Pages

keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007

Naisen ja miehen maailma

Minulla on kultakimpalekirja kirjahyllyssäni. Herättää minussa jatkuvasti ahaa-elämyksiä. Se on Tony Dunderfeltin Naisen ja miehen maailma - Miten opin ymmärtämään toista sukupuolta (Pro Dialogia 1996).

Minä olen usein väittänyt, että minulla voisi olla miehen aivot (maskuliininen toimintamalli ja hahmotustapa). Mutta kyllähän sitä hyvin pitkästi käyttäytyy naismaisesti (feminiininen toimintamalli ja hahmotustapa) aika monissa tilantessa. Toimintatavat tulevat jostain selkäytimestä, mistä lie.

Miehillä ja naisilla on erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa. Kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi. Kumpaakin tapaa tarvitaan. Ne täydentävät toisiaan. Lisäksi voi olla, että on naisia joilla maskuliininen hahmottamistapa on vahvempi. Löytyy tietysti feminiinisesti ajattelevia miehiä. Ihanteena olisi ainakin ymmärtää kumpaakin tapaa.

Otetaanpa esimerkkinä tämä:

Mies kokee helposti vuorovaikutustilanteet kilpailuna, nainen näkee ne mahdollisuutena luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. s. 27

Maskuliininen: Hierarkia (status, valta, kilpailu, saavutukset)
Feminiininen: Yhteisöllisyys (yhteyden luominen, yhteistyö, suhteet)

Nainen varjelee yhteistyötä ja yhteisyyttä, mies johtajuutta. s. 31

Otetaanpa tässä nyt ilmasta kuvitteellinen esimerkki. Jollakin yhteisöllä on tulossa pihatalkoot. Nainen on innoissaan siitä. Yhteistä tekemistä! Siellähän ollaan yhdessä ja vietetään aikaa. Syödään ehkä eväitä. Nauretaan. Se on kevään rituaali. Painoarvo on yhteisöllisyydellä eikä niinkään haravoimisella ja suorittamisella.

Mies ei ole innoissaan. Miksi tuhlata aikaa jonkun yhteisön pihaan, jos oma piha tarvitsee kipeämmin haravointia? Yhteisöllä on varmaan omat talonmiehet, jotka hoitavat hommat viran puolesta. Parempi on olla osallistumatta ja käyttää tuo aika hyödyksi tulemalla kotiin haravoimaan omaa pihaa. Sitähän sitä katselee koko kesän.

Kumpi on oikea tapa suhtautua pihatalkoisiin? Kirjassa sanotaan, että kumpikin tapa ajatella on oikea. Hassua.

Nämä hierarkia- ja yhteisöllisyysmallit kohtaavat usein toisensa työpaikoilla.

Esimerkiksi on puhuttu, että yhteistyö ja tasavertainen neuvottelu on naiselle helpompaa kuin miehelle. Työpaikalla mies ei viitsi osallistua turhanpäiväisiin keskusteluihin tai neuvotteluihin, sillä niissä voisi ilmetä jonkun tietävän asioista enemmän kuin hän. Tämä vähentäisi hänen todellista tai kuviteltua johtajuutta. Mies voi myös kokea yhteistyön yleensäkin haasteena kilpailuun (s. 31). Tämän mies osoittaa käytöksellään antamalla keskustelulle tiukkoja lähtökohtia ja toiminnassaa tuo esille omaa valtaa ja statusta.

Naisen mielestä miehen käytös voi tuntua kummalliselta. Nainen voi ajatella, että miksi mies yrittää kukkoilla ja varjella omia etujaan joka käänteessä. Naiselle "turhanpäiväiset" neuvottelut voivat merkitä asioiden yleisenä tiedostamisena, kiinnostavana mahdollisuutena tutkia erilaisia luovia mahdollisuuksia tai tapana luoda yhteyttä työporukan kesken. (s. 32)

Ongelmia ja turhaa mielipahaa varmasti syntyy etenkin, jos miesvaltaisella alalla on naispomo, joka ajattelee feminiinisesti tai naisvaltaisella alalla on maskuliinisesti ajatteleva miespomo.

