Kuulumisia

Kylläpäs nyt tämä blogi on ollut minulla täysin taka-alalla. Olen ollut aktiivinen Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja LinkedInissä.

Olen myös päivittänyt kotisivuni uuteen uskoon. Sieltä löytyy viimeisin tieto mitä minulle kuuluu. Siellä on myös blogikin.

Kotisivuni on heidihaataja.fi

Hyvää kesää 2019 kaikille!

Julkaisin uuden runokirjan nimeltä Ikirouta sulaa

Julkaisin pitkästä aikaa uuden runokirjan. Minulla oli tarve palata hetkeksi runouden maailmaan kaiken tämän politiikan keskeltä.

Mietin ensin, että voisin sen jälleen tehdä omakustanteena, mutta moni asia loksahti paikoilleen siten, että kirjani kustansi uusi, pieni kustantamo nimeltä Kustannus Mäntypuro.

Se miten kaikki tapahtui on kerrottu hyvin tässä paikallislehti Rantalakeuden haastattelussa. Julkkarit olivat 13.9.2018 Limingan kirjastossa. Siitä on katsottavissa myös tallenne Youtubessa. Se alunperin kuvattiin itselle, mutta päätettiin myös julkaista muillekin. Siksi ääni ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta kokeilkaa kuunnella.

Nyt sitten tänään runosunnuntaina ilmestyi Kirja vieköön -blogissa ensimmäinen kirja-arvio.

Kannattaa tutustua arvioon!

Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta tai minulta (heidikatriina (at) gmail.com). Hinta on sama kummassakin tapauksessa eli 15 € (+ 2 € postituskulut).

Jos ei halua tilata kirjaa itsellesi, voi myös tehdä lähikirjastoon hankintapyynnön. Sitä varten tarvitsee kirjan ISBN-numeron, joka on  ISBN 978-952-69082-0-5.  Hankintapyynnön tietysti tehdä vaikka kirjan tilaisikin. Näin mahdollisimman monille tulee mahdollisuus tutustua tähän runokokoelmaan. On hienoa, että meillä Suomessa on vielä näin toimiva ja laaja kirjastolaitos.

On ollut upeaa taas päästä lausumaan uusia runoja eri tilaisuuksiin. Odotan innolla seuraavaa mahdollisuutta mennä ja kertoa runoudesta sekä lausua ihmiset rentoutuneisuuden tilaan.

Kuulemma runoni voivat aiheuttaa leijumista.

*****
Lisään tähän postaukseen uusia arvioita, joita löydän:

7.10.2018 Kirjoittajan talossa

Kirjoitan blogia nykyään myös Kalevan verkkosivuilla

Tämä blogi tosiaan on hyvin hiljainen nykyään, mutta olen kyllä aktivoitunut kirjoittamisessa toisaalla. Kansan Uutisten -blogiin on kertynyt jo monta kirjoitusta.

Lisäksi kirjoitan omaa nimeäni kantavaa blogia Kalevan verkkosivuilla.

Runoja kirjoittelen silloin tälloin. Julkaisen niitä välillä Facebookissa Runoilijasivullani.

Tässä yksi niistä.


Tämä kivi haluaa itkeä,
kietoutua lämpimään
sammaleeseen,
nukahtaa puun juurelle
ja maatua niin kuin
elävä.

9.11.2017

Aloitin Kansan Uutisten bloggarina

Minä olen kirjoitellut blogitekstejä toisaalle lokakuusta 2017 lähtien. En tullut heti asiasta tänne kertomaan, koska halusin kerätä tekstejä sinne ennen kuin ilmoitan asiasta.

Lisäksi halusin nähdä, että vielä minulta irtoaa bloggauksia useammin kuin pari kertaa vuodessa. Kyllähän sinne tekstiä on syntynyt. Siellä on nyt viisi postausta.

Käykääpä lukemassa miltä kuulostaa poliittiset bloggaukseni. Blogin nimi on Lakeudella näkee kauas

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018! 

Heidin ja Kaisan runoilta Asemapubilla Limingassa 26.8.2017 klo 18-20

Limingassa on Taiteilua -viikonloppu pe 25.8.2017 - la 26.8.2017.

Lue koko ohjelma täältä Taiteilua -sivuilta.

