Silmäni tarttuivat Helanesin tavoin kolmeen viimeiseen säkeeseen. Ne pistivät miettimään... Taitaa olla paljon totuutta takana tuossa ajatuksessa, että sen unohtaa, minkä ottaa.
Kertojan äänessä on jotain elävää, jotenkin lapsenomaista. Puhutun kuuloista ennemmin kuin kirjoitetun. Muodostuu vaikutelma spontaanista jutustelusta, kahdesta ihmisestä, sadun kerronnasta. Viimeisten rivien sisältö tuntuu tyylin suhteen jännitteiseltä; kuin puhuja ei itse hahmottaisi, mistä on kysymys, tai ehkä luultavammin: kuin se, jolle puhutaan, ei hahmottaisi: hän ymmärtänee sitten joskus.
hmm. sen muistaa jota ei ota... ainakin sen muistaa jonkin aikaa, varsinkin jos on huono tekemään päätöksiä, valitsemaan, miettii olisiko sittenkin pitänyt valita toisin... sen minkä ottaa sen (meinaa) unohtaa... pitää oikein muistuttaa itteään, että tämmösen valinnan tein, jostakin hyvästä syystä kai?!
Siksi minä katson valokuvia menneiltä vuosilta, kun on parisuhteessa ylämäki : D
Ally: Silmäsi tarttuivat? Tarkoitat kai yhtä silmääsi? :)
Jukka: Kiitos. Ilo oli lukea sinun mielipidettäsi ja ajatuksiasi runosta.
Rotta mokoma: Totta puhut!
Genoveena: Tämä taitaa päteä muuhunkin kuin ihmisiin. Luultavasti parhaiten muistamme ne lahjat mitä joulupukki EI tuonut, vaikka listaan ne laitoimme.
6 kommenttia:
Kolme viimeistä riviä riittäisi.
Silmäni tarttuivat Helanesin tavoin kolmeen viimeiseen säkeeseen. Ne pistivät miettimään... Taitaa olla paljon totuutta takana tuossa ajatuksessa, että sen unohtaa, minkä ottaa.
Kertojan äänessä on jotain elävää, jotenkin lapsenomaista. Puhutun kuuloista ennemmin kuin kirjoitetun. Muodostuu vaikutelma spontaanista jutustelusta, kahdesta ihmisestä, sadun kerronnasta. Viimeisten rivien sisältö tuntuu tyylin suhteen jännitteiseltä; kuin puhuja ei itse hahmottaisi, mistä on kysymys, tai ehkä luultavammin: kuin se, jolle puhutaan, ei hahmottaisi: hän ymmärtänee sitten joskus.
hmm. sen muistaa jota ei ota... ainakin sen muistaa jonkin aikaa, varsinkin jos on huono tekemään päätöksiä, valitsemaan, miettii olisiko sittenkin pitänyt valita toisin...
sen minkä ottaa sen (meinaa) unohtaa...
pitää oikein muistuttaa itteään, että tämmösen valinnan tein, jostakin hyvästä syystä kai?!
Siksi minä katson valokuvia menneiltä vuosilta, kun on parisuhteessa ylämäki : D
Joskus noinkin, Kaipuu haipuilee kun jäi poimimatta.
Helanes: Niinpä... malttaisinpa tiivistää runojani.
Ally: Silmäsi tarttuivat? Tarkoitat kai yhtä silmääsi? :)
Jukka: Kiitos. Ilo oli lukea sinun mielipidettäsi ja ajatuksiasi runosta.
Rotta mokoma: Totta puhut!
Genoveena: Tämä taitaa päteä muuhunkin kuin ihmisiin. Luultavasti parhaiten muistamme ne lahjat mitä joulupukki EI tuonut, vaikka listaan ne laitoimme.
Lähetä kommentti