Pages

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Runotorstai: Kaamos

Lumessa sinisiä varjoja
taivaalla sinisiä pilviä
jouluvaloja räystäillä
päivä loppuvat liian aikaisin
musta pimeys ikkunan takana
aamulla en pääse sängystä ylös
tahtoisin vain kellua unessani
herätä keväällä
elää okravarjojen katveessa
keltaisen auringonvalon sylissä
en voi
sytytän kynttilän
lämmittelen sen liekin ääressä
elän hyvin hitaasti
annan muiden juosta
sillä
kevät tulee yllättäen
ja rakastaa kaiken ehyeksi

3 kommenttia:

sikuri kirjoitti...

Ihanan positiivinen! Noin juuri siitä kaamoksesta selviää. Ja kevät on nurkan takana. Kiitos tästä runosta!

Salka kirjoitti...

Tämä runo on lohdullinen, noin sen kuuluukin mennä, kiitos tästä!

sahrami kirjoitti...

Pidin tästä. Siinä oli minukin ajatuksiani. Erityisen hyvät olivat nuo kaksi viimeistä riviä, pidin kovasti.