Pages

Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, huhtikuuta 07, 2013

Löysin oikean lajin ja siitä se lähti...




Olen ollut  liikunnan välttelijä jo kauan! Paino on myös jojoillut hyvin paljon.

Nyt uutena vuotena sitten olo alkoi olla jo niin tukala, että päässä napsahti. Siis painoa oli tullut taas liikaa ja kunto oli aivan liian heikko! Päätin, että nyt on tehtävä elämänmuutos! Halusin jaksaa paremmin töissä ja kotona sekä harrastuksissa (ne runo/savijutut). Kyllä taiteen tekemiseen ihminen tarvitsee hyvää kuntoa. 

Aloitin muuttamalla ruokavalioni keveäksi ja terveellisemmäksi. 

Kun olo oli kohentunut oikean ruokavalion avulla, aloitin vasta sitten liikunnan (noin 3 viikon kuluttua aloituksesta). Jos olisi aloittanut sekä laihduttamisen että liikunnan yhtäaikaa, se olisi ollut liian iso elämänmuutos jaksettavaksi.

Päätin kokeilla ensiksi monien kehumaa kahvakuulaharjoittelua. Löysin hyvän kaverin, joka opasti minut salilla liikkeisiin. Sekin on hyvä, että tuossa salissa on käytössä aidot girya-kuulat! Sain heti tuntuman oikeisiin kahvakuuliin.

Ihastuin lajiin! Kun sain kohotettua kuntoa kahvakuulan avulla, päätin aloittaa muitakin lajeja. Nyt harrastan kahvakuulaharjoitten likäksi myös Sambic-jumppaa (siitä kerroinkin jokin aika sitten täällä). Lisäksi hiihdän, kävelen tai vesijuoksen silloin kun siltä tuntuu. Yritän pitää liikunnan monipuolisena, etten tylsisty. Seuraan ruokamääriäni ja painonputoamista Kalorilaskurissa ja kunnonkohoamista FirstBeat-trainerissa. 

Minulla on jo lähtenyt läskiä tänä vuonna 9,5 kiloa! Minulla oli aloittaessa huomattavasti ylipainoa. Painoindeksi huuteli merkittävää lihavuutta. Kunto on jo kohonnut heikosta välttävän ja tyydyttävän rajoille. Kävin pyöräilemässä pyöräergometritestin. Olin edellisen kerran pyörällyt sen kaksi vuotta sitten. Nyt siis kunto on jo lähes tyydyttävä. 

Aion jatkaa tätä kunnes paino on normaali ja kunto on hyvä.  Ja tietysti aion pitää jatkossakin painon normaalina ja kunnon hyvänä, joten tämä projekti ei lopu koskaan. :)

Yksi hyvä pysäyttävä testi oli tammikuussa tekemäni InBody 720 -kehoanalyysi. Meidän kunnassa sai käydä mittauksessa ilmaiseksi. Seuraavan kerran se tulee tänne syksyllä. Tosin oli ollut jo pari viikkoa kevennetyllä ruokavaliolla, joten ihan alkuperäistä lähtötilannetta tulos ei kuvaa, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Rasvaprosentti oli kyllä kauhea.

Minä olen sen verran nörtti, että nämä kaikenmaailman tekniset laitteet ja tietokoneohjelmat auttavat kovasti kuntoilussa. On hauskaa seurata sykemittarilla ja muilla apuväneillä kunnon kohoamista. Kehoanalyysilappua oli mielenkiintoista tutkia, ja odotan innoissani seuraavaa mittausta. Haluan nähdä paljonko läskiä on muuttunut lihakseksi. 

Tottahan sen myös tuntee kehossa itsekin, mutta kunnon kohoamisen näkee myös noista ohjelmista. Ja ne tiedot pysyvät siellä, jos joskus unohdan lähtötilanteen tai tulee olo, ettei kehitystä ole tapahtunut.

Kyllä! Minä olen jo nyt kevätherkku, ja herkummaksi aion vielä tulla!



maanantaina, toukokuuta 23, 2011

POP, POETRY & PING PONG halki-, poikki- ja pinoontaiteellinen tapahtuma


Paikka: Limingan kunnankirjasto
Aika: lauantaina 28.5.2011 klo 13  alkaen


ESIINTYJÄT

Nevala - kaljua folkrockia
Essi Kummu - suomi soi
Mikan Paja Duo - omia lauluja sekä sävellyksiä runoilijoiden teksteihin
Heidi Rundgren -  runoja Syntymä-kokoelmasta
Katja Sutela - laulaja-lauluntekijä

RUUMIINKULTTUURIA

Ensimmäinen Toivottavasti Kansainvälinen
Limingan Kirjaston Avoin Ping Pong Mestaruusturnaus

(The First Annual Hopefully International Liminka Library Open Ping Pong Tournament)

Sarjat:
1. Ne, jokka ei ossaa pelata (Those who can not play)
2. Ne, jokka luulee ossaavasa (Those who think they can)

Vapaa pääsy – mahtavat palkinnot!

