Tää on mun!Olen kuullut huhuja Oulun oravamafian jäsenistä, noista röyhkeistä ja uhkaavista luontokappaleista. Nyt ne ovat muuttaneet tänne maallekin!
Olimme äsken kävelemässä etupihallamme, ihan kaikessa rauhassa, kun pieni orava hyppäsi meidän eteemme pensaan takaa. Se tuijotti meitä tuimasti ja piti käpäliään valmiustilassa kuin sadan metrin pikajuoksija. Sitten lähti! Se juoksi meidän ohi ja kuuseen. Se jäi noin kahden metrin korkeudelle meitä tarkkailemaan. Lapset juoksivat sen luo ja nauroivat. Käskin lapsia pysymään kauempana. Sitä ei ikinä tiedä, mitä tuollainen orava saisi päähänsä.
Sen jälkeen orava hiipi alas kuusta pitkin ja kipitti valtavan jättimäisen tatin päälle. Löysimme tuon huiman sienen tänään päivällä ja hämmästelimme sen kokoa. Leveys oli ainakin 50 cm! Ihmettelin, että mikähän eläin sitä on käynyt oikein jyrsimässä. Sieni oli täynnä pieniä puraisuja. Ei se ainakaan karhu ole ollut. Ajattelin, että olisiko jänis tai jokin lintu. Arvelin myös oravaa.
Ja oravahan se olikin!
Otus oli niin mieltynyt tatin makuun, että päästi meidät ihailemaan sitä muutaman metrin päähän. Kuvasin pätkän filmiä digikameralla, kunnes keskimmäinen riiviöni heitti hiekkaa kohti oravaa. Orava säntäsi pakoon. Höh.
- Miksi heitit oravaa hiekalla?!?
- Mää en tykkää oravista.
- Ei niitä silti saa heittää hiekalla.
Riiviö tarjosi minulle nenän nyrpistyksen.
No, ehkä orava uskaltaa tulla takaisin, kun piha on hiljentynyt. Syököhän se niin paljon, että vatsa turpoaa pulleaksi? Yrittääköhän se epätoivoisesti kiskoa sientä ylös maasta, kuten se IceAge-elokuvan mulkosilmänen kurre?
Jäämme tarkkailemaan tilannetta.
Olimme äsken kävelemässä etupihallamme, ihan kaikessa rauhassa, kun pieni orava hyppäsi meidän eteemme pensaan takaa. Se tuijotti meitä tuimasti ja piti käpäliään valmiustilassa kuin sadan metrin pikajuoksija. Sitten lähti! Se juoksi meidän ohi ja kuuseen. Se jäi noin kahden metrin korkeudelle meitä tarkkailemaan. Lapset juoksivat sen luo ja nauroivat. Käskin lapsia pysymään kauempana. Sitä ei ikinä tiedä, mitä tuollainen orava saisi päähänsä.
Sen jälkeen orava hiipi alas kuusta pitkin ja kipitti valtavan jättimäisen tatin päälle. Löysimme tuon huiman sienen tänään päivällä ja hämmästelimme sen kokoa. Leveys oli ainakin 50 cm! Ihmettelin, että mikähän eläin sitä on käynyt oikein jyrsimässä. Sieni oli täynnä pieniä puraisuja. Ei se ainakaan karhu ole ollut. Ajattelin, että olisiko jänis tai jokin lintu. Arvelin myös oravaa.
Ja oravahan se olikin!
Otus oli niin mieltynyt tatin makuun, että päästi meidät ihailemaan sitä muutaman metrin päähän. Kuvasin pätkän filmiä digikameralla, kunnes keskimmäinen riiviöni heitti hiekkaa kohti oravaa. Orava säntäsi pakoon. Höh.
- Miksi heitit oravaa hiekalla?!?
- Mää en tykkää oravista.
- Ei niitä silti saa heittää hiekalla.
Riiviö tarjosi minulle nenän nyrpistyksen.
No, ehkä orava uskaltaa tulla takaisin, kun piha on hiljentynyt. Syököhän se niin paljon, että vatsa turpoaa pulleaksi? Yrittääköhän se epätoivoisesti kiskoa sientä ylös maasta, kuten se IceAge-elokuvan mulkosilmänen kurre?
Jäämme tarkkailemaan tilannetta.
4 kommenttia:
Kiitokset kattavasta raportista. On arvokas tieto, että osa oravista on päätynyt laajentamaan tajuntaansa nauttimalla (epäilemättä huumaavia) sieniä. Luultavasti siellä lakeuksilla on jokin salainen harjoitusleiri, joissa näistä oravista koulutetaan pelottomia ja huumausaineista riippuvaisia sotilaita.
Kiitos, että uskalsit saattaa tämän asian julkiseen tietoon noin rohkeasti. Luulisi, että heikompaa alkaisi pelottaa siellä hiljaisessa, näennäisesti uinuvassa pikkukylässä, jossa kukaan ei kuulisi huutojasi jos orava-armeija päättäisi kostaa...
Et olisi kertonut... Vilun väristykset kulkivat niskaani pitkin. Uuuh... Nyt täytyy turvata selustani, jotenkin.
Hei! Mistä ne oravat saisivat tästä tietää? Onko niillä laajakaista ja tietokone.
Hih, kuvittele orava hiiren kimpussa... :P
Mulkosilmäinen kurre...Kiitti yön nauruista ; D Hihihi*
jooh, heii.
t. la-uura
Lähetä kommentti