Lintu Cafe - LiminGo ja ArsLiminka

16.4.2011 ihan pöntössä

Pari suositusta!

Liminkaan on avattu  LiminGo! Siellä on lintukahvilaa lapsille ja motokahvilaa isommille. Tosi upeasti sisustettu ja viihtyisä paikka. Ehkä johtuu siitä, että lempivärini on keltainen.  Kahvilaan pääsee kätevästi polku- tai moottoripyörällä sekä autolla tai vaikka kävellen. Minä kävin lasteni kanssa pyöräretkellä, ja pysähdyimme siellä tauolla.

LiminGosta tuli mieleen ArsLiminka Ry. Yhdistyksellä ei ole vielä nettisivuja, mutta Facebook-sivut löytyvät täältä. Olin mukana yhdistyksen perustamiskokouksessa, ja yhdistyksen nimeksi piti alunperin tulla ArsLimingo, mutta väki äänesti ArsLiminka-nimen puolesta.

Turistina Raahessa

Olen tässä lomaillut jo toista viikkoa. Nyt tuli sitten tytöille ja minulle tylsyyskohtaus. Kaikki halusivat olla jossain muualla kuin kotona. Mutta vielä ei ollut aika lähteä pitkälle lomamatkalle vaan jotenkin piti kuitenkin saada lomafiilis.

Päätimme lähteä Raaheen. Puolen tunnin päästä päätöksestä olimme jo matkalla.

Päätimme ottaa matkan seikkailuna. Tarkkailimme menoreitin varrella olisiko mitään mielenkiintoisia pysähdyskohtaita. Ei juurikaan ollut mitään mainittavaa (paitsi yksi paikka, josta kerron myöhemmin). Kaiken lisäksi vettä satoi kaatamalla. Mutta Raahessa paistoi aurinko!

Etsimme autolle parkkipaikan keskustasta ja ryhdyimme etsimään hampurilaispaikkaa. Tytöt sanoivatkin torilla kävellessämme, että tuntuu ihan lomalta! Ehkä loma onkin sitä, että ollaan vähän hukassa ja etsitään ruokapaikkaa (ja ainakin yhdellä on älytön pissahätä).

Rantapuiston leikkipaikka

Raahessa ei hampurilaisia saanut kuin ABC:ltä, mutta ne olivat ihan hyviä. Itse söin salaattilounaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme metsästämään leikkipaikkaa. Sellainen löytyi Rantapuistosta. Huomasin myös erään tutun oloisen hahmon. Mietin, että miksi hän on täällä...

Raahen Kekkonen

Raahessa on kekkospatsas. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että patsaan on veistänyt kuvataiteilija Matti Peltokangas ja se on paljastettu vuonna 2008. Raahessa patsas siksi, koska presidentti Kekkonen vaikutti muun muassa Rautaruukin terästehtaan sijoittumiseen Raaheen.

Pikkulahden uimaranta

Rantapuistoon näkyi selvästi lahden toisella puolen oleva Pikkulahden uimaranta, joka houkutteli meidät sinne. Tytöt halusivat ehdottomasti kokeilla vettä ja hieman kahlata. Ranta oli muuten lähes autio. Eräs noin 10-vuotias tyttö ui ihan oikeasti ja pitkään siinä tyttöjen vieressä. Karaistunut yksilö? Kauempana muutama teini kokeili uimista tai ainakin kuljeskeli pyyhkeiden kanssa.

Huomasimme Pikkulahteen ajaessamme, että ennen uimarantaa sijaitsi liikennepuisto. Jee! Vesikokeilun jälkeen menimmekin sinne. Se on pienempi kuin Oulun liikennepuisto, mutta oli sielläkin yhdet ihan oikeat liikennevalot.

Raahen kirkko

Ennen kotiinlähtöä kävimme Raahen kirkossa, joka on tiekirkko ja onneksi oli vielä auki klo 17 aikaan. Kiersimme sen ulkoa ja kävimme sisällä. Upea paikka. Rakennettu vuosina 1909 - 1912.

Raahen kirkon sisältä

Kirkosta lähtiessämme alkoi taas sataa. Mutta päätin olla välittämättä sateesta ja tutustua siihen yhteen mielenkiintoiseen paikkaan, jonka huomaisimme tulomatkalla.

Kastellin linnanrauniot

Pattijoen Ylipäässä eli noin 11 kilometrin päästä päätieltä keskellä metsää sijaitsee Kastellin linnanrauniot. Matka sinne oli jo jännittävä. Ensin oli asfalttitie ja taloja, sitten ajettiin soratielle ja maatilan ohi, kunnes päädyttiin pienelle metsätielle. Kyltit väittivät kivenkovaan, että olemme ihan oikeasti matkalla linnanraunioille. Luotin siihen, että kyllä siellä perillä täytyy pystyä auton kääntämään takaisin menosuuntaan.

