Pages

torstaina, toukokuuta 31, 2007

Valokuva- ja RunoTorstai: 49.haaste

Kaunis, suloinen Kullero-neito
kasvatti hiljaa keltaisen pallon.
Oli pitkään niin neitsyen vihreä,
kunnes kypsyi nuo kultaiset kehyslehdet.

Varsi on pysty ja haaraton,
aluslehdet pitkäruotiset.
Nyt neito heiluttaa viisiliuskaisia lehtiään
auringonvaloa syleillen.

Kullero-neidolla,
suloisella voipallolla
on monta leveälapaista sisarta.
He asuvat lehdossa,
leikkivät rehevässä korvessa,
uivat kosteilla rannoilla ja
etsivät sulhojaan purojen varsilta.

Heidän laulunsa kaikuu yli tunturien.
Se vetäytyy pajukkonoroihin ja
tuoreille ruohikkopälville.
Laulu soi sirosti keinahdellen
ja kutsuu miehiä etsimään,
koskettamaan ja hoitamaan.

Rakastakaa meitä,
oi, rakastakaa vain!
Mutta poimia ette saa,
ette milloinkaan.

ValokuvaTorstai ja RunoTorstai

VIHAINEN JÄLKIKIRJOITUS!

15 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen
saapui talonmies ja ajoi ruohonleikkurilla
kullorot kuoliaaksi!

Menin sanomaan, että leikkasit sitten nuo kullerot tuosta.
Talonmies sanoi:
- No, minä ihmettelenkin, että mitä siinä kasvaa.
Onko ne tuosta koivunkannosta tulleet?
Sanoin tiukasti vielä ja osoitin sormella kukkapenkkiä:
- Älä sentään aja niitä tuolta kukkapenkistä.
Lähdin sisälle.

Nyt löytyi sellainen Oliver, joka ei kukkia rakasta.
Miten voi kukkia voi rakastaa, jos ei niitä edes huomaa?

Harmittaa niin, että melkein itkettää.
Kullerot ovat kasvaneet joka vuosi
tuossa koivunkannon kyljessä koko kesän.

11 kommenttia:

Neulekirppu kirjoitti...

No johan oli ukkeli. Eipä taida kasvaa kukkia hänen omalla pihallaan.

HeidiR kirjoitti...

Ukkeli tosiaan. Ei taida vaimo antaa hänelle ruohonleikkuria käyttöön kotona.

allyalias kirjoitti...

Voi örk, mikä Urvelo-Oliver!! Noin kauniit kukkaset kehtasi ajella maan tasalle. Eivätkö ne sitä paitsi ole rauhoitettuja?

HeidiR kirjoitti...

Ei se taida olla rauhoitettu. Kullero on yleinen Lapissa. Etelässä niitä sitten on puutarhoissa karkulaisina tai ihan istutettuna.

Kullerohan on Lapin maakuntakukka.

Mutta minähän en asu Lapissa vaan Pohjois-Pohjanmaalla.

sumea kirjoitti...

Hei, keltaista täälläkin. Kivoja. Terveisin yksi narsissi... eikun narsisti.

Tarjuska kirjoitti...

Olipas kauniita kulleroita ja pahuksen talkkari...eihän tuollaiset Oliverit ja useammat miehet mitään huomaa, joka ei kasva silmien korkeudella. Harmistus kuitenkin. Pitäisikö laittaa kyltti, että huom! tässä kasvaa kukkia.
Mulla kasvaa mökillä kulleroita kukkapenkissä ja ne on ihan puutarhasta ostettuja perennoja.

HeidiR kirjoitti...

Hei, Sumea! :)

Niin... kumpi sinä haluat olla?

Niin, Tarjuska, niinpä...

V kirjoitti...

Mikä tylsimys. Eikä kullero ole edes mikään pieni matala kasvi, vaan korkea, kaunis ja näyttävä. Miten sen yli voi ajaa sitä huomaamatta?

Käsittämätöntä.

katriina kirjoitti...

Kulleroita, voipalleroita tuulessa heilumassa! Pohjois-Suomessa niitä näkee, tai ainakin näki lapsena.
Miten voikaan olla noin törppö talonmies!

sivuaskel kirjoitti...

Huh mikä talkkari. Kullerot olivat lapsuudessa Tornionjokivarressa erityinen ihme ja nyt, Hämeessä, jossa niitä kutsutaan "juhannusmolloiksi". Ihme nimi sekin.
Työkalut pois tuommoiselta tuhoojalta!

Tuima kirjoitti...

Kullero on hieno kukka ja siksi tämä runo ja kuva lämmitti mieltä. Mutta voi talkkaria.