Julkaisin uuden runokirjan nimeltä Ikirouta sulaa

Julkaisin pitkästä aikaa uuden runokirjan. Minulla oli tarve palata hetkeksi runouden maailmaan kaiken tämän politiikan keskeltä.

Mietin ensin, että voisin sen jälleen tehdä omakustanteena, mutta moni asia loksahti paikoilleen siten, että kirjani kustansi uusi, pieni kustantamo nimeltä Kustannus Mäntypuro.

Se miten kaikki tapahtui on kerrottu hyvin tässä paikallislehti Rantalakeuden haastattelussa. Julkkarit olivat 13.9.2018 Limingan kirjastossa. Siitä on katsottavissa myös tallenne Youtubessa. Se alunperin kuvattiin itselle, mutta päätettiin myös julkaista muillekin. Siksi ääni ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta kokeilkaa kuunnella.

Nyt sitten tänään runosunnuntaina ilmestyi Kirja vieköön -blogissa ensimmäinen kirja-arvio.

Kannattaa tutustua arvioon!

Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta tai minulta (heidikatriina (at) gmail.com). Hinta on sama kummassakin tapauksessa eli 15 € (+ 2 € postituskulut).

Jos ei halua tilata kirjaa itsellesi, voi myös tehdä lähikirjastoon hankintapyynnön. Sitä varten tarvitsee kirjan ISBN-numeron, joka on  ISBN 978-952-69082-0-5.  Hankintapyynnön tietysti tehdä vaikka kirjan tilaisikin. Näin mahdollisimman monille tulee mahdollisuus tutustua tähän runokokoelmaan. On hienoa, että meillä Suomessa on vielä näin toimiva ja laaja kirjastolaitos.

On ollut upeaa taas päästä lausumaan uusia runoja eri tilaisuuksiin. Odotan innolla seuraavaa mahdollisuutta mennä ja kertoa runoudesta sekä lausua ihmiset rentoutuneisuuden tilaan.

Kuulemma runoni voivat aiheuttaa leijumista.

*****
Lisään tähän postaukseen uusia arvioita, joita löydän:

7.10.2018 Kirjoittajan talossa

Runokilpailun palkintojenjakotilaisuus

Kymmenen parhaan runon nimimerkit ovat jo paljastettu yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.monitaiteelliset.com

Jännitys tiivistyy!

Vielä ehtii osallistua runokilpailuun!

Tämä kilpailu julistettiin jo hyvissä ajoin Oulun ympäristön kynäilijät ry:n sivuilla, mutta koska postilaatikkooni mahtuu vielä paljon runokirjeitä, mainostan tätä täälläkin! 

t. Heidi

************************


RUNOKILPAILU 

Oulun ympäristön kynäilijät ry järjestää runokilpailun. Kilpailu on yhdistyksen ensimmäinen. Runokilpailun teema on "Yhteisellä matkalla".

Kilpailuaika ja osallistuminen

 Kilpailun ajankohta: 1.6. -30.9.2014. Kilpailuun voi osallistua kaikki 18 vuotta täyttäneet, jotka eivät ole julkaisseet omaa kaunokirjallista teosta. Omakustanteet tai antologiat eivät ole este.

Tekstien tulee olla ennen julkaisemattomia. Kilpailuun saa osallistua kahdella runolla. Yhden runon maksimipituus on 1000 merkkiä. Fonttikoko on 12. Emme ota vastaan käsinkirjoitettuja tekstejä.

Kilpailuun lähetettyjä runoja ei palauteta. Osallistujat luovuttavat pysyvästi kilpailun järjestäjälle oikeudet esittää, käyttää ja julkaista runoja omissa julkaisuissaan, tapahtumissaan sekä Internet-sivustoillaan ilman erillistä korvausta. Kilpailutyöt postitetaan osoitteeseen Oulun ympäristön kynäilijät ry/ Heidi Rundgren, Simulankuja 3, 91900 Liminka. Kilpailurunojen tulee olla perillä viimeistään 30.9.2014.

Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Kirjeen sisällä tulee olla myös erillinen, nimimerkillä varustettu suljettu kirjekuori, jonka sisällä on nimimerkin lisäksi kilpailijan oikea nimi ja yhteystiedot. Kuoreen merkintä "runokilpailu".

Raati ja päätuomari 

Yhdistyksen hallituksen keskuudestaan valitsema esiraati , jonka jäsenet eivät osallistu kilpailuun. Esiraati valitsee kilpailuun osallistuneista runoista kymmenen parasta. Näistä kymmenestä runosta päätuomari valitsee kolme parasta: ensimmäisen, toisen ja kolmanneksi parhaan. Kilpailun päätuomarina toimii Tyrnävällä asuva oululainen kirjailija ja kriitikko Pia Ronkainen.

Tuloksen julkistaminen ja palkinnot 

Kilpailun tulos julkistetaan ja palkinnot jaetaan marraskuun lopussa Vanhan ajan joulu –tapahtumassa Limingassa. Tulos ilmoitetaan palkinnon saajille henkilökohtaisesti ennen tapahtumaa. Tulokset ilmoitetaan myös yhdistyksen nettisivuilla heti julkistamistilaisuuden jälkeen. Palkinnot: I palkinto 150 €, II palkinto 100€ ja III palkinto 50€.

 http://www.monitaitelliset.com

Lisätietoja antaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Heidi Rundgren heidikatriina@gmail.com tai 050-3076371

Joko olisi uuden aika?

