Pages

tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Tunnetko olevasi osa maailmankaikkeutta?

Tämän päivän Hesarissa oli juttua aaveraajasta. Ei, se ei ole se irtonainen käsi, joka leijailee ilmassa tai kipittää kahden sormensa välillä. Kyse on aivojen aistimuksesta. Aivot harhauttavat meitä koko ajan.

Lehdessä neuvottiin tekemään itsekin koe avustajan kanssa. Testattava istuu tuoliin ja laittaa käden pöydälle. Väliin laitetaan este, jottei testattava näe omaa kättä. Eteen pöydälle asetetaan tekokäsi (voi olla vaikka hanskakin). Testattava tuijottaa tekokättä. Avustaja sivelee tarkalleen yhtä aikaa ja samalla tavalla testattavan kättä ja valekättä.

Testattavalle tulee mahdollisesti tunne siitä, että tuo valekäsi on osa omaa kehoa!

Tämä voi toimia myös muiden pintojen kanssa. Vaikka pöydän tai puukappaleen kanssa.

Itse testasin myös tuon asian. Minulle tuli testistä sekava olo. En kokenut olevani yhtä hanskan kanssa. Mutta tuntui kummalta tuntea sively kädessä ja nähdä kosketus hanskalla. Omituinen olo siitä jäi.

Minulle tuli artikkelin lukemisen jälkeen olo, että tässäkö on nyt selitys sille, että joskus tuntee olevansa osa maailmankaikkeutta? Kun pääsee oikein syvään meditatiiviseen tilaan ja tuijottaa vaikkapa kukkaruukkua, voi tuntea sen pinnan kehossaan. Siis kokea ihan oikeasti, että kukkaruukku on osa kehoa. Jutussa sanottiin, että kokemus on aito ja kun sen kerran on kokenut, sitä ei voi pois viedä. Aika hyvin sanottu.

Vaaditaan eläytymistä ja keskittymistä... ja hups, olet osa maailmankaikkeutta.

Tosin on aika tylsää selittää kaikki tieteellisesti. Mystinen selitys on paljon jännempi.

Tuossa tämän päivän Hesarin tiedeosiossa oli paljon muitakin jänniä huomioita aivoista. Lehteen oli painettu monta mielenkiintoista linkkivinkkiä, jotka olisivat johdattaneet testeihin. Ikävä kyllä lehden juttu on maksujen takana netissä, eikä minulla ole tuota Hesaria kotona. Harmi.

2 kommenttia:

puujalka kirjoitti...

Minusta tuntuu oudolta väitteeltä sellainen, että pitäisi olla jokin fyysinen aistimus, voidakseen tuntea olevansa osa maailmankaikkeutta. Mielestäni se ei tarvitse sitä, että tuntee kukkaruukun karhivan rintaansa.

HeidiR kirjoitti...

No, totta on, että juttussa puhuttiin juuri fyysisen aistumuksen kautta tapahtuvasta kokemuksesta. Itse heti hyppäsin siitä mielikuviin ja kuvitteluun.

Olen samaa mieltä kanssasi. Ei tarvita fyysistä aistimusta tuollaiseen. Riittää kun on herkkä ja aistiva ihminen, joka osaa keskittyä ja olla läsnä.