Pages

torstaina, elokuuta 02, 2007

Mustikkaa, mustikkaa...

Isäntä poimi ja emäntä puhdisti (osan).


Mustikka-aika metsässä. Joko makeaa, kiiltävää tai sitä lapsuudelle maistuvaa mattapintaista mustikkaa. Violetit sormet ja kieli. Liiskaantunut mustikka housunlahkeessa.

Porot tuijottavat poimijaa.

Hyttysiä, mustikanvarpuja, hiljaisuutta. Tihkuva, lämmin vesisade. Vatsanpohjassa kurniva nälkä. Ruisleipää ja mehua.

Mustikkaa ämpärit täynnä.

4 kommenttia:

auringonkukkametsa kirjoitti...

Ihania mustikan palluroita! Ehkä sitä vielä ehtii tämän kuun aikana mustikkametsään...

katriina kirjoitti...

Olipa elävästi kerrottu, kuvittelin itsenikin metsään. Kaunis kuva!

Rita kirjoitti...

Hyvä kuva. Nostan hattua ahkeruudellenne. Kauhea havainto omasta itsestäni: Olen niin tottunut ostettuihin pensasmustikoihin että perinteiset suomalaiset mustikat eivät enää maistu, vaan tuntuvat feikeiltä!

HeidiR kirjoitti...

Olekaapa hyvät! :)

Ja kiitos.

Isäntä se ahkera on. Minä yritän tehdä parhaani, että pystyisin puhdistamaan. Minusta ei ole oikein poimijaksi. Hidas ja ajatuksiin vaipuva. ;)

Pensasmustikoita? Kaikkea ne keksii... hih.