Olisikohan jo aika kirjoittaa uusi runokokoelma tai jopa jokin muu kirja, 

kun Syntymä-runokirjat alkavat loppua? (minulta laatikosta, netistä niitä vielä kyllä saa)

Zenmestari ja runous (asiaa myös vihasta)

Kaisa pohtii runouttaan blogissaan ja sai minutkin pohtimaan. Minä sain eilen luettua zenmastari Thich Nhat Hanhin kirjan Viha - viisautta sen hallitsemiseen (Basam Books). Hyvä kirja.

Siinä yllättäen Hanh kertoi myös runoudesta sivuilla 189 -190. Tai mikäpä yllätys se olisi, kaikki liittyvät kaikkeen tässä elämässä... Nimittäin huomasin alkaessani kirjoittamaan tätä kirjoitusta, että gnothi seauton kirjoitti myös tänään vihasta. Vihan ja runon päivä?

Hanh kertoo, että hän kirjoittaa runoja, mutta kuluttaa aikaa myös salaatin ja kurkkujen kasvattamiseen. Eräs  amerikkalainen buddhalainen tiedenainen oli kerran kysynyt häneltä, että miksei hän keskittyisi vain kauniiden runojen kirjoittamiseen, eikä tuhlaisi aikaa muuhun. Silloin hän kirjoittaisi enemmän runoja.

Zenmestari vastasi hänelle: "Rakas ystävä, jos en kasvattaisi salaattia, en pystyisi kirjoittamaan sellaisia runoja kuin nyt kirjoitan." Jos et elä keskittyneesti, tietoisen läsnäolon piirissä, jos et elä sydällisesti jokaista elämäsi hetkeä, et pysty kirjoittamaan. Et voi tuottaa mitään arvokasta, mitä voit tarjota toisille.

Zenmestarin mielestä runo on muille tarjoamasi kukka. Et voi pelkästään istua kirjoittamassa tarinaa tai novellia. Sinun on tehtävä muitakin asioita. Juot teetä, laitat aamiaista, peset pyykkiä ja kastelet vihannestarhaa.

Runo valmistuu kaiken aikaa, vaikka et sitä ajattelisikaan päivällistä perheelle tehdessäsi.

Thich Nhat Hahnin mielestä on erittäin tärkeää harjoitella myötätuntoista läsnäoloa. Valaistuminen ei ole astioiden tiskaamisesta tai salaatin kasvattamisesta erillään. Harjoituksen tarkoitus on oppia sisällyttämään arjen jokaiseen hetkeen syvä tietoinen läsnäolo ja keskittyminen. Taideteos sikiää ja kehittyy juuri näissä arkipäivän hetkissä. Oivalluksesi, myötätuntosi ja kykysi kirjoittaa tavalla, joka liikuttaa toisen ihmisen sydäntä, ovat harjoituksesi puussa kukkivia kukkia. Meidän tulisi käyttää arkipäivämme jokainen hetki siihen, että annamme oivalluksen ja myötätunnon puhjeta kukkaan.

Näin Hahn kirjoittaa kirjassaan.

Hänellä on kaunis, runollinen ja toistava tyyli. Hän saattaa kertoa saman asian hieman eri sanoilla monessa eri kappaleessa. Mietin, että onko huonoa editointia. Miksi toistetaan? Mutta jotenkin hänen kirjoistaan jää rauhallinen, turvallinen olo. Ehkä toisto onkin ovela tehokeino.

Kirja kertoo siis vihan hallinnasta, mutta siinä käsitellään paljon myötätuntoista läsnäoloa. Ihmiset erkaantuvat toisistaan ja tulevat toisilleen vihaiseksi. Heitä alkaa raivostuttaa, kun kumpikaan ei kuuntele toista oikeasti.  Rakastava, myötätuntoinen läsnäolo ja toisen aito kuunteleminen on keino päästä jälleen lähelle toista.

Hahn ei neuvo purkamaan omaa vihaa ulos tai pitämään sitä sisällä piilossa. Omasta vihasta pitää pitää huolta kuin pienokaisesta. Ensimmäisessä vaiheessa vastaanotat ja tunnustat: "Rakas vihani, tiedän sinun olevan olemassa. Nyt minä otan sinut huomioon ja huolehdin sinusta hyvin." Toisessa vaiheessa paneudut katsomaan vihasi luonnetta tarkkaan nähdäksesi, kuinka se on syntynyt. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten vihaa ilmaistaan viisaasti ja rakkaudella. Viha, niin kuin kaikki tunteet, ovat sallittuja.

Kastelkaa rakkauden siemeniä, jotta ne kukoistaisivat! Älkää ruokkiko vihan siemeniä!

Kirjoittajan suunnitelmat ja elämä

Pienoinen pääsiäisnarsissi (supermakro).

Edellinen postaukseni on näköjään tammikuulta.  Mistähän sitä kirjoittaisi...

Arsliminka Ry järjesti taidenäyttelyn helmikuussa Lumijoella. Kalevassa oli siitä juttua. 