Runoilijaystäväni Kaisa Halmkrona ja minä järjestämme runoillan, jossa mukana paljon muitakin!

Tervetuloa!

Uudet kotisivut!

Tessa Astre taiteili minusta tämän kuvan Ystävänpäivänä 14.2.2017 Limingassa

Loin nyt itselleni kuntavaaleja varten sivut nimeltä Kuntavaaliehdokas Heidi Haataja

No, nuo sivut eivät tule olemaan pysyvät. Kuntavaaliehdokas olen vain äänestyspäivään saakka. Sen jälkeen olen entinen kuntavaaliehdokas, valittu tai ei valittu.

Sen takia loin myös sivut nimeltä www.heidihaataja.fi

Niihin sitten teen lisää sisältöä, kun ehdin.

Tuolla Kuntavaaliehdokas-sivuilla on myös Blogi! Sinne kirjoittelen poliittisia kuulumisiani. Siellä on juttua lisää tuosta Ystävänpäivän Toritapahtumasta.

Nähdään siellä!

Kuntavaaliehdokas Liminka

Vielä ehtii mukaan!

Päätin ryhtyä Limingan Vasemmisto ry:n kuntavaaliehdokkaaksi, koska haluan vaikuttaa kunnan asioihin enemmän kuin nyt voin vaikuttaa. Haluan ajaa samoja arvoja valtuustossakin kuin elämässäni yleensä; runoilijana ja aktiivisena vapaaehtoistyöntekijänä. Jokainen ihminen on arvokas. Heikompia pitää auttaa. On ymmärretävä ihmisen hätää. On oltava läsnä ja tuettava heitä, jotka tukea tarvitsevat.

Myös kulttuuri on tärkeä asia. Liminka on vanha kulttuuripitäjä taidekouluineen.

Nuoria on tuettava. Heille on luotava mielekästä tekemistä. Syrjäytymistä on ehkäistävä.

Limingan Vasemmiston FB-sivut löytyvät täältä.

Minun omat FB-ehdokassivut ovat täällä.

Suunnitteilla on myös omat nettisivut, mutta ne eivät vielä ole ihan valmiit. Eihän minulla ole vielä ehdokasnumeroakaan.

Jännittävää!

Mikä on juuri se sinun juttusi?

Sain käsiini eilen uuden Lions-vuosikirjan 2016-2017. Etukantea koristaa sinivalkoinen, hieno Lions - 100 vuotta -teema. Selasin kirjaa ja yritin löytää tietoa siitä, että miksi Lions Club on perustettu. Miksi se on yhä olemassa? Sivulta A. 8 löysin näkemyksen tehtävästämme (missio):

”Mahdollistaa vapaaehtoisten palvelutyö paikkakunnillaan, vastata humanitaarisiin tarpeisiin, rohkaista rauhaan ja edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä lionsklubien välityksellä.”

Tätä kaikkea todella tarvitaan vielä nykyäänkin.  Lions Club on ollut oikeastaan aikaansa edellä, koska on halunnut ja haluaa edelleen luoda ja ylläpitää yhteysymmärryksen henkeä maailman kaikkien kansojen kesken. Maailmasta löytyy aina autettavia. Pienikin teko on eteenpäin.

Klubikokouksissa pitäisi olla aina mahdollisuus vapaaseen keskusteluun. Siksihän me ihmiset yleensä kaikenlaisiin tapaamisiin tulemme. Haluamme tulla kuulluksi ja nähdyksi. Haluamme kertoa kuulumiset ja tietää mitä ystävillemme kuuluu. Se luo klubissa sitä Lions-henkeä, jota haluamme levittää ympärillemme. Järjestetään siis klubikokouksiin lisää vapaata yhdessä oloa.

Jos haluamme houkutella toimintaan uusia jäseniä, meidän pitää kertoa enemmän ympärillemme kaikesta niistä palveluaktiviteeteista, joita olemme tehneet paikkakunnillamme. Mitkä teot ovat tuoneet iloa lähimmäisillemme ja itsellemme? Mikä on se juttu, jonka takia olemme mukana Lions-toiminnassa? Siksi nykyään halutaan niitä tarinoita. Mutta myös me lionklubin jäsenet haluamme kuulla niitä ja saada uusia ideoita. Mikäpä sen innostavampaa kuin klubiystävä kertomassa asiasta, joka on hänen sydäntään lähellä.

