Jättitatti ja tattiorava

Tää on mun!

Olen kuullut huhuja Oulun oravamafian jäsenistä, noista röyhkeistä ja uhkaavista luontokappaleista. Nyt ne ovat muuttaneet tänne maallekin!

Olimme äsken kävelemässä etupihallamme, ihan kaikessa rauhassa, kun pieni orava hyppäsi meidän eteemme pensaan takaa. Se tuijotti meitä tuimasti ja piti käpäliään valmiustilassa kuin sadan metrin pikajuoksija. Sitten lähti! Se juoksi meidän ohi ja kuuseen. Se jäi noin kahden metrin korkeudelle meitä tarkkailemaan. Lapset juoksivat sen luo ja nauroivat. Käskin lapsia pysymään kauempana. Sitä ei ikinä tiedä, mitä tuollainen orava saisi päähänsä.

Sen jälkeen orava hiipi alas kuusta pitkin ja kipitti valtavan jättimäisen tatin päälle. Löysimme tuon huiman sienen tänään päivällä ja hämmästelimme sen kokoa. Leveys oli ainakin 50 cm! Ihmettelin, että mikähän eläin sitä on käynyt oikein jyrsimässä. Sieni oli täynnä pieniä puraisuja. Ei se ainakaan karhu ole ollut. Ajattelin, että olisiko jänis tai jokin lintu. Arvelin myös oravaa.

Ja oravahan se olikin!

Otus oli niin mieltynyt tatin makuun, että päästi meidät ihailemaan sitä muutaman metrin päähän. Kuvasin pätkän filmiä digikameralla, kunnes keskimmäinen riiviöni heitti hiekkaa kohti oravaa. Orava säntäsi pakoon. Höh.

- Miksi heitit oravaa hiekalla?!?
- Mää en tykkää oravista.
- Ei niitä silti saa heittää hiekalla.

Riiviö tarjosi minulle nenän nyrpistyksen.

No, ehkä orava uskaltaa tulla takaisin, kun piha on hiljentynyt. Syököhän se niin paljon, että vatsa turpoaa pulleaksi? Yrittääköhän se epätoivoisesti kiskoa sientä ylös maasta, kuten se IceAge-elokuvan mulkosilmänen kurre?

Jäämme tarkkailemaan tilannetta.

Minuuttinovellit vihdoin luettavissa netissä

Nyt vihdoin Limingan taidekoulun ja kulttuurilehti Kaltion järjestämän kirjoituskilpailun novellit on saatu siirrettyä nettiin!

Käykää lukemassa taidekoulun sivuilta voittajanovellit ja "muutama" muu.... Aikas paljon luettavaa. Menee monta minuuttia. ;)

Ja siellähän on tietysti ensimmäisenä se minun oma novellini. Ihan hyvä ajoitus. Olen parhaillaan viimeistelemässä erästä toista novellia, jonka aion lähettää kirjoituskilpailuun. Tämähän tuo muistoja mieleen ja kannustaa.

Kesän ensimmäinen päivä

Vesihiihtoa varjojen avulla Nallikarissa Oulussa.

Kävin eilen tyttöjen kanssa liikennepuistossa Oulussa. Ilma oli aurinkoinen, mutta viileä ja tuulinen. Monet sinnikkäät turistit olivat t-paidoissa ja shorteissa. Meillä oli farkut ja pitkähihaiset paidat - syystäkin. Puisto oli täynnä norjalaisia! Ehkäpä olivat tulleet Nallikarin leirintäalueelta. Siitähän on tullut norjalaisten Riviera: lähellä ja halpaa (norjalaisille).

Kun lähdimme pois liikennepuistossa, minut valtasi ihmeellinen tunne. Nyt on kesä! Nyt tuntuu kesältä! Huh, vihdoin.

Ajoimme autolla Nallikarin leikkipaikalla ja viivyimme hetken sillä. Sitten piti lähteä, oli nälkää ja pissahätää ja väsymystä... vähän kaikilla. Otin kuvan merellä kiitavistä vesihiihtäjistä, jotka käyttivät vetoapuna varjoja. Vauhti oli luja ja käännökset hurjia.