Via Dolorosa Ry sai aikaan sen, että Limingassa oli pääsiäisenä Via Dolorosa -näytelmä. ArsLiminka ja Limingan taidekoulu tekivät keskustaan aiheeseen liittyvän taidepolun. Itsellä oli kaksi savityötä Limingan apteekin ikkunassa. Pitäisi nyt muistaa hakea ne pois sieltä.

Oulun Seudun Kynäilijät Ry järjestää jälleen kirjoittajaseminaarin Limingassa. Aion osallistua sinne nytkin.  Seminaari on ensi viikonloppuna. Kirjoitin eilen ennakkotehtävän ja lähetin sen tänään sähköpostissa yhdistykselle. Oli mukava pitkästä aikaa kirjoittaa jotain luovaa. 

ArsLiminka Ry on päättänyt julkaista kulttuurilehden. Pieni painos. Jaetaan jäsenille ja yhdistyksen tapahtumissa. Itse olen mukana lehtitoimikunnassa nimikkeellä toimitussihteeri. 

Olen myös löytänyt jotain hyvää luettavaa. Olen innoissani siitä! Niin usein joudun pettymään, kun valitsen kirjastosta ihan vääriä kirjoja. Luin Haruki Murakamin Sputnik -rakastettuni -kirjan viime viikolla. Piti valita lentokentän pienestä valikoimasta jokin pokkari. Tämä kirja vaikutti kaikista mielenkiintoisemmalta. Kävipä tuuri!  Kun sain sen luettua, piti heti etsiä kirjastosta Murakamin muita teoksia. Nyt luen Kafka rannalla -kirjaa, joka on kyllä ylipaksu minulle (pidän ohuista kirjoista). Mutta jotenkin Murakamin kieli, ja se kuinka hän rakentaa tarinan on niin erinomainen, että uskon jaksavani lukea kirjan loppuun. On maagisuutta, moniulotteisuutta, tarinoita tarinan sisällä, metaforia ja älyn haastamista. 

Savikurssilla olen käynyt. Valitettavasti se on nyt lähes loppu tältä keväältä. Osallistun vielä erilliselle rakusavikurssille nyt huhtikuussa. Jännä nähdä rakusavitöiden tekoa ja tehdä niitä itse. Siinä ole todella erikoinen tapa polttaa työt. Wikipedia kertoo jotain siitä täällä. 

Tässäpä oli tämä kirjoittajan elämää ja suunnitelmia.

Onnea vuoden 2012 jokaiselle päivälle! (ja katsaus menneeseen)

vanha ja uusi enkeli

vanha ja uusi vuosi

Uuden vuoden kunniaksi päätin julkaista tämän vuoden ensimmäisen postauksen ja tarkastella mennyttä vuotta.

Muutamia vuoden 2011 kirjallisia ja kultturelleja poimintoja elämästäni:

Tammikuu:

- Sain kaupattua Syntymä-kokoelman pariin kirjastoon.

- haastattelu Rantalakeus-lehdessä 19.1.2011

Helmikuu:

-Syntymä-kokoelman viralliset julkistamisjuhlat 12.2.2011 Musteklubilla Oulussa.

Maaliskuu:

- Kulttuuriyhdistys ArsLiminka Ry perustettiin. Olin mukana perustamiskokouksessa ja pääsin hallitukseen. Onneksi. Olen tutustunut yhdistystoiminnan kautta moniin uusiin hienoihin ihmisiin. ArsLimingan idean äiti ja sen voima on tinataiteilija Carina Eklund. 

Toukokuu:

-  POP, POETRY & PING PONG halki-, poikki- ja pinoontaiteellinen tapahtuma  28.5.2011 Limingan kirjastossa. Luin siellä runojani ja esittelin kirjaani.

Heinäkuu:
- ArsLimingalla oli koju Viikateniiton MM-kisoissa Limingassa 2.7.2011. Olin siellä mukana esittelemässä yhdistystä ja hankkimassa uusia jäseniä. Täällä on yhdistyksen Facebook-sivu, joilla on lisää tietoa ja kuvia tapahtumista.

Elokuu:
- Olin Halmkronan Kaisan kanssa kirjoittamassa runomuotokuvia Muusajuhlissa Oulussa 20.8.2011.
- Kalevassa ilmestyi samana päivänä pieni juttu otsikolla Omakustantaja haluaa jakaa elämyksensä muille. Haastateltavina olivat runoilija Pasi Nurmikumpu ja minä.

Syyskuu:
- Limingassa järjestettiin ensimmäinen Taiteilua-viikonloppu 30.9 - 2.10.2011. Olin sielläkin kirjoittamassa runomuotokuvia.

Marraskuu:
- Liityin Oulun ympäristön kynäilijät Ry:een. Luin runojani ja kirjoitin runomuotokuvia yhdistyksen runoillassa Kempeleessä 3.11.2011. Tapahtumasta oli myös juttu Rantalakeudessa.
- Osallistuin kirjoittajana Limingassa 19. -20.11.2011 järjestettyyn kirjoittajaseminaariin. Pidin siellä myös yhden oppitunnin runomuotokuvan kirjoittamisesta.

Joulukuu:
-ArsLimingan ensimmäinen syyskokous ja pikkujoulut 9.12.2011. Vuodelle 2012 on suunniteltuna vaikka mitä kivaa. Yhdistyksellä on esimerkiksi näyttely nyt tammikuussa Tyrnävällä.

