Maajussit hakevat naista nyt netissä. Hanna Ek lavalla ilman pikkuhousuja. Britney romahti jälleen. Pumpulitikku putosi korvasta - kuuro poika sai kuulonsa takaisin. Häkkinen jututti supertähtiä. Potterin lemmentaika hukassa. Anne muuttaa omaan asuntoon. Elisabet sai äitinsä banaanit. Naiset himoitsevat Maajussi-Ristoa enemmän kuin Unelmien poikamiestä.
Ja sitä samaa rataa päivästä toiseen. Mitä minä tuolla kaikella tiedolla teen? Miksi seuraan kaikenmaailman roskauutisia?
Tammikuun kirja-alesta löytyi mielenkiintoinen kirja nimeltä Helpota elämääsi eli 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista (kirj. Elaine St. James, Karisto 2006).
Ohje numero 27 on: Lopeta aikakauslehtien lukeminen.
Ohje numero 28 on: Peruuta sanomalehden tilaus.
Aikakaus-ja roskalehdet (sekä niiden nettisivut) sisältävät houkuttelevia nelivärikuvia. Ne muokkaavat meidän maailmankuvaamme: pukeutumista, ruokailutottumuksia ja seuraelämää. Joudumme päivittäin aivopesun kohteeksi. Vertaamme elämää aikakauslehtien elämään ja ahdistumme, jos arkemme ei ole samanlaista.
Sanomalehtien ja television uutisten seuraaminen ei edesauta henkistä hyvinvointia. Ne ovat täynnä huonoja uutisia. Koko maailma ja oma elämäkin alkaa näyttää synkältä ja huonolta.
Ammattitaitoa ja tietämystä maailmasta voi laajentaa lukemalla vaikkapa ammattijulkaisuja.
Roskalehdet voi unohtaa ja käyttää aika lukien mieliromaaneja. Ajan voi kuluttaa muutoinkin.
Kirjoittaja sanoo, että "saatat hämmästyä, kuinka paljon sinulle jää aikaa tehdä jotain todella mieluista" ja "kielteisten asioiden päivittäisen tulvan tukkiminen on myönteinen askel yksinkertaisemman elämän suuntaan".
Olen itse taas liikaa kiinnostunut siitä mitä Ilta-Lehden ja Ilta-Sanominen nettisivuilla lukee. Seuraan jopa Gimme more -blogia! Tilasin MeNaisetkin, kun tuli niin edullinen tarjous. Mutta en aio jatkaa tilausta enää. Haluaisin tilata vuorostaan vaikkapa Parnasson .
Kaipa olen jotenkin tylsistynyt ja turhautunut... vai mistä moinen päänsä turruttaminen johtuu?
Täytyy yrittää irrottaa itsensä turhasta lukemista. Julia Cameronin (Tie luovuuden kirjan kirjoittaja) suosittelee ajoittaista lukulakkoa, jolloin ei saa lukea yhtään mitään kokonaiseen viikkoon.
Se on todella hyvä kokemus, jos sen vain malttaa tehdä! Itse olen aikoinani sen tehnyt. Omille ajatuksille ja pelkälle olemiselle jää tilaa. Hiljaisuus saapuu ihan itsestään. Samaan voi lisätä tv- ja radiolakon, jolloin kokemus on totaalinen. Voi sanoa, että extreme suoritus kotioloissa ja ei maksa mitään.
Miltä kuulostaa? Vai onko liian ahdistava ja pelottava ajatus?
11 kommenttia:
Liian totaalinen ei oikein toiminut kohdallani. Aloin lukea aina vahingossa kaikkea turhaa, joten annoin periksi ja jätin juuri kaiken turhan vain lukematta. Pitää vain olla tiukka, että mikä on turhaa ja mikä olennaista. Lehdet eivät ainakaan ole kovinkaan olennaista.
Minulla on hiljaisuus. Sitä on mukavaa kuunnella. Eilen istuin vartin nukun kahvilassa ajattelematta mitään, tuijotin rautaniitiä viiden metrin päässä. Minulla oli matkassa kirjoituskamppeet ja kahviakin olisin voinut ostaa. En tehnyt kumpaakaan. Tai olisin voinut mennä juttelemaan viereisessä pöydässä istuvalle, mutta en tehnyt sitäkään. Oli hiljaisuus mitä kuunnella ja niitti mitä katsella.
