Pages

torstaina, toukokuuta 24, 2007

RunoTorstai: Yksi

Yksi ruusu on kasvanut.
Yksi, yksempi, yksin.

Sitten tuli se mies ja poimi sen.
Ei kun.

Eihän se uskaltanutkaan ottaa sitä.

Sen yhden muistaa, jota ei ota.
Sen minkä ottaa,
unohtaa.

RunoTorstain yksi.

6 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Kolme viimeistä riviä riittäisi.

allyalias kirjoitti...

Silmäni tarttuivat Helanesin tavoin kolmeen viimeiseen säkeeseen. Ne pistivät miettimään... Taitaa olla paljon totuutta takana tuossa ajatuksessa, että sen unohtaa, minkä ottaa.

jukka kirjoitti...

Kertojan äänessä on jotain elävää, jotenkin lapsenomaista. Puhutun kuuloista ennemmin kuin kirjoitetun. Muodostuu vaikutelma spontaanista jutustelusta, kahdesta ihmisestä, sadun kerronnasta. Viimeisten rivien sisältö tuntuu tyylin suhteen jännitteiseltä; kuin puhuja ei itse hahmottaisi, mistä on kysymys, tai ehkä luultavammin: kuin se, jolle puhutaan, ei hahmottaisi: hän ymmärtänee sitten joskus.

rotta mokoma kirjoitti...

hmm. sen muistaa jota ei ota... ainakin sen muistaa jonkin aikaa, varsinkin jos on huono tekemään päätöksiä, valitsemaan, miettii olisiko sittenkin pitänyt valita toisin...
sen minkä ottaa sen (meinaa) unohtaa...
pitää oikein muistuttaa itteään, että tämmösen valinnan tein, jostakin hyvästä syystä kai?!

Siksi minä katson valokuvia menneiltä vuosilta, kun on parisuhteessa ylämäki : D

genoveeva kirjoitti...

Joskus noinkin, Kaipuu haipuilee kun jäi poimimatta.

HeidiR kirjoitti...

Helanes: Niinpä... malttaisinpa tiivistää runojani.

Ally: Silmäsi tarttuivat? Tarkoitat kai yhtä silmääsi? :)

Jukka: Kiitos. Ilo oli lukea sinun mielipidettäsi ja ajatuksiasi runosta.

Rotta mokoma: Totta puhut!

Genoveena: Tämä taitaa päteä muuhunkin kuin ihmisiin. Luultavasti parhaiten muistamme ne lahjat mitä joulupukki EI tuonut, vaikka listaan ne laitoimme.