******

Se mitä muistan parhaiten vuodesta 2011 on se, että olen saanut tutustua moniin, uusiin, ihaniin ihmisiin tämän harrastukseni kautta! Olen saanut osallistua moniin tapahtumiin tekijänä ja/tai kokijana. Musiikkia, runoutta, satuja, tauluja, savea, tanssia, tunteita, elämäntarinoita ja  näyttelyjen pystyttämisiä.

Olen myynyt Syntymä-kokoelmaa lähes 200 kpl. Vielä niitä on laatikossa jäljellä, mutta en pelkää, että ne jäävät sinne pölyttymään.

Kiitos vuosi 2011!
Tervetuloa vuosi 2012!

Kirjoittajaseminaari ja runomuotokuvia

Kävelyllä Limingassa marraskuussa 2011

Täällä on edelleenkin kaunis taivas.

Oulun ympäristön kynäilijöiden Matkalla -kirjoittajaseminaari Limingassa on ohi. Oli todella antoisa viikonloppu! Vetäjänä oli FM Anna-Kaisa Järvi. Itse pidin pienen tunnin siitä, miten kirjoitetaan runomuotokuva. Etsin kirjastosta käsiini Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin -kirjoittajaoppaan. Kirja on ilmestynyt v. 2004 ja sieltä löytyy se alkuperäinen ohje, jonka kuulin Limingan taidekoulussa kirjoittajalinjalla. 

Goldberg ei käytä sanaa runomuotokuva, vaan ilmauksia: "Tilausrunoja kirjoitetaan", "Runo mukaasi hetkessä" tai "Anna aihe, minä kirjoitan". Goldberg neuvoo pystyttämään runokojun tapahtumiin (esim. markkinoille) ja kirjoittamaan ihmisille siinä hetkessä nopeita runoja. Hän itse piti sääntönä sitä, ettei korjaillut runoaan tai edes lukenut sitä itse ääneen. Hän vain ojensi lapun asiakkaalle päästäen tekstistään irti. Minä itse kirjoitan runon aluksi suttuvihkooni ja kirjoitan asiakkaalle puhtaan version. Luen runon myös ääneen, jos muotokuvan kohde niin haluaa. Olen luovimmillani, kun saan vapaasti sutata ja korjailla runoa mielenmäärin. Koko kirjoitusprosessissa menee kuitenkin vain 10 minuuttia, joten ei siinä sitä runoa todellakaan kovin paljon säädetä. Se on intuitiivista, nopeaa kirjoittamista. 

Turkulainen kirjoittajaryhmä Tapiiri on kirjoittanut runomuotokuvia vuodesta 2005.  Itse olen kirjoittanut ensimmäisen kerran runomuotokuvia v. 2007. Tapiirin sivuilla on hyvä selostus siitä mitä runomuotokuvan kirjoittaminen on. 

Itseäni kiinnostaa todella paljon se, että kuka on keksinyt ensimmäisen tuon mainion määritelmän runomuotokuva. Se on todella kuvaava termi. Yllätyin, kun se ei ollutkaan Goldbergin termi. Ehkäpä Tapiiri on keksinyt sen?  He kertovat kehittäneensä ainakin tämän konseptin itse. (Facebook-keskustelun perusteella näin on)

Seminaariin osallistujat kirjoittivat hienoja, oikeita ja aitoja runomuotokuvia. Mallina oli Esko Männikön valokuva kirjasta 100 % Cashmere (s. 20). Eskon Männikön valokuvat ihmisistä ovat sellaisia, että niistä on helppo inspiroitua. Googlatkaa niin näette.

Kynäilijöiden sivuille ilmestyy tapahtumasta jossain vaiheessa valokuvia ja osallistujien runomuotokuvia.

Luovuuden ituja, inspiraation siemeniä

Kirjoitin tällä kertaa ihan toiseen blogiin. Kyseessä on Oulun ympäristön kynäilijät Ry:n nettisivut. Tässä on linkki kirjoitukseen nimeltä Leikin, luon ja sanon kyllä.

Tekstistäni löytyy seuraavia ilmaisuja:  kuiva kausi, inspiraatio, kirjoittamisen tarve, taiteilijatreffit, luovuuden ruokkiminen, leikki, kirjoittajaseminaari Limingassa, taidekoulun kirjoittajalinja, käpertyä nahkasohvan nurkkaan...

Kuulostaako houkuttelevalta?

Runoilun jälkitunnelmia

Runoilua Kahvila Il Mundossa 20.8.2011

Kaisan kanssa oli tosi mukava kirjoitella runomuotokuvia lauantaina. Toivottavasti runojen saajatkin olivat yhtä tyytyväisiä kuin mekin. Oli kyllä luova lauantai.

Kaisan ja hänen veljensä Janne Halmkronan Runovalokuvanäyttely on nähtävissä kahvilassa vielä 4.9.2011 saakka.

Kai me Kaisan kanssa ollaan myös hieman vaarallisia, kun olemme teemme omakustannerunoutta ja ihan itse mietimme markkinointia. Lukekaapa täältä tuore blogikirjoitus, jonka otsikkona on Vaarallinen runous ja päätelkää itse.

