Tämän aamun ajatus

Lisää runokuviani ja muita mietteitä sekä savitaidetta Facebook-sivuillani

Runo- ja valokuvatorstai: kaamos

tiedän että
sumun sisällä on todellinen maisema
- nyt esineet ovat ääriviivoja

tuijotan kauppahallin ihmisiä, kahvilan tuolia

irralliset hetket tulevat
ja menevät

ehkä jokin isku pysäyttäisi, herättäisi

ehkä jokin kipu

****************************

Kaamos aiheena Runotorstaissa ja Valokuvatorstaissa

Kukkalyhtypylväitä

Limingan keskustaan laitettiin lyhtypylväisiin upeita kukka-astioita kesän alussa. 

Nämä kuvat on otettu silloin kesäkuussa. Nyt kukat ovat kasvaneet ja näyttävät edelleen komeilta.

Yritin etsiä Google-haulla, että missä tuollaisia astioida tehdään. En ole ennen nähnyt vastaavia. Nähtävästi astioiden pysymistä auttaa se, että pylväät ovat alhaalta paksumpia kuin ylhäältä. En tiedä voiko tuollaisia "ruukkuja" laittaa muunlaisiin lyhtypylväisiin tai katuvaloihin.

En löytänyt yhtään kuvaa. Kokeilin Googlen kuvahaullakin. Latasin sinne ylläolevan kuvan ja tulokseksi tuli lentokone, traktori, tuulivoimala ja vuorimaisema!

Syntymä Tähtitornin kahvilassa

Vein tänään Syntymä-kirjojani myyntiin Tähtitornin kahvilaan Ouluun.  Sieltä niitä saa ostaa 6 euron hintaan.

Jos ne loppuvat, vien sinne kyllä niitä heti lisää. Tähtitornista löytyy muutakin paikallista ja ei-paikallista kirjallisuutta. Sekä tietysti kahvia ja pullaa. :D Oli siellä jokin valokuvanäyttelykin.

ValokuvaTorstai: alku

ValokuvaTorstain 190. haaste

Vaihtuvat vuodenajat

 28.10.2010 uuden kodin pihalta näkyvää liminkalaista maisemaa.

Yöllä 7.11.2010 satoi näin paljon lunta. 

Upea heinäkuinen auringonlasku

Liminka 7.7.2010 
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tarjoan teille kauniin hetken

-----> linkki kauniiseen hetkeen <-----



Käytin vanhoja kuvia ja tein tämmöisen... Kokeilkaan itse täällä www.slide.com

Hyvä ja kaunis juhannus

Kultalampi 2010

Toivotan nyt hyvää juhannusta hieman jälkikäteen. Tai siis kerron jälkikäteen hyvästä juhannuksesta. Toivottavasti teillä oli parempi juhannus kuin lööppien mustat otsikot antavat ymmärtää. Kuulemma tämä on ollut synkistä synkin juhannus kymmeneen vuoteen.

Itselle tämä oli kyllä hyvä juhannus. Pääsee TOP 5 joukkoon. Olimme Kultalammella, Tyrnävällä. Lapset uivat ainakin kolme kertaa aattona ja juhannuspäivänä kerran. Sauna oli lämmin tuntikausia. Grilli oli kuumana. Loppuilta (ja -yö) pelattiin Trivial Pursuitia.

Viime juhannuksena minä eksyin Tyrnävällä. En sentään enää tänä vuonna harhaillut sinne ja tänne lakeudella.

Sinä, lukijani, kerropa nyt miten juhannuksesi vietit! Etenkin, jos olet ollut pitkään hiljaa, etkä ole sanonut mitään kommenttilaatikossa. Olisi mukava kuulla mitä teille kuuluu vanhat ystävät ja tutut. :)

Utuisia teräviä

Una julkaisi blogissaan ihanan utuisia kesäkuvia. Halusin kokeilla miten ne syntyvät. Tähän sain mukaan hieman utua.

Löysin maasta pieniä käpymäisiä juttuja (minkä puun ne ovat?).  Otin niistä tällaisen kuvan.

Kameralla on kiva leikkiä! :D

Kontrasti

Tumma näyttää todella tummalta vaalean vieressä ja päinvastoin.

Uusia kuvia, uusia runoja

16.4.2010 kurkia pellolla Limingassa

Nyt minulla on vihdoin hyvä kamera, jolla kuvata luontoa, taivasta, pilviä ja kaikkea elämää eli arkea ja juhlaa. Se on Canonin PowerShot SX1 IS. Huomasin, että Stockan Hulluilla Päivillä olisi sellainen tarjolla halvemmalla kuin yleensä. 

