RunoTorstai: valinnan vaikeus

Ihanan elämäni surkeus


Pakkassumu leijuu maapallon päällä, kävelyretkeni lumisella soratiellä auringon paistaessa himmeästi suoraan kasvoilleni, saa ajatukseni keveiksi, askel lentää, hetki on maailman paras, aurinko on kuin vastakuoriutunut haaleankeltainen lämmin kananpoikanen ohuen pitsiverhon takana, paluumatkallani huomaan ojassa makaamassa kuolleen ruskeankirjavan omituiseen asentoon jäätyneen ja kangistuneen varpusen, murehdin kaiken pysymättömyyttä ja järjettömyyttä kiinnikuoroutuvien seinien imaistessa minut takaisin sisään, minut syleillään liikkumattomaksi piententyvien ikkunoiden vinkuessa kasvavan paineen tahdissa, jälleen kaiken kääntyessä nurinpäin ja maapallon vaihtaessa napaisuuttaan, lähden katsomaan miltä aurinko tänään näyttää.

********

RunoTorstaissa aiheena valinnan vaikeus.

Talvi on tahmea vieras

Kuu ja joki

Sinä olet talvi

Sinä tulet joka vuosi. Saavut varkain Uuden Vuoden jälkeen oven taakseni narisemaan. Voisin nukkua tämän ajan, herätä keväällä, kun toivottu kahvivieras, vihreä kevät, koputtaa ikkunaan ja hymyilee minulle. Hän ottaa minun kädestäni kiinni ja tanssii kanssani. Häntä minä rakastan.

En tiedä mitä tekisin kanssasi, talvi. Istumme vierekkäin ja annamme ajan kulua. Odotamme hitaasti. Sinä kuulut elämääni, mutta voisin jättää sinut. Muuttaa Espanjaan nyt ja palata pääsiäisenä kuin eläkeläisparvet.

Ehkä olet tullut elämääni opettamaan minulle tärkeitä asioita. Kärsivällisyyttä? Pimeyden ja kylmyyden sietokykyä? Katso, karaistun vuosi vuodelta. Pian näen pimeässä kuin kissa, ja enkä tarvitse villasukkia.

Olet elämäni näytelmän vastavoima, vastavalo. Se joka tekee kesän lämmön hyväksi. Ilman sinua kevät ei olisi kevät, niin ihana ja vapauttava.

Silti olen tympäännyt kanssasi ja haluan heittää sinua roskapussilla päähän!