Runomuotokuvia Muusajuhlilla

LAUANTAINA 21.8.2011 KLO 12 RUNOMUOTOKUVIA IL MUNDOSSA

Kahvila Il Mundo, Ratakatu 6, Oulu

Runoilijat Kaisa Halmkrona ja Heidi Rundgren tekevät runomuotokuvia hyvän kahvin ja itse leivotun pullan tuoksuisessa kahvilassa. Runomuotokuvassa kirjoittaja katselee häntä vastapäätä istuvaa ihmistä ja kirjoittaa runon, jonka hän lukee ääneen ja antaa sen kirjoitetulle ihmisille. Runomuotokuvan mallina voit olla paikallasi tai liikkeessä, puhua tai olla hiljaa. Sinäkin olet runon arvoinen – tule hakemaan omasi!

Olemme paikalla ainakin klo 16 saakka.


Muusajuhlien muu ohjelma löytyy tämän linkin takaa.

Novelli Hallauksessa

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry sivustolta löytyy mainos uusimmasta Hallauksesta.

Tuossa Huutomerkki Ry:n julkaisussa on vaihteeksi minunkin tekstejäni. Lähetin sinne yhden vanhan pienen novellini Haudutettua vadelmateetä, jonka kirjoitin pari vuotta sitten. Hion sitä hieman ennen lähettämistä. Ilmaisuni oli jo muuttunut muutamassa vuodessa. Jotkin lauseet tai ilmaisut eivät enää tuntuneet "minulta".

Tarinakin muuttui hieman. Vain aavistuksen. 

Nyt se on valmis. 

Muista äitiä!

Minulla on ollut viimeiset viisi vuotta hieman erilainen suhde äitienpäivään. Äitini kuoli syksyllä 2005. Hän oli tuolloin 73-vuotias.

Äitienpäivän lähestyminen tekee minut aluksi surulliseksi. Itken ja kaipaan äitiäni enemmän näinä aikoina kuin esim. Pyhäinmiespäivänä, jolloin vainajien haudoille viedään kynttilöitä. Koko ajan mainokset muistuttavat, että "Muista äitiä, muista äitiä" tai sitten "Muista mummoa!" Eivät anna unohtaa.

Äitienpäivään on latautunut niin paljon muistoja ja tunnetta. Muistoja siitä, kun lapsena teki koulussa niitä itseväkerrettyjä kortteja ja hellyyttäviä äitienpäivälahjoja. Minun mielestäni äitienpäivä on lastenpäivä. Lapset riemuitsevat siitä, kun saavat äitiä rakastaa. Herättää hänet aamulla onnitellakseen.

Mutta sitten kun ei ole äitiä... ketä sitä sitten muistaa?

Itse olen yrittänyt muistaa äitienpäivisin sen millaiselta itse tuntui lapsena olla jonkun lapsi. Hymyilen ja kiitän, olen iloinen lahjoista, itse keitetystä kahvista tai kakusta. Lahjoista ja korteista. Mitään enempää en haluakaan. Enkä ala vähättelemään tyyliin: "Ei minulle olisi tarvinnut, mitä te höpötätte". Lapsi kokee loukkauksena, jos äiti ei osaakaan olla iloinen lahjoista. Lapset eivät ehkä ymmärrä, että äideillä (tai ainakin joillain äideillä) saattaa olla alemmuuskompleksi tai jokin muu este, etteivät he osaa nauttia lahjoista tai huomiosta.

Viime vuonna tytöt aivan itse keittivät minulle kahvia aamulla. Minä makoilin sängyllä ja pelkäsin, että kohta lasinen kahvipannu putoaa lattialle. Mutta pelkoni oli turha. Sain kahvia tarjottimella sänkyyn ja sitä kakkua, jonka itse edellisenä päivänä olin leiponut, mutta jonka tytöt yhteistyössä koristelivat. Tytöt olivat niin riemuissaan, ja olin minäkin!

Mutta jos joku oikein haluaa nyt itkeä, haluan tarjota siihen mahdollisuuden. Lue novellini Kasvosi hiekassa.  Se pohjautuu kokemuksiini äitini kuolemasta sekä hänen matkastaan ruumishuoneelta hautausmaalle.

Loppujen lopuksi äitienpäivä on ihan kiva, kun päätän olla surematta äidittömyyttäni ja keskityn omaan äitiyteeni ja lapsiini. Iloitsen siitä mitä minulla on, enkä sure sitä mitä minulla ei ole.

PakinaPerjantai: Niin helppo!

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Olavi Uusivirran biisistä -> video

On helppo elää pumpulissa.
On helppo kääntää itselleen asiat parhain päin.
On helppo elää itsepetoksessa.
On helppo vääntää syy muihin: NÄIN!
Heidin omasta päästä.

Mikä on ihmiselle vaikeaa?

On vaikea pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. On siis helppo olla pyytämättä anteeksi ja olla antamatta anteeksi.

On vaikea kohdata omat virheensä. Mutta miksi sitten on helppo nähdä muissa paljon virheitä? Eikö se pitäisi mennä kaiken logiikan mukaan niin, että jos itsessäkään ei näe helposti mitään vikaa, ei muissakaan näe helposti huomautettavaa?

On niin helppo paeta vastuuta ja kipua. On niin vaikeaa kohdata elämän tosiasiat.

On niin helppo olla stressaantunut. On niin vaikea olla seestynyt ja rauhallinen. Ihan totta. Kumpi olotila tulee helpommin? Kokeilkaapa.