Ratkaisuna on opetella ymmärtämään toista sukupuolta ja samalla tietysti omaa sukupuoltaan. Samoihin toimintamallihin ei ole pakko jymähtää. Välillä nainen voi joustaa ja antaa miehen olla mies. Mies voi myös kehittää tätä yhteisöllistä puoltaan itsessään.

Kuulostaa helpolta, mutta vaatii aikaa ja toistoa. Yritystä ja erehdystä.

Onko teillä esimerkkejä elämässänne, jotka sopisivat tähän yhteyteen?

ps. ai niin... Meidän koulun pihatalkoot on peruttu sateen vuoksi, joten tämän ajan voi käyttää hyödyksi kirjoittamalla kiinnostavan kirjoituksen blogiinsa.... ;)

3 kommenttia:

Usko kirjoitti...

Itselläni on vaikeuksia suhtautua tasapuolisesti sukupuolten käyttäytymiseroja luonnehtiviin teorioihin ja kirjallisuuteen.

Näkisin asiat enemmän kontekstisidonnaisina ja opittuina. Tosin itsekin tulee tietenkin aina välillä sorruttua yleistyksiin.

Esimerkiksi omat kokemukseni naisvaltaisista työpaikoista (makkaratehdas, pankki, sairaala ja siivousfirma)eivät ihan puolla tuota teoriaa paremmasta yhteistyöstä, vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteiden ylläpidosta. Paremminkin päinvastoin.

Joskus miehinen egoni tuntee, tarvetta miltei loukkaantua arkkityypeistä, joita aika huoletta pudotellaan.

Itse pidän varsinkin motiivien arvaamista aika rohkeana. Se miltä joku näyttää, ei useinkaan ole sitä miten se tulkitaan.

Oletko muuten keskustellut miehesi kanssa kirjan yleistyksistä ja hänen toimintansa motiiveista? Semmoinen vuorovaikutustilannehan voisi edistää ja ylläpitää ihmissuhdetta aivan erinomaisella tavalla ;-)

HeidiR kirjoitti...

Tottakai kaikesta keskustellaan.

Mutta on vain ollut todella hauskaa ja omituistakin löytää omaa elämääni tuon kirjan sisältä.

Minähän en tiedä mieheni tai kenenkään muun miehen motiiveista. Enkä muidenkaan naistenkaan.

Antamani esimerkkihenkilöiden motiivit voivat olla mitä vain. ;)

Ainoastaan "tiedän" omat motiivini. Niitä voi sitten yrittää arvailla jälkikäteen. Usein hämmästelen, että miten ihmeessä käyttäydyin niin kuin käyttäydyin jossain tilanteessa.

Joten luepas Usko tuo kirja ennen kuin tee siitä johtopäätöksiä puoleen ja toiseen.

Miehillä on kyllä usein taipumus tutkia itse asiat tarkasti tieteellisesti ja omakohtaisesti ennen kuin hyväksyvät jonkin asian faktaksi... (hihii).

Usko kirjoitti...

Faktojen hyväksyminen onkin vaikea laji. Tiesitkö, että painovoimakin on vain teoria;-)(kts. esim wikipedia, "gravity")

Faktat muuttuvat kaiken aikaa ja siksi on hyvä opetella olemaan hereillä ja näkemään paradigmojen ja lokerointien ohi ja yli. Erityisen hyvä on olla hereillä omien ajattelumalliensa kanssa.

Tony on fiksu kaveri, mutta itse suosittelisin "Voimavarana itsetuntemus"-kirjaa, joka ilmestyi viime vuonna. Siinä hän itse asiassa kannustaa tunnistamaan ne nauhat, jotka pyörivät päässämme ja neuvoo miten niistä pääsisi eroon.

Nauhat ovat hyödyllisiä, kun tarvitaan "selkäydinrefleksejä",mutta pysyvänä toimintamallina tietoinen läsnäolo, ilman ennakkokäsityksiä, on kuitenkin antoisampi.

Tietenkin käyttäytymismalleja on hyödyllistä ja hauskaa oppia tuntemaan. En vain ole ihan varma, miten ne liittyvät sukupuoleen.

Naiset ja miehet ovat toki erilaisia, mutta niin ovat kaikki ihmiset :o)