Minulla oli aikaisemmin Canon PowerShot S2 IS, joka vikaantui ja hankin pienen pokkarikameran tilalle. Siitä kerroin täällä. Mutta enpä ole juurikaan ottanut kuin arki- ja perhekuvia. En ole käynyt tutkimassa luontoa tai ihailemassa maisemia, koska ei tuolla pokkarilla ole saanut kunnon kuvia. Miksipä siis edes yrittää. 

Tänä iltana ryntäsin heti uuden kameran kanssa pellon laidalle. Ihana, kun taas voi alkaa katselmaan maailmaa "sillä silmällä"! ;)

Ja niitä uusia runoja lausun huomenna täällä. Oma osuuteni ei ole suuri. Ehkä 10 minuuttia. Mutta onpahan jotakin kuitenkin.

Olisin hyväkuntoinen jos...

Kävin äsken vuoden ensimmäisellä 30 min sauvakävelyllä. Lähdin, koska ilma oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja peltojen yllä oli pakkassumua.

Minä varmasti olisin paljon hyväkuntoisempi, jos olisi enemmän tämmöisiä päiviä. Minulla on taipumus ulkoilla huvikseni vain hyvällä säällä.

Toivon siis paljon auringonpaistetta, sopivaa lämpötilaa ja tyyntä ilmaa tälle vuodelle!

Lunta, lunta, lunta!

17.10.2009 kl 0720

Kuvassa Lola.

Elosyysloka

Jaahas... täälläkös on kaipailtu minua? Minulle taas iski jokin muu kuin blogivaihe. Minulla on siis vaihteeksi elämää verkon ulkopuolellakin. En ole ehtinyt juuri runoilemaan. Muutamia kirjoja olen lukenut. Nyt on kesken Maailman kuuluisimman yhtälön elämänkerta.

Satunnaisia poimintoja kuvin ja sanoin lähimenneisyydestä...

Kesän jännitin äitiänpäiväruusun selviytymistä ulkona. Päätin kokeilla selviäisikö ja piristyisikö toukokuinen ruukkuruusu ulkona. Se yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Kuvasin nuppua säännöllisesti, ja ilokseni se ehti aueta ennen kuin kesä loppui. Tämä kuva on otettu 30.8.

Syyskuussa kävin työkavereiden kanssa muutaman tunnin patikkareissulla.

Syyskuussa käväisin myös Rovaniemellä Traktor Pulling -kisoja katsomassa.

26.9. kuvasin pitkästä aikaa hienon auringonlaskun kotini lähellä.

Tänään tein kaksi sohvatyynyä. Hinnaksi tuli 2,50 euroa/kpl. Olen haaveillut uusista sohvatyynyistä uuteen sohvaan, mutta jotenkin en ole valmis maksamaan sitä 15-25 euroa valmiista tyynyistä. Siis ostin sopivaa kangasta (alekorista). Kotona oli entuudestaan pari vanhaa, käyttämätöntä tyynyä, joista sain tyynyihin sisällöt.

Elämä on arkea, lasten koulunkäyntiä, parisuhdetta, töitä, vapaa-aikaa, ystäviä ja harrastuksia. Osallistuin viikonlopun kestävälle runokurssille syyskuun alussa. Viime viikolla kävin Oulussa kiertelemässä taidenäyttelyt läpi. Haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa pääsisin elämäni ensimmäisen kerran rock-konserttiin. Nyt olisi siihenkin hyvä mahdollisuus.

Voisiko nyt 35-vuotiaana todeta, että kolmenkympinkriisi on ohi? Ehkä minä sitten taas alan pohti elämää ja kaikkea syvällisemmin, kun tulee 40-kriisi tai tapahtuu jokin elämänmullistus, joka vaatii hirvittävästi analysointia, runoilua ja blogikirjoittelua.

Elämä on aaltoliikettä.

ValokuvaTorstai: inhoan sanoja

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

ValokuvaTorstain 112. haaste

ValokuvaTorstai: portaat

Ei vain ihmisillä ole portaita.

Tässä on Oulun Hupisaarilla sijaitseva kalatie. Netissä pystyy seuraamaan livenä lohien nousua. Se löytyy täältä, ja sieltä löytyy lisää tietoa tästä tiestä.