Nuo väitteet pätevät suurimmalla osalla ihmisistä. Onneksi keskuudessamme on niitä, jotka helpommin näkevät ihmisissä hyvää kuin pahaa. He helpommin ajattelevat asioista positiivisesti kuin negatiivisesti. He sanovat ihmisille helpommin kehuja kuin antavat haukkuja.

Se tulee heiltä helposti ja aidosti.

Mutta miksi?

Miksi se on niin helppoa?

Heii... On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Edelleenkin Olavi Uusivirran biisistä

******************

PakinaPerjantain 166. haaste

Siniset kynnet - lukukokemus

Mainio kirja. Kerrassaan hykerryttävän hyvä. Niin hyvä, että lukiessani kynteni muuttuvat sinisiksi.

Otan niistä kuvan.

Ja yht'äkkiä huone, jossa olen, vaikuttaa uudelta ja mielenkiintoiselta. Tuossa on kiiltävä ovenkahva. Puisen pöydän puukuvio kiemurtelee, ja juovat mutkittelevat.

Kirjoitan käsin muistiinpanoja paperiin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen.

Elävät esineet ovat mielenkiintoisia. Maapallo on pieni, ja avaruus miljardien miljardien kokoinen.

Miten niin supernaiivi? Tyhjä on täynnä.

Hän heitteli punaista palloa. Hän hakkasi Brion hakkaa. Hän luki Paulin kirjoittamaa kirjaa ajasta ja siitä onko sitä edes olemassa. (Miten voi kirjoittaa jostakin, jota ei ole?)

Elämä on ihmettelyä, leikkiä, löytämistä, yksinkertaisia suuruuksia, viiva valkealla paperilla, punainen pallo.

Puisen pöydän pinta on sileä.

Kirja on tämä.

(Olin jo unohtanut miltä tuntuu lukea hyvää kirjaa. Onneksi minulle annettiin tämä kirja ja sanottiin, että tämä kannattaa lukea.)

Jos haluat oppia lukemaan rivien välistä

Mitä joku tarkoittaa, kun hän kirjoittaa niin tai näin?
Mitä toinen tarkoittaa oikeasti sanoillaan?
Osaatko lukea rivien välistä? Huomaatko miten sinuun yritetään koko ajan vaikuttaa?

Ensimmäinen ohje: ole hiljaa, tarkkaile, tarkkaile ja vielä kerran tarkkaile.

Havainnoista ja kokemuksista syntyy mieleen kirjasto, jota osaa käyttää tiedostamatta.

Tässä on muutama hyvä kirja:

Aristoteleen Retoriikka: Nykyaikanakin hyvät puhujat käyttävät Aristoteleen "kaavaa". Ehkä tiedostaen tai tiedostamatta. Retoriikka on hyvin mielenkiintoinen ja hyödyllinen asia.

Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito: Tästä on apua tarkkailemisessa, ja hyötyä siihen, että osaisi itsekin vaihtaa näkökulmiaan.

Mainonta ja politiikka käyttävät tiettyjä mielenvaikuttamiskeinoja. Niiden tunnistamista sanotaan medialukutaidoksi. Kriittinen medialukutaito kannattaa opettaa lapsilleen jo kun he ovat pieniä. Nykyään asiaa voi tietysti opiskella verkossa.

Lahkot, kultit ja esimerkiksi jotkut verkostomarkkinointiyritykset yrittävät vaikuttaa ihmisiin pelottavan samalla tavalla. Mutta se ei ole enää kovinkaan pelottavaa, kun tavat oppii huomaamaan. Pelottavaa on se, kun aina kuitenkin on ihmisiä, jotka sinisilmäisesti uskovat mitä heille vakuutetaan.

Petteri Haipolalla on Suomen laajimmat sivut aiheesta.

Kuluttajavirastolla on hyvä ohje siihen kuinka verkostomarkkinointia suosittelevaa jälleenmyyjää voi testata. Siellä kerrotaan myös muista huijauksista. Huom! Suomessa toimii myös rehellisiä verkostomarkkinointifirmoja! Eivät kaikki ole huijareita.

Wikipediassa kerrotaan vaarallisen lahkon pääpiirteistä. Netissä on ollut aikoinaan hyvä pyramidipelisivusto. Siellä oli sivu, jossa verrattiin vaarallisen lahkon ja pyramidihuijauksen tunnusmerkkejä toisiinsa. Valitettavasti tuota sivustoa ei ole enää.

Äkkiä muistelisin, että yhteisiä piirteitä olivat (lihavoidut lainakset Wikistä aiheesta vaarallinen lahko, kursiivilla omaa tekstiä liittyen bisnesmaailmaan):

• Johtaja ja johtajat ovat aina oikeassa, johtajaa on aina toteltava (heitä on ihaltava koska he ovat päässet superhypertasolle)
  
• Vain liikkeen opit ovat oikeita ja ne ovat arvostelun yläpuolella (muut ovat vain kateellisia)
  
• Kaikki tai ei mitään -periaate: jos haluaa kehittyä henkisesti, on otettava kaikki, mitä liike tarjoaa. (siis käytä vain meidän yrityksemme pesuaineita ja tuotteita, käytä vapaa-aika yrityksen hyväksi)
  