Kyösti-krokotiili suojelee – ei ees pelota!


*************************************************
Minut kutsuttiin esiintymään tähän ihan uudenlaiseen tapahtumaan täällä Limingassa! 


Kirjastossa voi siis tehdä muutakin kuin lukea...


Kaikki mukaan (yritetään mahtua sinne)!

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Lintu Cafe - LiminGo ja ArsLiminka

16.4.2011 ihan pöntössä

Pari suositusta!

Liminkaan on avattu  LiminGo! Siellä on lintukahvilaa lapsille ja motokahvilaa isommille. Tosi upeasti sisustettu ja viihtyisä paikka. Ehkä johtuu siitä, että lempivärini on keltainen.  Kahvilaan pääsee kätevästi polku- tai moottoripyörällä sekä autolla tai vaikka kävellen. Minä kävin lasteni kanssa pyöräretkellä, ja pysähdyimme siellä tauolla.

LiminGosta tuli mieleen ArsLiminka Ry. Yhdistyksellä ei ole vielä nettisivuja, mutta Facebook-sivut löytyvät täältä. Olin mukana yhdistyksen perustamiskokouksessa, ja yhdistyksen nimeksi piti alunperin tulla ArsLimingo, mutta väki äänesti ArsLiminka-nimen puolesta.

maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Äidin ihastukset!

Tyttäreni keksivät itselleen tekemistä tänään. 
Vanhempi 9,5-vuotias esikoinen piirsi keskimäisestä eli 7,5-vuotiaasta kaunokaisesta kaksi muotokuvaa. 
Siinä meni kymmeniä minuutteja. Vaadittiin hermoja sekä piirtäjältä että mallilta.

Kyllä! Nuo todella ovat vanhimman tyttäreni piirtämiä kuvia. Ja voin sanoa, että ovat näköisiä. 

Ihan pakko oli scannata ne tänne talteen. Luultavasti alkuperäiset kuvat joskus joutuvat hukkaan. 
Nämä kuvat eivät milloinkaan (luultavasti).

tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Olisin hyväkuntoinen jos...

Kävin äsken vuoden ensimmäisellä 30 min sauvakävelyllä. Lähdin, koska ilma oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja peltojen yllä oli pakkassumua.

Minä varmasti olisin paljon hyväkuntoisempi, jos olisi enemmän tämmöisiä päiviä. Minulla on taipumus ulkoilla huvikseni vain hyvällä säällä.

Toivon siis paljon auringonpaistetta, sopivaa lämpötilaa ja tyyntä ilmaa tälle vuodelle!

lauantaina, kesäkuuta 20, 2009

Juhannusseikkailu - eksyin Tyrnävällä

Matkan varrelta Tyrnävällä.

Juhannus jatkuu!

Mietin, että miten kuluttaisin aikaani tänään. Istuisinko netissä? Pöh! Nyt oli mahdollisuus lähteä minne vaan, joten päätin lähteä polkupyöräretkelle Tyrnävälle. Halusin käydä katsomassa veljeksiä, joita kuvasin viimeksi talvella 2006. Flickr:stä löytyy veljesten kuvat. Tässä on veli ykkönen ja tässä kakkonen. Heikompi veli on kuulemma tuollainen siksi, kun siihen on aikoinaan iskenyt salama. Kyse on siis puista.

Minullepa kävi niin, että en muistanut tarkoin missä puut sijaitsevat. Muistin väärin. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä lopullisesti eksy ja pääsin takaisin kartalle ohjeiden mukaan (tosin minulla ei ollut karttaa mukanani, mutta päässä minulla oli jonkinlainen oma kartta).

Samalla näin yllättäviä maisemia. Minusta on joskus mukava ollakin eksyksissä. Sitä ei osaa yhtään arvata millainen maisema voi tulla vastaan.

Maisemaa silloin, kun en oikein tiennyt missä olin.

En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaikka tuntuikin matkaa kertyvän. Eväsleivän olin jo syönyt aikoja sitten. Mehua sentään oli jäljellä.

Sitten minut palkittiin! Pääsin perille. Veljekset olivat paikalla niin kuin silloinkin.

Puista tuuheampi

Puista vaatimattomampi

En halua enää nimittää tuuheampaa puuta vahvemmaksi ja kapoisempaa heikommaksi nyt, kun tiedän syyn niiden eroavaisuuksiin. Kapoisempaahan iski salama. Se ei ole heikompi. Sille kävi vain huono tuuri. Ehkä se onkin vahvempi, kun se on sitkeästi edelleen pystyssä. Tuuheampi on elänyt vain paremmalla onnella helpompaa elämää.

