Kuu ja jokiSinä olet talvi
En tiedä mitä tekisin kanssasi, talvi. Istumme vierekkäin ja annamme ajan kulua. Odotamme hitaasti. Sinä kuulut elämääni, mutta voisin jättää sinut. Muuttaa Espanjaan nyt ja palata pääsiäisenä kuin eläkeläisparvet.
Ehkä olet tullut elämääni opettamaan minulle tärkeitä asioita. Kärsivällisyyttä? Pimeyden ja kylmyyden sietokykyä? Katso, karaistun vuosi vuodelta. Pian näen pimeässä kuin kissa, ja enkä tarvitse villasukkia.
Olet elämäni näytelmän vastavoima, vastavalo. Se joka tekee kesän lämmön hyväksi. Ilman sinua kevät ei olisi kevät, niin ihana ja vapauttava.
Silti olen tympäännyt kanssasi ja haluan heittää sinua roskapussilla päähän!
4 kommenttia:
IHANA! : D hihihihihihi. Toi loppu ;p
Voe voe... meitä.
Heidi: talven jokavuotinen tuleminen taitaa olla pian historiaa, ainakin näin etelä-suomalaisesta näkökulmasta katsottuna.
Oi, talvi tule tänne. Odotan sinua hiihtomonot jaloissani ja sukset voideltuina.
Räntää räiskäytän roskiksella, lumelle lupaan uskollisuuttani.
Taas osaat pukea niin hyvin sanoiksi talven tuomat tunteet. Vaikka rakastan lunta, talvista luontoa ja hiihtämistä, silti tunnen talven pimeyden tuoman raskauden ja tuon mainitsemasi tahmeuden...
Lumesta en kuitenkaan ole valmis luopumaan. (Tänään sitä on taas tullutkin!)
Laura: Voi meitä... kiitos. :)
Milvus: Minä en edes omista suksia tai monoja... Valkoinen lumi ja pikkupakkanen ovat kivoja. Mutta taitaa ylipäätänsä olla tuo valon vähyys, se mikä rassaa minua.
Sanna: Kiitos. :) Ehkä sinäkin tarvitset aurinkoenergiaa pysyäksesi vauhdissa?
Lähetä kommentti