***************
ValokuvaTorstain 65. haaste

Juhannusseikkailu - eksyin Tyrnävällä

Matkan varrelta Tyrnävällä.

Juhannus jatkuu!

Mietin, että miten kuluttaisin aikaani tänään. Istuisinko netissä? Pöh! Nyt oli mahdollisuus lähteä minne vaan, joten päätin lähteä polkupyöräretkelle Tyrnävälle. Halusin käydä katsomassa veljeksiä, joita kuvasin viimeksi talvella 2006. Flickr:stä löytyy veljesten kuvat. Tässä on veli ykkönen ja tässä kakkonen. Heikompi veli on kuulemma tuollainen siksi, kun siihen on aikoinaan iskenyt salama. Kyse on siis puista.

Minullepa kävi niin, että en muistanut tarkoin missä puut sijaitsevat. Muistin väärin. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä lopullisesti eksy ja pääsin takaisin kartalle ohjeiden mukaan (tosin minulla ei ollut karttaa mukanani, mutta päässä minulla oli jonkinlainen oma kartta).

Samalla näin yllättäviä maisemia. Minusta on joskus mukava ollakin eksyksissä. Sitä ei osaa yhtään arvata millainen maisema voi tulla vastaan.

Maisemaa silloin, kun en oikein tiennyt missä olin.

En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaikka tuntuikin matkaa kertyvän. Eväsleivän olin jo syönyt aikoja sitten. Mehua sentään oli jäljellä.

Sitten minut palkittiin! Pääsin perille. Veljekset olivat paikalla niin kuin silloinkin.

Puista tuuheampi

Puista vaatimattomampi

En halua enää nimittää tuuheampaa puuta vahvemmaksi ja kapoisempaa heikommaksi nyt, kun tiedän syyn niiden eroavaisuuksiin. Kapoisempaahan iski salama. Se ei ole heikompi. Sille kävi vain huono tuuri. Ehkä se onkin vahvempi, kun se on sitkeästi edelleen pystyssä. Tuuheampi on elänyt vain paremmalla onnella helpompaa elämää.

Ajoin polkupyörällä kotiin ja olin onnellinen siitä, että tein sellaisen saavutuksen. Minähän en ole mielestäni liikunnallinen ihminen. Mutta kun laskin kartasta matkan määrän, huomasin polkeneeni 50 kilometriä! Käsittämätöntä...

Nyt vain sitten illalla saunaan ja sohvalle löhöilemään. :) Hyvä minä!

Turistina Raahessa

Olen tässä lomaillut jo toista viikkoa. Nyt tuli sitten tytöille ja minulle tylsyyskohtaus. Kaikki halusivat olla jossain muualla kuin kotona. Mutta vielä ei ollut aika lähteä pitkälle lomamatkalle vaan jotenkin piti kuitenkin saada lomafiilis.

Päätimme lähteä Raaheen. Puolen tunnin päästä päätöksestä olimme jo matkalla.

Päätimme ottaa matkan seikkailuna. Tarkkailimme menoreitin varrella olisiko mitään mielenkiintoisia pysähdyskohtaita. Ei juurikaan ollut mitään mainittavaa (paitsi yksi paikka, josta kerron myöhemmin). Kaiken lisäksi vettä satoi kaatamalla. Mutta Raahessa paistoi aurinko!

Etsimme autolle parkkipaikan keskustasta ja ryhdyimme etsimään hampurilaispaikkaa. Tytöt sanoivatkin torilla kävellessämme, että tuntuu ihan lomalta! Ehkä loma onkin sitä, että ollaan vähän hukassa ja etsitään ruokapaikkaa (ja ainakin yhdellä on älytön pissahätä).

Rantapuiston leikkipaikka

Raahessa ei hampurilaisia saanut kuin ABC:ltä, mutta ne olivat ihan hyviä. Itse söin salaattilounaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme metsästämään leikkipaikkaa. Sellainen löytyi Rantapuistosta. Huomasin myös erään tutun oloisen hahmon. Mietin, että miksi hän on täällä...

Raahen Kekkonen

Raahessa on kekkospatsas. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että patsaan on veistänyt kuvataiteilija Matti Peltokangas ja se on paljastettu vuonna 2008. Raahessa patsas siksi, koska presidentti Kekkonen vaikutti muun muassa Rautaruukin terästehtaan sijoittumiseen Raaheen.