Itsellä oli kevyt olo. Katselin kuinka merituuli puhalsi koivuissa, ja kuinka lokit kaartelivat pyörätien yllä. Oli niin vihreää.

Kesä. On se sittenkin kesä.

Nukkekoteja ja minitouhua

Oih, olisin halunnut tähän suloisen kuvan, mutta en löytänyt (enkä jaksanut itse ottaa).

Mistä on kyse?

Huomasin Blogilistalla, että siellä on tosi paljon nukkekoti- ja miniatyyriblogeja. Ne sisältävät runsaasti ihania kuvia pienistä näppärästi tehdyistä nukkekotitarvikkeista.

Minulla oli pienenä sellainen Lundbyn nukkekoti ja muutamia huonekaluja. Ei ollut valoja tai verhoja tai mitään hienoja. Sellaista peruskamaa. Tottakai haaveilin kaikesta hienosta ja selailin aina Anttilan kuvastoa. Siellä oli paljon Lundbyn huonekaluja.

Nyt harmittaa se, että nukkekoti tuli annettua tai myytyä pois, kun olin murrosikäinen. Nyt olisin lahjoittanut sen lapsilleni!

Minun sisälläni elää vieläkin pieni nukkekotityttö, koska minusta on kiehtovaa seurata nukkekotiblogeja! Tämä on uusin villitykseni blogimaailmassa.

Tässä muutamia makupaloja tuosta tarjonnasta.

Nora on tehnyt taidokkaita valaisimia.

Anita on tehnyt söpön puutarhavajan.

Sannukka on ahertanut romanttisen kylpyhuoneen.

Kirsillä on niin paljon hyviä kuvia, etten osaa valita suosikkia. Valitkaa täältä itse!

Varoitus! Tähän jää näköjään koukkuun. Kohta olen tietenkin hakemassa itsell.. eikun tytöille nukkekotia ja tarvikkeita.

Ps. minulla on jonossa muutama pokkari- ja viihdekirja-arvostelu. Pitäisi päästä vain kirjoittamaan ne rauhassa.

Haluaisin koskettaa sormillani pilviä

Joskus on parempi katsoa nykyisyyttä surulla, heittää menneisyyteen lämmin hymy. Vasta kun sen on tehnyt, voi jo nauraa tulevaisuudelle. Vaihtokauppaa, käden ojentamista edelliselle ja seuraavalle. Niin on parempi elää. Ei unohtamalla tai ikuisesti suremalla, vaan yhdistämällä. Kädet ja katse, aina kiertämässä ja toisiaan.

Kirjoittaa nuori, kaunis Janra uudessa blogissaan nimeltä Olemisen todiste.

Nyt on seitsemäs päivä

Luonnoskirjamerkintä sunnuntailta 8.7.2007 klo 23:30

Pitäisi kai kirjoittaa aamusivuja. Ehkä ne auttaisivat.

Olen tehnyt protestin. Ryhtynyt lakkoon tämän ristiriitani takia.

En nuku.
En suostu nukkumaan.
En puhu.

Tarkkailen hiljaa ja odotan, että pääsen tietokoneelle kirjoittamaan novelliani. Odotan kirjoittamista. Odotan tuskaisena.

Haluaisin puhua kirjoittamisesta. Huuto hampaissa, kieli kitalaessa, jälleen.

Älä kauhistu.

Luovan olotilan jälkeen on pudottu tyhjyyteen. Kummalliseen tyhjyyteen.

En tiedä vielä mihin olen matkalla, mutta minun on kirjoitettava tämä matka ylös.

Essi kirjoitti blogiinsa, että runoilijaksi ei tulla, runoilijuus on olemista. (ja myös sen, että runoilijan tehtävä on rakastaa)

Ikkunaiines kummasteli, että miten ihmeessä älykäs ja hienostunut taiteilijatar voi kokea elämänsä elämättömänä (tyhjänä ja yksinäisenä)?

Voi, niin se on.

Tämän kärsimyksen tuote on taide. Luovuus on purskahdus paineesta. Se tuo helpotuksen orgastisen huokauksen luojan, siis ihmisen huulille: "Ah, nyt sen tein. Se on tuossa. Nyt lepään. On seitsemäs päivä."