Minulle itselleni eniten iloa on tuonut palveluaktiviteetti, johon lähdin mukaan viime vuonna. Käyn kylässä kaksi kertaa kuussa erään yli 90-vuotiaan virkeän leskirouvan luona. Käymme joskus kävelemässä, juomme aina kahvit ja juttelemme kaikesta mitä kaikkea mieleen juolahtaa. Luen hänelle ääneen pätkiä hänelle tärkeistä lehdistä tai kirjoista. Tapaaminen kestää tunnin. Se on pieni aika elämästäni, mutta tuo suuren ilon hänelle sekä minulle. On hienoa kuulla hänen ajatuksiaan elämästä ja muisteluita entisistä ajoista. En ole halunnut lopettaa tätä palveluaktiviteettiä, kun sen kerran olen aloittanut, vaikka teemana onkin tänä vuonna Punainen Sulka ja nuoret.  Tiedän, etten ehtinyt viime vuonna jokaiseen klubikokoukseen, mutta järjestin aikatauluni aina niin, että pystyin menemään sovittuna ajankohtana hänen luokseen kyläilemään. Se on minulle kunnia-asia.

Haastan nyt seuraavat blogikirjoittajat kertomaan mikä tekeminen tuo henkilökohtaisesti eniten iloa. Ovatko ne talkoita, matkoja, ihmisten kohtaamisia, tapahtumien järjestämisiä vai jotain ihan muuta? Mikä on juuri se sinun juttusi?


Heidi Haataja
Presidentti
LC Liminka Kultasirkut
http://e-clubhouse.org/sites/liminkakultasirkut/

******
Jutun taustaa: Olen kohtuullisen uusi Leijona. Olen ollut mukana toiminnassa noin kaksi vuotta. Mutta koska minulla on runsaasti kokemusta yhdistystoiminnasta, minut houkuteltiin LC Liminka Kultasirkujen Presidentiksi kaudeksi 2016-2017. Tässäpä oiva syy alkaa taas kirjoittaa innoitavia kirjoituksia! Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu I-piirin nettisivuilla. Halusin kuitenkin julkaista sen omassa blogissanikin. Kirjoitan tässä mielessäni lionsklubilaiset ja etenkin he, jotka seuraavaksi kirjoittavat blogiin oman kirjoituksensa. Mutta kyllähän sinä, tämän blogin lukija, voit myös vastata haasteeseen, ja kertoa omassa blogissasi mikä tekeminen tuo juuri sinulle sitä iloa. Voit halutessasi kertoa myös sen tämän postaukseni kommenttikenttään.

Kiitos!

Tämän vuoden päivitys

Kirjaudun sisään blogiini nähdäkseni, että onnistuuko se.  Muistin sentään vielä tunnukseni ja salasanani.

Mitä runoihin liittyvää olen tehnyt vuonna 2016? Olen käynyt kahdessa tilaisuudessa kirjoittamassa runomuotokuvia. Olen jotain iltana ennen nukkumaanmenoa ottanut luonnoskirjani, ja kirjoittanut pienen ajatuksen siihen.

Siinäpä minun runoiluni tälle vuotta.

Nyt kuitenkin päätin tehdä jotain luovaa. Menen taas savikurssille. Toivottavasti mahdun kansalaisopiston ryhmään! Ehkä saven vaivaaminen auttaa myös luomaan uusia säkeitä.

Hyvää syksyä 2016 kaikille!

Facebookissa oikealla nimellä

Nyt onnistui Facebookissakin muuttaa sivun nimi sellaiseksi kuin itse haluaa jälkikäteen.

Sieltä löytyy nyt Runoilija Heidi Haataja.

Runoja syntyy ehkä noin yksi kuukaudessa tällä hetkellä.

Hyvää lokakuuta kaikille!

Nimi vaihtui

Morsiuskimppu 23.7.2015

Menin naimisiin torstaina 23.7.2015, jonka johdosta sukunimi vaihtui.

Runoilija Heidi Rundgrenin FB-sivut löytyvät edelleen netistä ja tietysti minun runoja ja tekstejä vaikka kuinka. Kerran netissä, aina netissä.

