Löysin Rasan kirjastosta, Ryokanin vihdoin ostin omaksi.(Itseasiassa Rasan voi oikeasti löytää kirjastosta, koska hän siellä töissä)
Ilahduin suunnattomasti, kun huomasin löytäneeni uuden suomalaisen lempirunoilijan. Nyt voin lisätä Risto Rasan nimen Risto Ahdin ja Kai Niemisen joukkoon.
Olin kahlannut taas kymmeniä uusia ja vanhoja suomalaisia runokirjoja tuskastuen siitä, kun mikään ei kosketa. Mutta Risto Rasan luontoaiheiset runot iskivät ja sanoivat KYLLÄ!
Esimerkkejä Rasan runoista löytyy:
Valitut runot (suomeksi ja englanniksi)
Inkaswolrd
Mitä tarkoitin tuolla otsikolla Pienestä kiinni?
Viime viikolla Paavo kyseli seuraavaan Hallaukseen materiaalia (ohjeet täällä, jokainen voi lähettää halutessaan sinne tekstejä!) Päätin muokata vanhoista runoraakileistani seitsemän pienen runon kokoelman ja omistaa sen Ryokanille. Toivottavasti julkaistaan.
Tiistaina 5.2. oli kirjoittajapaja. Olin pajan vetäjänä. Meitä oli siellä alle kymmenen osallistujaa. Sopiva määrä. Enemmänkin olisi tosin mahtunut. Tajusin kotona, että illalla on myös Avoin mikki -tapahtuma P.S.K. Kaupunni Baarissa. Päätin tulostaa runot ja lukea ne siellä. Olinhan ne juuri muokannut. Miksen siis lukisi ne ääneen siellä? Pienestä kiinni.
Tuona samana päivänä myös päätin vihdoin ostaa itselleni omaksi (joululahjana) Ryokanin kokoelman. Siitä olen kirjoittanyt blogiini myös aiemmin täällä.
Runo- ja ValokuvaTorstaissa oli hyvä aihe tällä viikolla. Sain aikaiseksi runon, johon olen tyytyväinen. Ja taitaa olla muutkin. Siitä innostuneena julkaisin sen myös Aukealla äsken. Taas oli pienestä kiinni.
Ehkäpä tässä lähiaikoina voisin hahmotella sellaisen runokokoelmakäsikirjoituksen, jonka voisin lähettää kustantamoon? Sekin on pienestä kiinni.
Mutta myös se, etten sitä tee ja lykkään sen hamaan tulevaisuuteen, on myös pienestä kiinni.
Elämä ei taidakaan olla suuria valintoja täynnä.
Se on pullollaan pieniä hetkiä.
Ilahduin suunnattomasti, kun huomasin löytäneeni uuden suomalaisen lempirunoilijan. Nyt voin lisätä Risto Rasan nimen Risto Ahdin ja Kai Niemisen joukkoon.
Olin kahlannut taas kymmeniä uusia ja vanhoja suomalaisia runokirjoja tuskastuen siitä, kun mikään ei kosketa. Mutta Risto Rasan luontoaiheiset runot iskivät ja sanoivat KYLLÄ!
Esimerkkejä Rasan runoista löytyy:
Valitut runot (suomeksi ja englanniksi)
Inkaswolrd
Mitä tarkoitin tuolla otsikolla Pienestä kiinni?
Viime viikolla Paavo kyseli seuraavaan Hallaukseen materiaalia (ohjeet täällä, jokainen voi lähettää halutessaan sinne tekstejä!) Päätin muokata vanhoista runoraakileistani seitsemän pienen runon kokoelman ja omistaa sen Ryokanille. Toivottavasti julkaistaan.
Tiistaina 5.2. oli kirjoittajapaja. Olin pajan vetäjänä. Meitä oli siellä alle kymmenen osallistujaa. Sopiva määrä. Enemmänkin olisi tosin mahtunut. Tajusin kotona, että illalla on myös Avoin mikki -tapahtuma P.S.K. Kaupunni Baarissa. Päätin tulostaa runot ja lukea ne siellä. Olinhan ne juuri muokannut. Miksen siis lukisi ne ääneen siellä? Pienestä kiinni.
Tuona samana päivänä myös päätin vihdoin ostaa itselleni omaksi (joululahjana) Ryokanin kokoelman. Siitä olen kirjoittanyt blogiini myös aiemmin täällä.
Runo- ja ValokuvaTorstaissa oli hyvä aihe tällä viikolla. Sain aikaiseksi runon, johon olen tyytyväinen. Ja taitaa olla muutkin. Siitä innostuneena julkaisin sen myös Aukealla äsken. Taas oli pienestä kiinni.
Ehkäpä tässä lähiaikoina voisin hahmotella sellaisen runokokoelmakäsikirjoituksen, jonka voisin lähettää kustantamoon? Sekin on pienestä kiinni.
Mutta myös se, etten sitä tee ja lykkään sen hamaan tulevaisuuteen, on myös pienestä kiinni.
Elämä ei taidakaan olla suuria valintoja täynnä.
Se on pullollaan pieniä hetkiä.
4 kommenttia:
Molemmat runoilijat minullekin tuttuja jo kahdenkymmenen vuoden takaa! Puhdasta aitoa ja koskettavaa, herkistävää runoa runon jälkeen. Sielu ilahtuu.
Risto Rasan runot ovat hellyyttäviä:
Omenan sisältä kuuluu helinää.
Toukka tiskaa.
Ja:
Ensilumi
kiteytymätön
Nuo menivät ihan ulkomuistista, voi olla virheitä. Kirjoitin aikoinaan yo-kisoissa L:n aineen Risto Rasan runomaailmasta. Sitä oli hauska kirjoittaa, runot ovat niin inspiroivia.
Maahiska, sinäpä sen sanoit. Olen samaa mieltä.
Sahrami. Tottakai pidät Rasan runoista. ;)
Ei se ihan oikein mennyt. Näin se menee:
Omenan kuoressa on reikä. Jos siihen painaa korvansa kiinni ja kuuntelee tarkasti, voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää. Toukka tiskaa.
Risto Rasa
Hauska kun löysin uuden sivun, jossa vierailla.
"Kun pieni lapsi nukkuu, se täyttää yhden kokonaisen huoneen." ja "Puuruska, maaruska, maamaatuskan syystuska."
Rasa on parasta runoutta. Löysin hänen runonsa lukioikäisenä 90-luvun alkupuolella ja heti kun sain rahaa irti ostin hänen kokoelmateoksensa Tuhat purjetta. Häneltä löytyy runo tai ajatus jokaiseen tarpeeseen, niin iloon kuin suruun.
Lähetä kommentti