Joskus kaikki on liian painaavaa ja suurta,
ja minä liian heikko ja pieni.
Joskus aika on epämääräinen sana,
ja minä en halua avata silmiäni aamulla.
Joskus on liian pimeää
ja minä olen vielä pimeämpi.
***********
Joskus (osa 1) löytyy täältä.
sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007
perjantaina, syyskuuta 28, 2007
Kuin oma kirja
On hassua, kun avaa kirjastosta lainatun runokirjan ja löytää sen välistä oman kirjanmerkkinsä.
Aloin lukemaan uudestaan Kai Niemisen Lopullista totuutta. Kaikesta -kirjaa. Heti kansilehden takaa löytyi A4:sta revitty lappunen. Siinä oli tekstiä: ..äytelmän Tunnottomuus jouluku... 2006. Ehkä näyttelijöide...päivä.
Tämähän on osa minun näytelmäkritiikkiä. Eikö kukaan ole lainannut tätä kirjaa kevättalven jälkeen?! Muistaakseni palautin sen silloin. Vai eikö seuraava lainaaja ollut hennonut heittää lappua pois?
Jännä juttu.
Aloin lukemaan uudestaan Kai Niemisen Lopullista totuutta. Kaikesta -kirjaa. Heti kansilehden takaa löytyi A4:sta revitty lappunen. Siinä oli tekstiä: ..äytelmän Tunnottomuus jouluku... 2006. Ehkä näyttelijöide...päivä.
Tämähän on osa minun näytelmäkritiikkiä. Eikö kukaan ole lainannut tätä kirjaa kevättalven jälkeen?! Muistaakseni palautin sen silloin. Vai eikö seuraava lainaaja ollut hennonut heittää lappua pois?
Jännä juttu.
torstaina, syyskuuta 27, 2007
Inhimillinen tekijä (telkkariohjelma)
Satuin katselemaan eilen televisiota (ei omaani) ja näin osan Inhimillisesta tekijästä. Siis siitä Kakkosen keskusteluohjelmasta. Aiheena oli eronneet papit.
Ajattelin katsella ohjelman alkuosan Ylen Areenalta. Linkki sinne löytyy tästä.
Haastatellut papit olivat rohkeita ja hyvin inhimillisiä. He olivat uskaltaneet olla omia itseään, ja se näkyi. Papeille on vaikeaa erota. Papeiksi usein ryhtyvät elämänsä vakavasti ottavat ihmiset, jotka tuntevat syvää syyllisyyttä siitä, etteivät täytä ihanteitaan. Noin puhui pappi Aino-Kaarina Mäkisalo.
Esikuvana olosta tulee paineita. Mutta minusta virheettömyys ei ole esikuvamaista. Ei kulissien pito ole sellaista, mihin jokaisen pitäisi pyrkiä. Pitäisi pyrkiä sydämen rehellisyyteen. Jokaisessa on hyvää ja pahaa. Papeissakin.
Haastattelija kysyi minusta kovin hassusti, että voiko eronnut pappi olla esikuvana. Miksei voisi olla?
Mielestäni olkoon erehtynyt ja virheitä (ei vain avioliitossa vain muissakin asioissa) tehnyt pappi esikuvana vaikkapa siinä, miten kohtaa oman keskeneräisyytensä ja epätäydellisyytensä eli inhimillisyytensä. Aidosti ja rohkeasti kohdaten Jumalan ja lähimmäiset.
Tekopyhyys ei ole tavoiteltavaa.
On varmaan vaikeaa olla pappi. Poliisi voi ottaa virkapukunsa pois töistä lähtiessään ja lähteä vaikkapa kapakkaan vapaa-aikana. Voiko pappi tehdä niin? (toisaalta haluaako edes, mutta noin periaatteellisena kysymyksenä)
Wille Riekkinen sanoi, että uskonasiat ja parisuhdeasiat pitäisi pitää erillään. Mutta useinhan ne ovat juuri päinvastoin. Usko ja avioliitto ovat hyvin tiukasti kiinni toisissaan.
Ehkäpä kirjoitan tunne kommentteihin jotain, kun olen katsonut ohjelman alunkin.
Käykää lukemassa myös mitä Milvus on kirjoittanut omaan blogiinsa juuri tästä samasta ohjelmasta.
Ajattelin katsella ohjelman alkuosan Ylen Areenalta. Linkki sinne löytyy tästä.
Haastatellut papit olivat rohkeita ja hyvin inhimillisiä. He olivat uskaltaneet olla omia itseään, ja se näkyi. Papeille on vaikeaa erota. Papeiksi usein ryhtyvät elämänsä vakavasti ottavat ihmiset, jotka tuntevat syvää syyllisyyttä siitä, etteivät täytä ihanteitaan. Noin puhui pappi Aino-Kaarina Mäkisalo.
Esikuvana olosta tulee paineita. Mutta minusta virheettömyys ei ole esikuvamaista. Ei kulissien pito ole sellaista, mihin jokaisen pitäisi pyrkiä. Pitäisi pyrkiä sydämen rehellisyyteen. Jokaisessa on hyvää ja pahaa. Papeissakin.
Haastattelija kysyi minusta kovin hassusti, että voiko eronnut pappi olla esikuvana. Miksei voisi olla?