• Kriittisen ajattelun kieltäminen ja siitä syyllistäminen (tällä keinolla ihan varmasti rikastuu, sun täytyy vain uskoa tähän ja tehdä kovasti töitä, älä anna epäuskolle valtaa, jos et onnistu, et ole tehnyt tarpeeksi työtä)
  
• Jäsenen eristäminen ulkomaailmasta: entiset kokemukset ovat arvottomia, jäsenen on pakko muuttaa yhteisöön. (bisnesmaailmassa ei tietenkään muuteta mihinkään yhteisöön, mutta suositellaan, että aika käytettäisiin vain muidenkin saman firman jälleenmyyjien kanssa. Kriittisiä muita ihmisiä on kartettava)
  
• On pakko hankkia lahkoon uusia jäseniä. (on hankittava uusia jälleenmyyjiä)
  

Tämä aihe nyt karkasi vähän käsistä. Minusta vain tuntuu pahalta, että ihmisten hyväuskoisuutta käytetään hyväksi. Olen ennenkin tutkinut netistä näitä pyramidijuttuja. Ainakin silloin, kun joku epäillyttävä jälleenmyyjä yrittää puhua minut tai jonkun tuttuni ympäri.

Mutta toisaalta en ole enää niin kriittinen ja skeptinen kuin joskus ennen. Nyt puhun kaikesta uudesta ja oudosta. Olenhan utelias luonne. Mutta suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Skepsiksen sivustoon, jossa kerrotaan Ihmeellisestä maailmasta. Sieltä voi saada lisätietoa siihen, miten meihin vaikutetaan.

Kultainen keskitie on hyvä tässäkin asiassa. Kohtuus. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Selittämätöntä ja henkistä tarvitaan. Jumalaa tarvitaan.

(Miten ihmeessä taas kirjoitin lopuksi henkisyydestä, vaikka piti kirjoittaa retoriikasta?)

ps. Olen lukemassa nyt Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -kirjaa. Äärettömän mielenkiintoinen ja hauska! Suosittelen! :) Voitti vuoden 2002 Tieto-Finlandian.

Rakas päiväkirja: 1985

Haluan jakaa teidän kanssanne pari pientä tekstiä. Sain illalla idean, että lukisin lapsilleni ensimmäistä päiväkirjaani, jota aloitin kirjoittaa 9-vuotiaana. Vanhimmasta tytöstäni, ekaluokkaisestani, oli erittäin jännää kuulla mitä äiti kirjoitti koulusta ja elämästä pienenä tyttönä.

Itse hämmästyin sitä kuinka samalla tavalla katsoin jo tuolloin maailmaa. Esimerkiksi tässä seuraavassa pätkässä odotin isosiskoani saapuvaksi kesälomalle lapsuuden kotiini ja tarkkailin ympäristöä. Olin tuolloin 10-vuotias.

Keskiviikko 26.6.1985 klo 11:23. + 18 astetta.

"Anne ei ole vielä tullut tänne. Isi on poroja merkitsemässä. Ulkona tuulahtelee ja taivaalla on muutama pilven hahtuva. Ehkä Anne tulee tänään. Muutama perunanvarsi pilkistää maasta. En oikein tiedä mitä minä tekisin päivällä?"

Seuraavassa olen 11-vuotias. En ole korjannut kirjoitusvirheitä tai lauseita. Yrittäkää saada selvää.

15.9.1985 sunnuntai klo 13:00, sataa

On syksyinen päivä. Lehdet ovat kellastuneet. Eilen käytiin Ranualla. Toissapäivänä oli 13 ja perjantai siis muka epäonnen päivä. Ranualla ei ollut nauhaa kirjoituskoneeseen. Minulle ostettiin ohut kaulanauha. Me käytiin kirjastossa. Kun ootettiin isiä niin joku humalainen nainen, luultavasti, suomen-ruotsalainen. Mua huvitti. Sillä naiset humalassa tipsuttelevat ja halailevat ketä sattuu. Niin ja lopuksi itkeskelevät. Me ostettiin tuohon elektroniikka peliin patterit. Nyt kummassakin on patterit. Me ostettiin myös haju tarroja. Ne tuoksuu kun niitä raaputtaa. Eipä muuta että hei. moi. hoi. toi. koi. soi.

Siinä sivulla oli hajutarra ja kun minä raaputin nyt sitä tyttöni kanssa, se ihan selvästi vieläkin tuoksui persikalle!

Lopuksi vielä yksi runo päiväkirjan alkupuolelta. Olen runoillut jonkin verran tähän päiväkirjaan ja liimannut kiiltokuvia sivuille.

"Kolme kaunista prinsessaa
ottaa kuusi askelmaa.
Jos me olisimme rumia vaan,
ei meistä prinsessoja tuliskaan."

30.10.84 Heidi 4 lk

Mikä saa ihmisen kirjoittamaan?

• Kirjoittaminen on ennen muuta pakko, aivan samoin kuin jotkut pesevät kätensä kolmekymmentä kertaa päivässä pelätessään hurjia seurauksia, elleivät he tätä tekisi. Kirjoittamisesta maksetaan koko lailla enemmän kuin tuon tyyppisestä pakosta, mutta ei se ole yhtään sen sankarillisempaa. Julie Burchill

• Hyvä kirjoittaminen on kaikkina aikoina syntynyt jonkun neuroosista, ja kirjallisuutemme olisi valtavan tylsää, jos kirjailijat olisivat joukko onnellisia pölkkypäitä. William Styron

• Kirjoitan pakosta. Tarvitsen sitä samoin kuin tarvitsen nukkumista ja kuntoilua ja ruokaa ja seksiä. John Irving

Lisää Anyraran aforismikokoelmassa.