Mutta seuraavan runokirjan julkaisen nimellä Heidi Haataja.

Pitäkääpä nimi mielessä. :) 

Pia Ronkainen: Keinu

"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa

Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämätön, mutta sen tuloksena aukeaa vapaus ja rauha menneisyyden haamuista. 

Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa, inhottaa mutta se myös lohduttaa."

Ylhäällä on poimintoja kirjan esittelytekstistä. Keinun julkistamistilaisuus pidettiin 26.6.2015 Tähtitornin kahvilassa.  Olin paikalla ja ostin kirjan heti luettavaksi. Kirja kuuluu Nisperon Kahvilakirjasarjaan.

Luin kirjan kolmessa päivässä. Kirja on erittäin mukaansa tempaava ja jännittävä. Minun oli pakko lukea se mahdollisimman pian, jotta saisin tietää miten siinä käy ja mitkä olivat ne piilotetut salaisuudet.

Kirja on rytmitetty juuri sopivalla tavalla. Luvut ovat lyhyitä. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain, jonka takia ei vain voi laskea sitä käsistään. Kirjassa on monia tärkeitä henkilöitä, mutta ehkä tärkeimmät ovat sittenkin Maria ja Paulus. Välillä katsotaan tapahtumia Marian silmin ja välillä Pauluksen kannalta. Myös muidenkin näkökulmasta paljastetaan asioita sopivasti pala kerrallaan.

Oli mieleenkiintoista lukea kirjaa, jossa tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuihin paikkoihin. Puhutaan Tyrnävästä, käydään Limingassa, uidaan Zimmarissa ja syödään Pömilässä. Niin kovin tuttua. Muutenkin Pia Ronkaisen tekstit tuntuvat siltä kuin lukisi kirjettä hyvältä ystävältä. Kirjan kieli on sopivasti runollista, mutta silti helppoa luettavaa.

Mietin, että onko tämä romanttinen viihdekirja? Ei se ihan ole. Siinä on niin paljon samanlaista kauhua kun Stephen King voisi kirjoittaa. Mutta siinä on kuitenkin aika suuressa osassa Marian ja Pauluksen välinen suhde. Tarjolla on myös sopivasti erotiikkaakin. Tätä kirjaa on oikeastaan hyvin hankala lokeroida, mutta se ei haitannut lukunautintoa. Minä todellakin eläydyin Marian tunnetiloihin. Jännitin, olin paniikissa, pelkäsin, huoahdin helpotuksesta.

Kirjassa on paljon yliluonnollisia juttuja. Vai ovatko ne sittenkään aaveita? Vai onko ne mielenterveyden järkkymistä ja pelkkää mielikuvitusta, harhaa? Lukija voi sitäkin itse miettiä.

Nämä aaveet voi myös ymmärtää vertauskuvainnollisesti. Kirjassa Pia Ronkainen kuvaa muutamia suomalaisissa perheissä tapahtuvia kauheuksia, jotka ovat niin mustia ja synkkiä, että niistä todellakin jää haamuja perinnöksi sukupolvelta toisille. Kyllähän te tiedätte mitä voi tapahtua suomalaisten perheiden kodeissa, piilossa seinien takana. Asioita, joita salataan ja hävetään. Ehkä se suunnaton häpeä jääkin leijumaan punaisten tupien ylle, pihakeinujen viereen ja jokien varsille haamuina ja epämääräisenä ahdistuksena. Ehkä sen Maria kohtasi, kun muutti vanhaan syrjäiseen taloon Tyrnävälle.

Kirjasta jäi minulle hieman surullinen olo. En voi sille mitään. Vaikka olen tottunut lukemaan hyvinkin rankkoja kirjoja, niin tämä aiheutti ahdistuksen tunteita enemmän kuin esimerkiksi raaka rikosromaani. Luin tätä ennen Gillian Flynnin "Teräviä esineitä", eikä se ollut yhtään niin jännittävä kuin Pia Ronkaisen kirja. Minulla meni kuukausi, että sain Flynnin kirjan luetuksi.

Jäin myös miettimään näitä kaikkia mahdollisia vertauskuvia. Miksi kirjassa oli sellainen loppu? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onko taloon sittenkään tullut rauha?

Kirja oli helppo lukea, mutta se ei päästä lukijaa helpolla irti - loppujen lopuksi.

