Pages

perjantaina, elokuuta 31, 2007

Salliva läsnäolo ja kuuntelun taito

Vanha nainen ja mies istuvat puistonpenkillä. Mereltä tuulee. Nuoret luistelevat rullaluistimillaan ohi sileää pyörätietä pitkin. Tuuli on viedä miehen harmaan lakin mennessään. Nainen ottaa miehen kädestä kiinni.
- Minulla on ollut sinua ikävä.
- Tässähän minä olen ollut, mies sanoo ja painaa lakkiaan syvemmälle päähän.
- Haluaisin, että kuuntelet minua.
- Ai jaa... No, hyvä on.

Mies kääntyy naista kohti ja katsoo tätä silmiin. Silmien iho on ajan rypistämä, mutta itse silmät ovat yhtä siniset niin kuin aina ennenkin.
- Ole hyvä. Puhu, mies sanoo.

Nainen hymyilee ja taputtaa miehen poskea.
- Ei minulla ole mitään sanottavaa. Mutta kuuntelethan silti?

Mies ja nainen jäävät katsomaan toisiaan. Lokit kaartavat aaltojen yllä, ja meri kohisee hiljaista lauluaan.



Salliva läsnäolo on sitä, että toinen kuuntelee vaikka toisella ei olekaan mitään sanottavaa. Se voi olla aluksi vaikeaa molemmille osapuolille, jos tämä on outo ja vieras asia. Mutta sitä kannattaa harjoitella. Siitä tulee hyvä olo. Kuunteltava saa kallisarvoista huomiota ja kuuntelija hämmästyy siitä, ettei tarvitakaan suuria ja hienoja sanoja eikä mahtipontisia tekoja. Ei tarvitse kommentoida tai ratkaista, eikä toisen ei tarvitse analyyttisesti selittää. Vähemmän on enemmän.

Hiljaisuudessa kuuntelua: Saa puhua jos haluaa, tai sitten ei. Toinen on valmis kuuntelemaan.

Kuunteleva ihminen on kaunis. Olettehan nähneet postikortteja ihmisistä, jotka nojautuvat vanhan gramofonin ääreen musiikkia kuuntelemaan? Musiikin aistii kuuntelijan kasvoilta, vaikka kortti ei soi - kortti on hiljaa. Voi, että muistaisimme nojautua samalla tavalla useammin lähimmäistemme ääreen.

Ihminen, jota kuullaan ja joka tulee nähdyksi, on kaunis. Hänen ääriviivansa soivat kuin musiikki.

Lisää läsnäolosta ja kuuntelemisesta voi lukea seuraavilta sivuilta:
Läsnäoleminen (työyhteisössä)
Kuunteleminen (työyhteisössä)
Empaattinen läsnäolo ihmisten elämässä (kirkollinen näkökulma)
Läsnäolo (Kotkansydämen artikkeli)
Zen ja läsnäolo (Zazen)

Ennen kuin ihminen voi olla aidosti toiselle läsnä, ottaa vastaan toisen hiljainen olemus, hänen täytyy opetella ensin kuuntelemaan itseään. Kuinka puhua itselle ilman sanoja ja kuinka olla yksin itsensä kanssa?

4 kommenttia:

Janra kirjoitti...

Hmm, kiitos kun laitoit tämän. On tarve tällaiselle, on tarvetta opetella tämä asia. Opeteltava kuuntelemaan ja puhumaan sanoitta. Kerrottava toiselle se tärkein vain olemalla hiljaa.

Joskus toisen on niin vaikea ymmärtää toisen hiljaisuutta.

gnothi seauton kirjoitti...

Tästä tulikin mieleeni pieni tarina mainiosta zencomics-kirjasesta...

- Tule, tänään meditoimme Taon ääntä.
- ...
- Mitä kuulit?
- En mitään.
- No, kun olin oppilas, minulla oli sama ongelma.
- Mikä ongelma?
- En kuullut sitä.
- Kuullut mitä?
- Mitään.

-gs

HeidiR kirjoitti...

Janra, ole hyvä. Tästä olen usein kirjoittanut. Enimmäkseen kai opettaakseni itseäni.

GS: :)

Anonyymi kirjoitti...

Heidi, oletko sinä itse kirjoittanut tuon kursivoidulla olevan tekstin :)?