyt tuntui siltä, ettei vielä tarvitse siivota. Tai sitten saatan siivota viikolla (ilman lasten hälinää) vapaa-aamunani. Se on tosin harvinaista, koska keksin kaikkea muuta kivaa puuhaa ainoille hiljaisille hetkilleni (esim. luovaa kirjoittamista tai taidenäyttelyretken).

Mutta mitä nämä ovat? Hometta, pakkasta vai mitä?

Luovasta kirjoittamisesta tuli mieleeni, että en ole kirjoittanut koko viikkoon luovasti. Paine alkoi jo kattilassa keittää. Mutta sitten luin pikaisesti Edithin kirjoituksen tuolta toisesta blogista ja sain inspiraation. En pystynyt kirjoittamaan ajatuksiani suoraan koneelle, joten kirjoitin niille paperilappusille mitä satuin käteen saamaan. On hyvä kirjoittaa säännöllisesti käsin. Minulla on se musta luonnoskirjanikin lopussa. Haluaisin ostaa uuden. En osaa kirjoittaa oikein mihinkään muuhun vihkoseen enää kuin... no, pakosta. Silloin kirjoittaa kaikenlaisiin lappusiin mitä käsiin saa. Kuten nyt.

Kirjoitin äsken aikaisemman kirjoitukseni puhtaaksi. Minä olen nyt tyytyväinen. Tyydytetty. Kirjoitin kuin kirjoittajalinjalla ollessani. Rohkeasti sen mitä tunsin ja sensuroimatta kääntäen kaiken kaunokirjalliseksi ilmaisuksi. Sen hetken ajatukset. Nyt. Kirjoitus löytyy täältä linkistä. Tai ehkä en sittenkään kirjoittanut samalla tavalla. Olen nyt lukenut Durasta ja tutkinut hänen totuuksia, fiktioitaan, ilmaisuja ja tunteita, että jotenkin se paistaa tuolta läpi. Ehkä. Olen jäävi sanomaan siihen mitään, oikeastaan.

Hämähäkinseittejä! Voih, menee pikkuisen lukin
kova työ hukkaan, kun tuollaisen rikon isolla jalallani.

Kaukaa ei nähnyt lähelle. Tässä tapauksessa. Puhun hämähäkinseiteistä. Vai puhunko?

Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
totuutta etsii kestävää
Ehkä tänään, ehkä tänään
tähän kaikkeen vaivaan
Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
jossakin kaipaus hellittää
Ehkä tänään, ehkä tänään
joku löytää taivaan

Juha Tapio "Mitä silmät ei nää"

Haastan kaikki piirtämään jotain blogiinsa!

Mun piirustus.


Tämä löytyi Keijolta. Innostuin heti! Väkersin jotain. Mutta katsokaa mitä Keijo piirsi. Hän sentään on ammattilainen.:)

Muokkaus: laitoin pelkän linkin yhteysongelmien takia.

Rajapinnassa, rajapinnalla?

Kursiivista melankoliaa tämäkin

Lauantaina 29.9.2007 julkistettiin Rajapinta-novellikilpailun tulokset Rajapinta-kirjallisuustapahtumassa Miehikkälässä. Ostin Kymen Sanomista hieman verkkoaikaa, koska olin utelias tietämään tulokset.

Novellikilpailun voitti savonlinnalainen Varpu Konkola. Toiseksi tuli virolahtelainen Anni Lappela ja kolmanneksi simpeleläinen Sirkka Laine. Onnea! :)

Olen muuten huomannut, että kirjoituskilpailuissa finalistit ovat yleensä naisia. Mistä johtuu?

Kilpailuun lähetetiin 189 novellia, joista lehden mukaan läheskään kaikki eivät olleet novelleja. Ehkä rajapintoja oli venytelty liikaa.

Rajapinta oli käsitetty yleensä hyvin konkreettisesti. Ajateltiin, että sehän on se Venäjän raja. Vertauskuvat ja abstraktit rajat olivat paljon harvinaisempia. Oma novellini kuuluu juuri tuohon hyvinkin vertauskuvalliseen lajiin.

Samalla siis järjestettiin Rajapinta-kirjallisuustapahtuma, jonka "missiona oli ROHKAISTA KIRJOITTAMAAN, LUKEMAAN JA AJATTELEMAAN UUDELLA TAVALLA".

Lehden mukaan tapahtumassa mietittiin sitä miten kirjallisuuden rajat häipyvät ja kirjailijat hakevat sanomiselleen uudenlaisia muotoja. Lajit liukuvat toistensa sisään ja hallitsevaksi muodoksi on tullut proosaruno. Tätä mieltä oli professori Juhani Niemi.

Minun novellini on luettavissa Aukeassa tässä osoitteessa. Oma novellini on ehkä sitten enemmän proosarunoa kuin perinteistä proosaa. Taisin myös yrittää yhdistää liian monia lajeja tähän, koska en halunnut välittää rajoista. Mutta itsehän pyysivät kirjoittamaan uudella tavalla. Työ hyvin pitkälle tajunnanvirtakirjoitusta, jota olen tietysti hieman muokannut, mutta vain vähän. Halusin olla rohkea ja olin rohkea.... ja olen edelleen.

Käypääpä lukemassa. :)