Ajoin polkupyörällä kotiin ja olin onnellinen siitä, että tein sellaisen saavutuksen. Minähän en ole mielestäni liikunnallinen ihminen. Mutta kun laskin kartasta matkan määrän, huomasin polkeneeni 50 kilometriä! Käsittämätöntä...

Nyt vain sitten illalla saunaan ja sohvalle löhöilemään. :) Hyvä minä!

perjantaina, helmikuuta 20, 2009

Hiihtämisen riemu ja ilo sekä inhostakin jotain


Uskomatonta, mutta totta.


Vielä pari vuotta sitten tapanani oli hehkuttaa sitä, että minä en omista suksia ja minähän EN hiihdä. Mutta katsokaapa kuvaa... Ostin viime maanantaina sukset.

Idea lähti siitä, että kun nyt kaikilla tytöilläni on oikeat sukset, sauvat ja monot, on erittäin järkevää, että äidilläkin on samanlaiset. On hankalaa käydä hiihtoretkellä lasten kanssa ilman suksia.

Itseasiassa sitten odotinkin sään lauhtumista innolla. Eilen kävin kiertämässä vanhimman tyttöni kanssa 2 km hiihtolenkin. Tyttö olisi halunnut hiihtää jopa 6 kilometriä, mutta minä yritin toppuutella intoa. Parempi aloittaa varovasti. Muuten into lopahtaa helposti, jos vetää itsensä ihan piippuun.

Hiihtoretki oli mukava. Mieleeni tuli ne lapsuuden leppoisat hiihtoretket, joita tein äitini kanssa. Ei kiirettä, ei tavoitteita. Hiihto, jonka tarkoitus on yhdessä oleminen.

Olen nyt jutellut aika monen kanssa hiihtämisestä. Lähes kaikki ovat kertoneet siitä kuinka yläasteaikana tapettiin hiihtämisestä se ilo! Sama tarina on minullakin. Yläasteella hiihtäminen oli hirvittävän inhottavaa. Huonoilla suksillä piti kiertää ympyrää. Hiihto-opettaja kannusti lujasti hiihtäviä sekuntikellon kanssa. Minä olin aina se viimeinen.

Ala-asteella sentään hiihtämisessä oli vielä leikkiä ja riemua. Hiihtämisen tarkoitus oli usein se, että pääsimme metsän toisella puolen sijaitsevalle mäenlaskupaikalle. Muistan kerran erään keväisen hiihtoretken toiselle kauampana sijaitsevalle mäenlaskupaikalle. Aurinko loisti valkoiselle hangelle, huumorinkukka kukki oppilaiden keskellä ja perillä myös paistettiin makkaraa.

Vieläkö nykyajan yläasteella hiihto on yhtä inhottavaa kuin 1980- ja 1990-luvuilla? Toivottavasti ei!

Mutta jos on, eikö jo olisi aika tehdä asialle jotain?

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

On se sittenkin kivaa




Perusteellista sauvakävelyvalmennusta aloittelijalle. YouTubesta löytyy monta muutakin hyvää videota aiheesta.

Tuo sauvakävely tuntuu sopivan minulle. Ihanko oikeasti nyt olen löytänyt lajini?

Sauvakävely tuntuu kehossa paljon enemmän kuin pelkkä kävely, mutta silti se ei ole liian rasittavaa. Minulle hölkkääminen on lähes mahdotonta näin huonokuntoisena, koska syke nousee siinä liian korkealle.

Lisää aiheesta voi lukea mm:

Excelin sivulta
Suomen Latu ry:n sivuilta
Pro Training ky:n sivuilta

Kokeilkaa rohkeasti!

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Kävelysauvat

Nää on mun!

Ostin itselleni tänään kävelysauvat! Tarkoituksena on kokeilla kuinka monta kertaa täytyy käydä säännöllisesti liikkumassa, että liikuntaan iskee himo.

En ole koskaan elämäni aikana jaksanut liikkua tarpeeksi kauan, säännöllisesti ja riittävällä kerta-annoksella, jotta olisin kokenut moisen addiktion.

Aion harrastaa 3-4 lajia, ettei tule tylsyys. Vesijuoksu on juuri minulle sopivaa (huono uimataito). Kävely ja sauvakävely ovat helppoja, koska ei tarvitse aukaista kuin kotiovi niin harjoitus voi alkaa. Kirjahyllystä löytyi käyttämätön pilates-dvd. Kun lumet sulaa, voin alkaa myös pyöräillä.

Miksi näin?

Niin monet ovat minulle sanoneet, että liikunta on paras tapa pysyä virkeänä. Se on paras keino välttää alakuloisuus. Ei kai niin moni voi väittää valheita?

Ja kuulemma siihen jää helposti koukkuun, jos tosiaan jaksaa sen ensimmäisen kuukauden mennä vaikka väkisin liikkumaan.

Onkohan totta?