Perillä olikin "parkkipaikka" kahdelle autolle ja pieni kyltti karttoineen. Oli myös pöytä ja penkit, jos joku olisi halunnut syödä eväitä.

Tämmöisiä linnnanraunioita sanotaan myös jättiläisten kirkoiksi. Se ei ole mikään oikea kirkko tai linna vaan muinaisjäännös. Tämä Pattijoen rakennelma on suurin mitä Suomesta löytyy. Olenkin aina halunnut nähdä sellaisen. Ajatella, että monta tuhatta vuotta sitten ihmiset ovat kasanneet nuo kaikki kivet tuollaiseksi isoksi rakennelmaksi. Kuinka kauan heillä siihen meni aikaa? Mitä he miettivät kiviä kantaessaan?

Tutkijat eivät ole selvittäneet lopullisesti mikä näiden jätinkirkkojen tarkoitus oikein on ollut. Niiden on arveltu olleen poroerotus- ja merkitsemispaikka, porojen lypsyaita tai hylkeenpyytäjien turvapaikka. Meri oli tuolloin lähellä "linnaa". Niillä saattoi olla myös kultillinen tai symbolinen merkitys.

Mikä lieneekään ollut rakennelman merkitys, kiehtova se silti edelleen on ja pistää mielikuvituksen liikkeelle.

Kastellin linnanrauniot

Sellainen oli meidän pieni lomamatkamme. Kyllä minullekin tuli, totta tosiaan, ihan oikea lomafiilis.

Runokirja voitti!

Onnea!

Postilaatikosta löytyi tänään uusin Tuli&Savu. Olen ihan äskettäin ryhtynyt tilaamaan sitä. Aluksi luulin menettäneeni lukukykyni. Pyörittelin lehteä ympäriinsä, kunnes tajusin miten päin sen kuuluu olla.

Lounaan jälkeen aloin lukea Hesaria. Ooh! Henriikka Tavi on voittanut Hesarin kirjallisuuspalkinnon! Tarkistin heti netistä, että löytyykö kyseistä kirjaa hyllystä. No, tottahan toki. Tyrnävältä löytyi. Heti, kun oli mahdollista, kaahasin autollani kirjaston pihalle, ryntäsin sisälle ja lainasin kirjan. Heti tänne se Esa! Näin siis näköjään vaikuttaa tuo, että joku saa palkinnon... olenpa altis vaikutuksille. No, haluan tarkistaa teoksen ja miettiä, että pidänkö minäkin tästä kirjasta. Haluan myös tutustua samasta syystä Miia Toivion esikoisteokseen, jonka arvostelun luin Parnassosta. Se on kyllä varauksessa ja pitäisi tulla minulle seuraavaksi, jos vain edellinen lainaaja viitsisi palauttaa sen kirjastoon.

Tuosta uusimmasta Tuli&Savu -lehdestä löytyy myös Esim. Esan arvostelu. Kun tutkin luetteloa lehden toimituksesta, sieltä löytyi kaksi tuttua bloggaria. Vai onko kyseessä runoilijat, jotka bloggaavat? Kumpi tuli ensin... Eli Tuli&SavuNetin päätoimittaja Ville-Juhani Sutinen, jonka blogia seurailen. Lehden toimitussihteeri Sirpa Kyyrönen bloggaa myös. Hänen blogiinsa olen törmännyt RunoTorstain osallistujien runoja lukiessani. Henriikka Tavikin on lehden toimituksessa mukana.

Törmätessäni uuteen, minua kiinnostavaan runoilijaan tai kirjailijaan tai kirjoittavaan ihmiseen, löydän häneltä lähes aina netistä myös blogin. Jos ei blogia, niin hän löytyy Facebookista. Koska minä itse bloggaan, toimii se minulle jopa kannustimena. Hei, tuo bloggaa, minäkin bloggaan... haluan siis lukea hänen kirjansa.

Tulee sellainen olo, että kaikki bloggaavat. Sehän ei varmaankaan ole totta. Minulle vain sattuu hyvin usein näin. Mistähän se johtuu?

Rajapinnassa, rajapinnalla?

Kursiivista melankoliaa tämäkin

Lauantaina 29.9.2007 julkistettiin Rajapinta-novellikilpailun tulokset Rajapinta-kirjallisuustapahtumassa Miehikkälässä. Ostin Kymen Sanomista hieman verkkoaikaa, koska olin utelias tietämään tulokset.

Novellikilpailun voitti savonlinnalainen Varpu Konkola. Toiseksi tuli virolahtelainen Anni Lappela ja kolmanneksi simpeleläinen Sirkka Laine. Onnea! :)

Olen muuten huomannut, että kirjoituskilpailuissa finalistit ovat yleensä naisia. Mistä johtuu?