Mielestäni olkoon erehtynyt ja virheitä (ei vain avioliitossa vain muissakin asioissa) tehnyt pappi esikuvana vaikkapa siinä, miten kohtaa oman keskeneräisyytensä ja epätäydellisyytensä eli inhimillisyytensä. Aidosti ja rohkeasti kohdaten Jumalan ja lähimmäiset.
Tekopyhyys ei ole tavoiteltavaa.
On varmaan vaikeaa olla pappi. Poliisi voi ottaa virkapukunsa pois töistä lähtiessään ja lähteä vaikkapa kapakkaan vapaa-aikana. Voiko pappi tehdä niin? (toisaalta haluaako edes, mutta noin periaatteellisena kysymyksenä)
Wille Riekkinen sanoi, että uskonasiat ja parisuhdeasiat pitäisi pitää erillään. Mutta useinhan ne ovat juuri päinvastoin. Usko ja avioliitto ovat hyvin tiukasti kiinni toisissaan.
Ehkäpä kirjoitan tunne kommentteihin jotain, kun olen katsonut ohjelman alunkin.
Käykää lukemassa myös mitä Milvus on kirjoittanut omaan blogiinsa juuri tästä samasta ohjelmasta.
RunoTorstai
On olemassa kursiivinen melankolia
Edessäni avautuu käsittämätön matka
horisontin taa jatkuvaa liejuista suota
pingotettuna alun ja lopun väliin
vetelä maa imee minut kippuralle, saapas tarttuu turpeeseen
hartiani veltot, olen kallistuva C-kirjain
Miksi täällä tarpoessani vain suo täyttää mieleni, maailmani?
tunnen suon ihollani, näen kylmät suonsilmäkkeet
ja haistan pimeän mudan lähellä kasvojani
olen äärettömästi, äänettömästi suossa
ja suo on minussa
kunnes
muistan jotain, déjà vu!
pysähdyn, suoristan itseni, leuka ylös, lentää kurkien muuttoaura taivaalla
ja aurinko
ja valkoiset pilvet
Taivaan suuruus ei mahdu syliini.
Seison lujasti jalat maassa,
haluan unohtaa suon
enkä tahdo muistaa sen olevan edelleen olemassa
koko ajan hiljaa läsnä, elämässä
*************************
RunoTorstain inspiraatiosäe, josta tuli myös runoni otsikko, on Eino Santasen runosta 'Sisiliskoja kuin runonjalkoja', kokoelmasta Kuuntele, romantiikkaa, Tammi, 2002.
Edessäni avautuu käsittämätön matka
horisontin taa jatkuvaa liejuista suota
pingotettuna alun ja lopun väliin
vetelä maa imee minut kippuralle, saapas tarttuu turpeeseen
hartiani veltot, olen kallistuva C-kirjain
Miksi täällä tarpoessani vain suo täyttää mieleni, maailmani?
tunnen suon ihollani, näen kylmät suonsilmäkkeet
ja haistan pimeän mudan lähellä kasvojani
olen äärettömästi, äänettömästi suossa
ja suo on minussa
kunnes
muistan jotain, déjà vu!
pysähdyn, suoristan itseni, leuka ylös, lentää kurkien muuttoaura taivaalla
ja aurinko
ja valkoiset pilvet
Taivaan suuruus ei mahdu syliini.
Seison lujasti jalat maassa,
haluan unohtaa suon
enkä tahdo muistaa sen olevan edelleen olemassa
koko ajan hiljaa läsnä, elämässä
*************************
RunoTorstain inspiraatiosäe, josta tuli myös runoni otsikko, on Eino Santasen runosta 'Sisiliskoja kuin runonjalkoja', kokoelmasta Kuuntele, romantiikkaa, Tammi, 2002.
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007
Eilen aamulla taivas oli maalaus
Suuri Taivaanrannanmaalari teki mestariteoksen.Katsokaa mitä siveltimen vetoja!
(en ole käsitellyt kuvaa mitenkään, rajannut ja zoomannut vain hieman)
Eilen aamulla aurinko oli valtavan punainen ja lämmin. Eilinen päivä olikin ihmeellisen lämpöinen koko maassa. Kyllä meilläkin lämpötila kävi lähes +19 asteessa!
Ryntäilin eilen Oulussa asioilla koko aamu- ja iltapäivän. Hikihän siinä tuli. Pääsin istahtamaan kunnolla alas kotona vasta joskus kello 1600 aikoihin.
Tänään otan paljon rauhallisemmin.
Ryntäilin eilen Oulussa asioilla koko aamu- ja iltapäivän. Hikihän siinä tuli. Pääsin istahtamaan kunnolla alas kotona vasta joskus kello 1600 aikoihin.
Tänään otan paljon rauhallisemmin.
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
Mitä näkyy blogatessa (osa 2)
Syksyinen kotipihaTällaista näkyy myös, kun bloggaan. Kun istun tässä tietokoneen äärellä ja käännän päätäni oikealle, näen tämän maiseman. Nyt se ihanissa keltaisissa väreissä. Myöhemmin syksyllä, kun kaikki lehdet ovat lähteneet, maisema on hyvin lohduttoman näköinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)