***

Lisätietoja:

Pia Ronkaisen blogi

Pia Ronkaisen FB-sivut

Kirjan hienon kansikuvan on tehnyt Raija Kristo.  Katsokaapa sitä tarkkaan.

Lukekaa myös tekemäni arvio Pia Ronkaisen aikaisemmasta kirjasta Äären ympärillä on kylmä muuri.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää unelmareseptin kera!

Kevyesti kohoavan unelman resepti

Etsi käsiisi rakkaus,
valitse iso pakkaus.

Ota kaapistasi kulho ja kauha,
ota sydämeesi ilo ja rauha.

Varaa kaikkeen paljon aikaa,
tilaa tulevaisuudesta taikaa.

Tee taikina hyvin ripeästi,
vaikka sattuisi käteen kipeästi.

Näytä kohoava unelma ystävälle,
kerro toiveesi, sano kyllä elämälle.

Kutsu mukaan itsesi juhlaan,
huuda: nyt minä iloa tuhlaan!

Maistele sekä anna muidenkin maistaa,
lauleskele ja anna auringon paistaa.

Heidi Rundgren 8.3.2015 
(Oulun ympäristön kynäilijät ry:n kirjoittajaseminaarissa kirjoitettua)

Kaikki ihmiset, unelmoikaa ja iloitkaa! Tänään on hyvä päivä siihen ja myös huominen! Älkää murehtiko sitä, jos ette eilen unelmoineet. Eilinen meni jo.

Oulun Yritystakomo Oy

Yritystakomon logo avainnauhassa.

Kerron vielä jotain tästä työnhakukampanjastani. Sitten siirryn taas runouteen ja taiteeseen tässä blogissa. Somerekrykampanjaa jatkan Twitterissä ja LinkedIn:ssä.

Liityin maanantaina Oulun Yritystakomon jäseneksi. Takomon ajatuksena on kohtauttaa ideat ja osaajat, ja tällä tavoin mahdollistaa uusien liiketoimintojen käynnistyminen. Omaa yritystä ei tarvitse olla eikä sitä tarvitse perustaa. Voi myös hakeutua muiden takomolaisten seuraan etsimään itselleen työpaikkaa tai seuraavaa uraa. Yritystakomo on täynnä idearikkaita, innovatiivisia ihmisiä. Niin minä ainakin olen tällä viikolla kokenut. Ihmisiä kannustetaan perustamaan tiimejä.

Työtönkin saa olla takojana. Oikeastaan silloinhan Yritystakomosta on eniten hyötyä, kun siellä on aikaa verkostoitua ja osallistua päivällä tapahtuviin Hehkutuksiin ja Kasauksiin. Takomolla käy myös mielenkiintoisia vierailijoita. Yritystakomolta on syntynyt lähes sata yritystä. Ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja Duunaamon tai Yritystakomon tapahtumien kautta. Sata tekoa Oulusta –tunnustus numero 58 on myönnetty Yritystakomolle.

Tänään esittelin itseni pikaisesti takomolaisille visuaalisen ansioluttelon - Pinterestin My CV:n avulla. Halusin, että he tutustuisivat minuun kokonaisvaltaisesti. Käy katsomasta linkistä millainen tuo minun CV:ni on. 

Kuva tilaisuudesta löytyy tällä kertaa vain Twitteristä. 

Uuden uran metsästys siis jatkuu täynnä intoa ja iloa!

#rekry

Kävin tänään tapahtumassa nimeltä MegaMatchmaking. Se järjestettiin Oulun kaupunginteatterissa. Se oli yllättävän piristävä tapahtuma. Innostavia luennoitsijoita. Mukana minulla oli ansioluetteloni, ja näytin sitä aika monille. Harjoittelin samalla hissipuhetta ja myyntilausetta. Sain hyviä vinkkejä.

Myyntilauseeni on: Olen työnjohto-osaamiskoulutuksen saanut rautainen toimistoalan ammattilainen, jolla on vahva kokemus turvallisuus- ja kulttuurialalta.

Eikö kuulostakin omituiselta tuo turvallisuus- ja kulttuuriala? Mutta sen onkin tarkoitus olla erottuva twist. Ja lause on totta. Minulla on kokemusta kummaltakin alalta.