Blogini on tullut sitä hiljaisemmaksi mitä onnellisemmaksi ja rentoutuneemmaksi tulen. Loppuvatko lopulta sanat kokonaan? On vain jotain mikä on?

Runous alkaa olla lähellä sitä tilaa, missä sanat loppuvat. Etenkin japanilainen runous.

huoneen hiljaisuus
vesi virtaa vapaana
kaunis tilaisuus

Tuossa tämän hetken tunnelma haikuna.

Nyt ei ole ratkaistavia ongelmia. Ei ole analysoitavia luonteenpiirteitä. Ei kehitettäviä asioita. Ei prosessoitavaa. Ei ole pakkomiellettä saattaa äänien sekamelskaa paperille.

On selkeys.

Mutta elämässä on se hienoa, että nurkan takana vaanii uusia elämäntilanteita. Koskaan ei tiedä onko nyt se päivä, jolloin on taas pakko kirjoittaa. Se tuntuu seikkailulta.

Kuitenkin olen minä koko ajan kirjoittanut tuolla muualla, mutta sen sillä tavalla kirjoittanut. En ole laatinut esseitä ja pitkiä pohdintoja. En ole kirjoittanut pitkiä sähköposteja, joihin olisin ryöpsäyttänyt pääni sisällön.

Olen kirjoittanut jutellen. Heittänyt läppää. Nauranut. Sanonut jotain mukamas hauskaa tai ehkä viisastakin lyhyesti.

Luova kirjoittanut on kuitenkin erittäin mukavaa ajoittain. En tiedä onko kirjoittaminen pakkomielteenä sen mukavampaa kuin syöminen, urheileminen, viinan juominen tai seksi - pakkomielteenä.

Mutta kuten William Styron tuossa aforismissaan totesi, että onneksi on olemassa neuroottisia kirjailijoita. He kirjoittavat pitkiä, upeita romaaneja. Mitä maailma olisikaan ilman heitä ja heidän nerouttaan? Mutta neuroosilla ja pakkomielteellä pitäisi olla maali, tavoite, tila, jossa rata päättyy. Muutoin kaikki kai olisi turhaa, elämänpyörässä pyörimistä.

Tarvitsemme kuitenkin muutaman onnellisen pölkkypään, ihan vastapainoksi. Heitä on vaikea huomata, koska he ovat niin hiljaa. En puhu itsestäni. Voin olla pölkkypää, mutta hiljaiseksi minua on vaikea kuvata. Voin olla myös onnellinen, mutta sekin on väliaikaista, kuten epäonnikin, onneksi.

Mutta eräs tulee mieleeni, hiipii kirjana hyllystä syliin .

Harha ja oivallus syntyvät toisistaan,
alkusyy ja ilmiöt ovat yhtä ja samaa.
Kaiket päivät luen sanattomia kirjoituksia,
kaiket yöt istun mietiskelemättä.
Silkkikerttu livertää rantatörmän ritvapajussa,
yöllä koira haukkuu kuuta kylässä.
Mikään ei enää häiritse tunteitani,
mitä enää voisin kertoa toisille? Ja miten?

s. 177 Ryokan, Suuri Hupsu (suomentanut Kai Nieminen, Basam Books 2000)

Toisinto edellisestä: minun mielipiteillä ja minulla

Minä katson kuinka kylmä tuuli repii suurta pihlajaa, jonka kukat ovat vasta nupuillaan.

Tunnen asunnon ikkunalasin hohkaavan viileyttä. Kokeilen kädelläni valkoista, kapeaa patteria. Minun mielestäni se on haalea.

Hivelen vanhan toimistotuolin ruskeaa käsinojaa. Aistin sen karheuden. Olen huomannut, että se on rikkinäinen. Minä pyöritän tuolia ympäri ja havaitsen sen pyörivän vaivalloisesti, mutta hiljaisesti, ilman kitinää. Lattia tuntuu kiiltävän liukaalta ja kylmältä jalkapohjiani vasten, koska minulla on ohuet sukat.

Kuulen kuinka hiiri juoksee välikatolla. Huomioin sen rapistelun. Korviini kantautuu keittiön ilmanvaihtoputkessa humahtelevan ja syöksähtelen tuulen ääni.

Näen kulleroiden kukkivan takapihalla.

Lauseita ilman mielipiteitä, ilman minua

Kylmä tuuli repii suurta pihlajaa, jonka kukat ovat vasta nupuillaan.

Asunnon ikkunalasi hohkaa viileyttä. Valkoinen, kapea patteri on haalea.

Vanhan toimistotuolin ruskea käsinoja on karhea ja rikkinäinen. Tuoli pyörii ympäri vaivalloisesti, mutta hiljaisesti, ilman kitinää. Lattia on kiiltävän liukas ja kylmä.

Hiiri juoksee välikatolla. Se rapistelee. Tuuli humahtelee ja syöksähtelee keittiön ilmanvaihtoputkessa.

Kullerot kukkivat takapihalla.