Pikkulahden uimaranta

Rantapuistoon näkyi selvästi lahden toisella puolen oleva Pikkulahden uimaranta, joka houkutteli meidät sinne. Tytöt halusivat ehdottomasti kokeilla vettä ja hieman kahlata. Ranta oli muuten lähes autio. Eräs noin 10-vuotias tyttö ui ihan oikeasti ja pitkään siinä tyttöjen vieressä. Karaistunut yksilö? Kauempana muutama teini kokeili uimista tai ainakin kuljeskeli pyyhkeiden kanssa.

Huomasimme Pikkulahteen ajaessamme, että ennen uimarantaa sijaitsi liikennepuisto. Jee! Vesikokeilun jälkeen menimmekin sinne. Se on pienempi kuin Oulun liikennepuisto, mutta oli sielläkin yhdet ihan oikeat liikennevalot.

Raahen kirkko

Ennen kotiinlähtöä kävimme Raahen kirkossa, joka on tiekirkko ja onneksi oli vielä auki klo 17 aikaan. Kiersimme sen ulkoa ja kävimme sisällä. Upea paikka. Rakennettu vuosina 1909 - 1912.

Raahen kirkon sisältä

Kirkosta lähtiessämme alkoi taas sataa. Mutta päätin olla välittämättä sateesta ja tutustua siihen yhteen mielenkiintoiseen paikkaan, jonka huomaisimme tulomatkalla.

Kastellin linnanrauniot

Pattijoen Ylipäässä eli noin 11 kilometrin päästä päätieltä keskellä metsää sijaitsee Kastellin linnanrauniot. Matka sinne oli jo jännittävä. Ensin oli asfalttitie ja taloja, sitten ajettiin soratielle ja maatilan ohi, kunnes päädyttiin pienelle metsätielle. Kyltit väittivät kivenkovaan, että olemme ihan oikeasti matkalla linnanraunioille. Luotin siihen, että kyllä siellä perillä täytyy pystyä auton kääntämään takaisin menosuuntaan.

Perillä olikin "parkkipaikka" kahdelle autolle ja pieni kyltti karttoineen. Oli myös pöytä ja penkit, jos joku olisi halunnut syödä eväitä.

Tämmöisiä linnnanraunioita sanotaan myös jättiläisten kirkoiksi. Se ei ole mikään oikea kirkko tai linna vaan muinaisjäännös. Tämä Pattijoen rakennelma on suurin mitä Suomesta löytyy. Olenkin aina halunnut nähdä sellaisen. Ajatella, että monta tuhatta vuotta sitten ihmiset ovat kasanneet nuo kaikki kivet tuollaiseksi isoksi rakennelmaksi. Kuinka kauan heillä siihen meni aikaa? Mitä he miettivät kiviä kantaessaan?

Tutkijat eivät ole selvittäneet lopullisesti mikä näiden jätinkirkkojen tarkoitus oikein on ollut. Niiden on arveltu olleen poroerotus- ja merkitsemispaikka, porojen lypsyaita tai hylkeenpyytäjien turvapaikka. Meri oli tuolloin lähellä "linnaa". Niillä saattoi olla myös kultillinen tai symbolinen merkitys.

Mikä lieneekään ollut rakennelman merkitys, kiehtova se silti edelleen on ja pistää mielikuvituksen liikkeelle.

Kastellin linnanrauniot

Sellainen oli meidän pieni lomamatkamme. Kyllä minullekin tuli, totta tosiaan, ihan oikea lomafiilis.

Liminganlahti 2009

Jälleen on uusi kevät ja uusi Liminganlahden kevätreissu. Vai joko nyt on kesä?

Tässä on kuvasatoa tältä päivältä. Aurinko paistoi ihanasti, kun menin tyttöjeni kanssa lintutorniretkelle. Mutta kun pääsimme takaisin makkaranpaistopaikalle, alkoi sataa vettä kaatamalla. Onneksi siinä oli hyvä katos.

Paistoimme makkarat ja vaahtokarkit sekä joimme mehut. Kun oli aika lähteä kotiin, sade lakkasi kuin tilauksesta. Kuvista huomaa, että sade on tulossa. Viimeisessä kuvassa onkin todella upeita ja muhkeita pilviä.

Ajoimme kotiin auringonpaisteessa.

Mutta nyt sataa taas, ja minulla särkee päätä. Ukkostutkan mukaan merellä näyttäisi olevan parhaillaan ukkosmyrsky.

Ilmassa on sähköä.