Pages

lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Myöhäiset ystävänpäiväjorinat

Myöhästyneet ystävänpäiväterveiset blogini lukijoille!

En ole ehtinyt bloggaamaan kunnolla 14.2. lähtien. Torstaina tuli nimittäin MeNaiset ja siinä oli niin helppo ja herkullinen menu, että päätin yllättää mieheni loihtimalla juhlaa arjen keskelle.

Ostin jopa uuden vahakankaan ja tulppaaneja. Laitoin ainekset etukäteen valmiiksi, ja kun lapset olivat nukahtaneet, suoritin viimeistelyn. Ja sitten saapuikin yllättynyt puoliso kotiin. Niin, kerrankin ei ollut odottamassa makaronipataa tai kalapuikkoja...

Tarjolla oli:
Tulinen tomaattikeitto
Pähkinälohi ja rucolaperunat
Hunajaa hunajaiselle -jälkiruoka

sekä juomana alkoholitonta valkoviiniä.

Pähkinälohi oli viedä kielen mennessään. Tiedättekö, kun saa sellaista ruokaa suuhunsa, että silmät menevät kiinni ja kuuluu hiljainen mmmmmm.

Tuota pitää harrastaa useamminkin. Ei vain ystävänpäivänä. Jos pariskunta ei pääse ravintolaan syömään, ravintola voi tulla kotiin. Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä ja halua. Eikä kukaan lapsistakaan herännyt ruokailun aikana.

Ystävänpäivästä jäi muistokin uuteen vahakankaaseen eli kerniliinaan. Se on tuo sydänjälki. Aluksi luulin sitä rasvatahraksi. Liina on uutuus ja hintava. Se on päältä kangasmainen ja alla on se muovinen, liukas pinta. Ei auttanut tiskiaine, yleispesuaine eikä edes Tabort. Sitten tajusin, että juuri tuossa kohtaa oli ollut mieheni jälkiruokakuppi. Se oli siis hunaja-voisekoistuksessa paahdettuja päärynän ja artisokan viipaleita. Taisin laittaa annoksen liian kuumana pöydälle, Kuumuus sai aikaan tuon jälkeen.

Vähän harmittaa, mutta onhan tuo sentään sydän. Ostin tänään viisi mustaa tablettia suojamaan vahakangasta ja yksi tietysti peittää jäljen. Varmistuksen varmistus. Pidän itse kovasti tuosta kankaan väristä ja liina pysyy hyvin pöydältä. Tarhat lähtevät aika helposti irti kangasmaisesta pinnasta. Saa tosin nähdä miltä se näyttää puolen vuoden kuluttua.

... ai, miksi en sitten kirjoitellut perjantainakaan? No, kun aineksia, joita olin hankkinut reseptejä varten, jäi käyttämättä. Joten tein eilenkin erilaista ruokaa (tomaattimehu ja rucola piti käyttää loppuun) ja tänään tein kookosmaidosta jälkkäriä. Saa nähdä ryöpsähtääkö tämä käsistä vai palaanko taas tuolle taatulle maksalaatikko-kalapuikko-makaronilaatikko-linjalleni.

4 kommenttia:

Fredrika kirjoitti...

Hmm, voi olla että miehesi maksaa MeNaisten tilauksen tästä eteenpäin :) sen ilmeisen positiivisten vaikutteiden vuoksi :)

Kuitenkin, eikö huippuhetket erotu arjesta juuri siksi, että niitä on harvahkossa?

HeidiR kirjoitti...

Ehkäpä maksaakin. :)

Huippuhetkiä tosiaan pitää olla harvassa, että ne huomataan. Oikeassa olet.

Darcee kirjoitti...

Uusia reseptejä on aina kiva kokeilla! Hyvät makukokemukset ovat lähellä minunkin sydäntäni. :)

Ps. On kyllä kivan pirteä pöytäliina.

HeidiR kirjoitti...

Hei Darcee! :)

Reseptien kokeileminen on minusta myös hauskinta. Näin äitinä kokkaillessa se vain on jäänyt. Liian usein lapset vierastavat uutta ja outoa ruokaa. Siksi tehdäänkin ihan vain arkiruokaa, yleensä. Vaikka... lapsethan pitäisi opettaa syömään tai ainakin maistamaan uutta ruokaa. Kai olen laiska.

Mutta...

Kiitos, minustakin pöytäliina on pirteä. Keittiö tuli heti paljon kodikkaammaksi.