Aikakauslehtiä en juurikaan lue, saati sitten tilaa. Siinä yksi ajansäästö :) Mutta sanomalehdet - Väitän että Hesari on hyödyllinen ja laadukas. En lue koskaan lehtiä sillä silmällä että ne ovat muka täynnä huonoja ja masentavia uutisia! Se on omasta asenteesta kiinni. Muistathan sen näkökulmaopuksen jota aikanaan minulle suosittelit **räps** ( = silmänisku ) Kaikkea voi katsella sen seitsemästä eri näkökulmasta.
Hienoa kuulla sinustakin Ismo :)
Hiljaisuutta on todellakin mukava kuunnella.
Rita! Sinäkin pitkästä aikaa täällä. :D
Sieltähän heti tuli tämä... "Mutta kun.." Vaikkakin Hesari on hyödyllinen ja laadukas, kokeilepa olla viikko ilman Hesaria. ;)
Kivaa Heidi, että olemme taas miettineet samoja juttuja. Lainasin joskus tuon kirjan, mutta jätin kesken kun halusin turhasta aikaa vievästä sälästä irti. :D
Mutta siis kirjan idea on tosi hyvä ja suositeltava! Muistan kuulleeni, että Alvar Aalto teki luovuudelle tilaa jättämällä jopa postinsa lukematta. Hän katsoi niitä vasta kahden viikon päästä saapumisesta ja silloinkin heitti suoraan roskiin koska tärkeät olivat jo vanhentuneet ja turhat olisi voinut heittää sinne joka tapauksessa. :)
Lainasin eilen kirjastosta tuon Cameronin kirjan.
Lukulakko? Kuulostaa rankalta. Mielenkiintoista...
Aikoinaan Israilin matkalla koin eräänlaisen mediapaaston. Ensinnäkään en koko matkalla kohdannut mitään mitä tuosta maasta meidän maassa kerrotaan eli itsemurha-iskuja. Ja vaikka jälkeenpäin kuulin, että muutama pommi oli räjähtänyt loman aikana, en niistä tiennyt mitään, sillä paikalliset lehdet olivat ihan... no, hepreaa.
Palattuani matkalta sain sitten kuulla että suomalaisethiihtäjät olivat kärynneet kielletyistä aineista. Aihetta oli puitu koko lomaviikon ajan ja olin ollut onnellisen tietämätön tästä kaikesta vouhotuksesta.
Eihän se kivaa ollu sielä käyä, tunnepitosta ja melko surkeaa. Kahlasin ja itkin ja kahlasin ja itkin :( Ja otin kuvia :) Mutta ei se ole ko talo vaan :)
Sahrami: Minä teen ihan saman jutun kaikelle mitä tulee verovirastosta, mitä tuo Alvarkin teki... :P
Maaria: Kerrothan sitten mitä pidit kirjasta?!
Olematon: Niinpä. Kun matkustaa muualle huomaa, että uutiset eivät seuraa mukana.
Piituski: :( Niin minä vähän arvelin. Se olisi kuin ostaisi pinnasängyn, johon ikinä tule asukkia ja se pitää sitten myydä pois. Oih... nyt tuli liian surullinen mielikuva.
Huomenta Heidi
Minun kommenttini oli vastaus ja protesti tähän:
"Sanomalehtien ja television uutisten seuraaminen ei edesauta henkistä hyvinvointia. Ne ovat täynnä huonoja uutisia. Koko maailma ja oma elämäkin alkaa näyttää synkältä ja huonolta."
En ottanut kantaa siihen että pitäisi olla yksi viikko ilman Hesaria. Pystyn kyllä kevyesti olemaan vaikka kuukauden ilman Hesaria, mutta en allekirjoita sitä että se sisältäisi pelkkiä huonoja uutisia.
Kivaa torstaita. Tänään en taida ehtiä lukea lehteä :)
Hyvä teksti ja mainioita kommentteja edellä!
Kyllä se on valintoja opittava tekemään sekä paradoksin "vähemmän on enemmän" sisäistämistä.
Informaatiotulvassa tulee helposti informaatioähky, jossa ei enää erota oleellista epäoleellisesta ja on suuressa vaarassa menettää yhteyden itseen.
-gs
Ok, Rita. Viestisi tuli nyt perille. :)
GS: Ähky! Todella kuvaava sana.
Lähetä kommentti