Pages

torstaina, helmikuuta 07, 2008

Valokuva- ja RunoTorstai: historia


100 vuotta talon emännän kuoleman jälkeen

punamultainen talo lepää raskaana museoalueella
ovessa on ruostunut avaimenreikä
pirtin lattialankuissa askelten kuluttama polku

astun varovasti sisään
vanha aika tuoksuu hiljaisuuden keskellä
hipaisen sormellani rosoista seinää

pirtinpöydällä on kiulu ja leili
sekä puinen taikinakulho
mustunut leipälapio
värjöttelee nurkassa kylmissään

ei ole emäntä touhunnut sataan vuoteen
ei ole kulhossa taikinajuurta
eikä pöydällä lämmintä ruisleipää

ajattelen häntä

mitä tunsi emäntä
ottaessaan lujasti kiinni leipälapiosta
pyyhkiessään jauhoisella kädellään
hikeä otsaltaan
katsoiko hänkin ikkunasta ulos
kaukaisuuteen
ja huokui epämääräistä kaipausta

tätä samaa kaipausta
kuin minä


*******************
Valokuva- ja RunoTorstaissa aiheena historia.

*******************

Nyt tämä runo löytyy myös Aukeasta tämän linkin takaa.

9 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Otin kuvan Limingan museoalueella elokuussa 2006. Oli aivan mahtavaa käydä taidekoulua 2006-2007 tuollaisessa ympäristössä! Todella inspiroivaa! :)

Ikkuna on kirjoittajalinjan rakennuksen naapuritalossa..

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kuva on historiaa ja runo hyvä. Runomittainen tarina.

Sanottiin mitä sanottiin mutta näin nämä toimivat parhaitten jos on kerrottava jotain. Herkästi, kauniisti.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos.

Olen erittäin otettu sanoistasi...

aino kirjoitti...

Huikean koskettava runo.

ipi kirjoitti...

Tunnelma suorastaan käsin kosketettava. Sekä runossa, että kuvassa.

Tuima kirjoitti...

Tämä on niin hieno. Juuri kysymyksiä olen itsekin miettinyt historiaa lähestyessäni. Muotoilet niin kauniisti nuo lopun harvat kysymykset, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältävät niin paljon. Kiitos tästä runosta!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Heidi.
Haastan sinut kurssitus-meemiin. Osallistu, jos kerkeät ja kiinnostut. Lisää blogillani.

Mariar

www.mariar.vuodatus.net

helanes kirjoitti...

Vain palsamit ikkunalaudalta puuttuvat

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kaikille kehuista! Niiden innoittamana julkaisin tämä runon myös Aukeassa. En olekaan pitkään aikaan julkaissut siellä mitään.

Ipi, Aino ja Tuima. Kosketus on tärkeää minulle runossa. Kirjoitan koskettamalla katseellani kaikkea. Ja siitä ehkä sitten syntyy koskettavaa... ;)

Hienoa, että on olemassa RunoTorstai ja ValokuvaTorstai! :)

Aion osallistua meemiin Mariar. Ja mukava kun ilmaannuit. Olit hetken aikaa hukassa minulta... Sinulla on uusi blogi ja nimi.

Helanes, piti ihan googlata minkä näköinen on palsami, tuo isoäidin kukka.