Kilpailuun lähetetiin 189 novellia, joista lehden mukaan läheskään kaikki eivät olleet novelleja. Ehkä rajapintoja oli venytelty liikaa.

Rajapinta oli käsitetty yleensä hyvin konkreettisesti. Ajateltiin, että sehän on se Venäjän raja. Vertauskuvat ja abstraktit rajat olivat paljon harvinaisempia. Oma novellini kuuluu juuri tuohon hyvinkin vertauskuvalliseen lajiin.

Samalla siis järjestettiin Rajapinta-kirjallisuustapahtuma, jonka "missiona oli ROHKAISTA KIRJOITTAMAAN, LUKEMAAN JA AJATTELEMAAN UUDELLA TAVALLA".

Lehden mukaan tapahtumassa mietittiin sitä miten kirjallisuuden rajat häipyvät ja kirjailijat hakevat sanomiselleen uudenlaisia muotoja. Lajit liukuvat toistensa sisään ja hallitsevaksi muodoksi on tullut proosaruno. Tätä mieltä oli professori Juhani Niemi.

Minun novellini on luettavissa Aukeassa tässä osoitteessa. Oma novellini on ehkä sitten enemmän proosarunoa kuin perinteistä proosaa. Taisin myös yrittää yhdistää liian monia lajeja tähän, koska en halunnut välittää rajoista. Mutta itsehän pyysivät kirjoittamaan uudella tavalla. Työ hyvin pitkälle tajunnanvirtakirjoitusta, jota olen tietysti hieman muokannut, mutta vain vähän. Halusin olla rohkea ja olin rohkea.... ja olen edelleen.

Käypääpä lukemassa. :)

Muusajuhla alkaa!

Tänään alkaa Huutomerkki ry:n Muusajuhla!!!

Kaikki joille kuuluu Oulu Radio, niin aukaiskaapa se noin tunnin päästä:

Klo 10.30. Muusaradio
YLE Oulu Radio
Huutomerkki ry
Vuoden 2007 Muusajuhlien juhlarunon esittää Paavo J. Heinonen.

Klo 17 Festivaalin avaus
Nispero Kirjakahvila, Pakkahuoneenkatu 5
Huutomerkki ry
Tilaisuus järjestetään yhtäaikaisesti Oulussa sekä muutamalla lähiseudun paikkakunnalla. Avajaisissa esitetään vuoden juhlaruno sekä muuta ohjelmaa.
* Nispero kirjakahvila, Pakkahuoneenkatu 5, Oulu
* Limingan taidekoulu, Arvolankuja 1, Liminka
* Hailuodon kirjasto, Luovontie 61, Hailuoto
* KulttuuriKauppila, Kauppilantie 15, Ii


Lisää ohjelmaa

******************

Itse osallistuin tuohon Muusarunon kokoamiseen. Paavolle sai lähettää muutamia säkeitä. Pitääpä kuunnella miten ne on tungettu sinne mukaan.

Ja voisin oikeastaan käydä katsomassa taidekoululla avajaisia. Mitä siellä oikein tapahtuu?

Pikkuinen Temmes

Pieni mutta koristeellinen infotaulu Salen seinustalla

Tänään oli aikaa. Keskimmäistä tyttöä ei voinut vielä viedä päivähoitoon, mutta kyllä häntä voisi jo lähes terveeksi sanoa. Päätimme lähteä pienelle ajelulle happea hengittämään. Ajoimme Temmekseen (vai Temmekselle?).

Tämä pikkuinen kunta liitettiin Tyrnävään vuonna 2001.

Temmeksen keskusta oli hiljainen. Kirjastokin oli kiinni. En ymmärrä miksi yritän aina tiistaisin käydä Temmeksen kirjastossa, koska se on ainut päivä milloin se on kiinni. Tuollaisista sivukirjastoista voi tehdä löytöjä. Suosittujakin kirjoja saa heti ilman jonotuksia.

Temmeksen kuuluisuus on taiteilija Seppo Similä. Hänen taidegalleriansa sijaitsee lähellä Temmeksen keskustaa. Tuo infotaulu on hänen rakentamansa tai ainakin suunnittelemansa. Huomasin myös, että monilla asukkailla oli postilaatikon taustana samantyyppinen koristeellinen rakennelma. Similän taidegallerian piha on täynnä pitsimäisiä huvimajoja.

Huomasin tuosta kartasta, että keskustan alueella on myös museoalue.

Rakennus 1760-luvulta

Mutta museoalue oli kiinni. Ilmoitustaululla oli lappu, jossa ilmoitettiin esittelyitä olevan heinäkuussa. Ehkäpä käyn silloin tutustumassa alueeseen uudelleen.

Rakennus 1920-luvulta? Saatan muistaa väärin. En ottanut valokuvaa infotaulusta, jossa oli tiedot kaikista alueen rakennuksista.