Jonna Muurinen Kuulu:sta piti hyvän ja inspiroivan esitelmän some-työnhausta. Teinkin heti työtä käskettyä ja pistin ilmoitukset omaan Twitteriini, Instagramiin ja Facebookiin. Lisäksi hion LinkedIn-profiilini.  Nuo ovat minulle tuttuja juttuja, kuten tämä blogimaailma, mutta kuulemma itsestään voi kertoa myös paikassa nimeltä about.me. Pinterestiinin voi tehdä visuaalisen cv:n (linkistä löytyy esimerkki). Pinterestissä olen myös, mutta hyvin harvoin käyn siellä katselemassa valokuvia tai lisäämässä niitä sinne. Ansioluettelon voi visualisoida myös Resumup-sivuston avulla.

No, nyt olen sitte kertonut asiasta myös täällä blogissa: haen töitä.

Ja jos tietää enemmän, käy lukemassa LinkedIn-profiilini.

Muistatko Runotorstain haasteet?

Parvekelasin jääkukat

Olen lopettanut Runotorstain moderaattorina olon. Tosin hyvin vähän pystyin olemaan moderaattorina viime syksynä. Mutta onneksi Ari on hoitanut moderaattorin tehtävät todella hyvin! 

Nyt Runotorstaihin on saatu uusia ja innokkaita ihmisiä mukaan. Minä siirryn syrjään.

Toivon Runotorstaille todella pitkää ikää! 

Ihana sivusto.

PS. Mahtava sivusto on myös tietysti Valokuvatorstai, jolle myös toivotan hyvää kevättä! 

Hyvää uutta vuotta 2015!

Todella myöhästyneet hyvän joulun toivotukset minulta!

Mutta onnellista uutta vuotta 2015 voi toivottaa vaikka koko vuoden. Eikö vain?

Runokilpailun palkintojenjakotilaisuus

Kymmenen parhaan runon nimimerkit ovat jo paljastettu yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.monitaiteelliset.com

Jännitys tiivistyy!

Heidin laulu

Kysymysten hymni

Metsäni, maailmani, järveni, jokeni, kallioni.

Tahdon tuntea teidät jalkojeni alla.

En halua kadottaa yhteyttä maahan.

Painan korvani pehmeään hiekkaan.

Kuuntelen kuinka maapallo hengittää.

Nousen ylös ja halaan suurta mäntyä.

Katson ylös ja näen suuria pilviä.

Lämmin kesätuuli heilauttaa hiuksiani.

Jalkani ovat paljaat.

Varpaani herkkänä heinikossa.

Kesällä.

Kerro kuinka muistaisin syksyllä

olla kanssasi hiljaa,

-kuinka muistaisin sulkea television ja tietokoneen.

On helppoa olla luonnossa, kun on lämmin.

Kylmällä säällä istun sisällä pimeässä.

Olen niin pieni olento maailmassasi.

Olet niin suuri ja ääretön.

Mikä on minun matkani ja merkitykseni tässä ja nyt?

Kuljen sinun kanssa halki avaruuden.

Äitini kulki ennen minua ja tyttäreni kulkevat minun jälkeeni.

Kiitos, että saamme olla täällä tämän pienen hetken tietoisia itsestämme

ennen kuin taas menemme sinne

missä olimme ennen syntymäämme.

******************

Joskus on vain mentävä

Marianne kirjoitti blogissaan erinomaisen kirjoituksen 31.8.2014. Sen pitäisi kaikkien lukea, jotka pyörivät oravanpyörässä. Ovat kierteessä.

Kirjoituksen otsikko on: Miksi me ihmiset ei lopeteta ennen kuin menee rumaksi.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa,

että me uskotaan sydämen tieto vasta kun

tulee seinä joka sen sanoo.

kysyy Marianne.

Tuo yllä oleva runoni tai aforismini tältä päivältä on eräänlainen vastaus tuohon kysymykseen. 

Siksi me ihmiset menemme päin seinää! Juuri siksi! 

Joskus on vain mentävä päin seinää ja rikottava jotain, jotta pääsisi eteenpäin. 

Ehkä kuulostaa surulliselta. Mutta olen nähnyt, että monille ihmisille se on välttämätön tie.

Jokaisen oma tie ja oma seinä.

*

*

*