Ja kaikki aloitetaan alusta, kun on tyhjyys on täydellinen.

*************************************
Tämän tekstin jälkeen kirjoitin runon, jonka muokkasin eilen valmiiksi ja julkaisin Aukeassa.

Runon nimi on Jumalani, ota minut.

Satunnainen tarina

Sain tämän idean jokin aika sitten. Blogilista-palvelussa on mahdollisuus valita Satunnainen blogi. Painelin sitä yhtenä iltana, kun ei ollut muuta järkevää tekemistä ja löysin mitä kummallisempia/tavanomaisempia blogeja. Päätin tehdä satunnaisen tarinan.

By the way... Blogilistalla on jo yli 10 000 blogia!

Tarina syntyy näin. Paina Satunnainen blogi -linkkiä ja valitse eteesi tulevasta blogista tuoreimman tai lähes tuoreimman postauksen ensimmäisen kokonaisen virkkeen (kuvapostauksissa ei ole oikein kunnon virkkeitä). Liitä blogin linkki virkkeeseen.

Isä (selittää lastenkirjan tapahtumia): Millan jalat pelkäs liukumäkeä.
Ajoin tänään isän ja äidin mökille kastelemaan kukkasia, isä istu koko ajan vieressä ja veti tehokkaasti viemäristä kaikkea mitä mulle oli autokoulussa opetettu, äiti oli takana ja ihaili maisemia "kun kerrankin ajettiin tarpeeks hiljaa".
Lunta tuli Ainakin Metri(tm) ja huomenna lehdissä lukee, että talvi yllätti autoilijat.
Ihastelin jo syksyllä uusia apupupuja, mutta en sitten tullut aloittaneeksi sellaisen neulontaa.
Enpä vieläkään ole edistynyt tuon virkkauksen aloittamisen kanssa.
On marraskuu.

No joo, vähän ollut sairaana tässä, notta jos sais sen figuuri-jutun tällä viikkoo niin hyvä olis.
Tätäkin viikonloppua varten tein olohuoneen pöydälle kukkakimpun, joka omasta mielestäni on aika onnistunut yhdistelmä.
Aina välillä ihmisillä on todella kummallisia käsityksiä siitä, miten musiikkia ammatikseen opiskeleva ihminen käyttää aikaansa.
Kun synnyin, äitini antoi minut pois, vieraalle.

Ajattelin piipahtaa täällä, mutta älkää pelätkö, ei tästä varmaan tule tapaa...
Sain pinssin ja julisteen, eiköhän se riitä fanitukseksi.
Eikä pisteitä ole laskettu yhtään, mutta se oli viikonloppu.
Tästä se alkaa, 4 viikkoa maalausta ja sisustamista, grillaamista ja puutarhatöitä.
Joskus paras tapa päästä eroon liian liki hivuttautuneesta ystävästä on katkaista siltä siivet.
Kone lähtee kohti Pekingiä 17. heinäkuuta.
Puolueet ovat heränneet mainostamaan IRC-galleriassa, mikä tietenkin on eritätin hyvä idea.
Kaikille blogosfäärin pikkupiipertäjille tämä on varmaan maailman vanhin uutinen, mutta huomasinpa juuri, että wordpressissä onnistuu bloggerin postien importtaus.

Olohuoneen pöydällä nököttää Pandoran lipas.
Euroopan energiamarkkinat järjesteltiin uuteen uskoon muutamassa viikossa touko-kesäkuun aikana.
Hakukonemarkkinointi asettuu tehokkaasti monelle pelikentälle.

Kirjoitin äsken melko pitkän sepustuksen ja sitten tuli sähkökatkos ja kaikki tekstini katosivat...
Seison mustan liukuhihnan edessä ja katselen kun tutunnäköinen rinkka ja lumilautapussi lipuu ohi.

**********************
Tarina loppui...

En malttanut millään lopettaa tarinaa, kun odotin sopivaa lopetusta. Hmmm.... Ehkä tuo lopetus on ihan ok. Tämä juttua voi ihan vapaasti matkia omaan blogiinsa ja tehdä siitä vaikkapa meemi! :)