Heidin laulu

Kysymysten hymni

Metsäni, maailmani, järveni, jokeni, kallioni.

Tahdon tuntea teidät jalkojeni alla.

En halua kadottaa yhteyttä maahan.

Painan korvani pehmeään hiekkaan.

Kuuntelen kuinka maapallo hengittää.

Nousen ylös ja halaan suurta mäntyä.

Katson ylös ja näen suuria pilviä.

Lämmin kesätuuli heilauttaa hiuksiani.

Jalkani ovat paljaat.

Varpaani herkkänä heinikossa.

Kesällä.

Kerro kuinka muistaisin syksyllä

olla kanssasi hiljaa,

-kuinka muistaisin sulkea television ja tietokoneen.

On helppoa olla luonnossa, kun on lämmin.

Kylmällä säällä istun sisällä pimeässä.

Olen niin pieni olento maailmassasi.

Olet niin suuri ja ääretön.

Mikä on minun matkani ja merkitykseni tässä ja nyt?

Kuljen sinun kanssa halki avaruuden.

Äitini kulki ennen minua ja tyttäreni kulkevat minun jälkeeni.

Kiitos, että saamme olla täällä tämän pienen hetken tietoisia itsestämme

ennen kuin taas menemme sinne

missä olimme ennen syntymäämme.

******************

Näe valo!

Pyhä Birgitta (savi 2013)

Elämässämme tapahtuu paljon ikäviä asioita, joille emme voi mitään. Keskitymme niihin ja unohdamme kaiken hyvän mitä meillä on. Epätoivo valtaa mielemme. En tiedä mistä johtuu, että jotkut pystyvät paremmin näkemään myös valoa pimeyden keskellä. Opittua vai synnynnäistä? Minä toivon, että kyseessä olisi taito, jonka voi oppia. Taito, jonka voisin lahjoittaa eteenpäin muille ihmisille.

Zenmestari ja runous (asiaa myös vihasta)

Kaisa pohtii runouttaan blogissaan ja sai minutkin pohtimaan. Minä sain eilen luettua zenmastari Thich Nhat Hanhin kirjan Viha - viisautta sen hallitsemiseen (Basam Books). Hyvä kirja.

Siinä yllättäen Hanh kertoi myös runoudesta sivuilla 189 -190. Tai mikäpä yllätys se olisi, kaikki liittyvät kaikkeen tässä elämässä... Nimittäin huomasin alkaessani kirjoittamaan tätä kirjoitusta, että gnothi seauton kirjoitti myös tänään vihasta. Vihan ja runon päivä?

Hanh kertoo, että hän kirjoittaa runoja, mutta kuluttaa aikaa myös salaatin ja kurkkujen kasvattamiseen. Eräs  amerikkalainen buddhalainen tiedenainen oli kerran kysynyt häneltä, että miksei hän keskittyisi vain kauniiden runojen kirjoittamiseen, eikä tuhlaisi aikaa muuhun. Silloin hän kirjoittaisi enemmän runoja.

Zenmestari vastasi hänelle: "Rakas ystävä, jos en kasvattaisi salaattia, en pystyisi kirjoittamaan sellaisia runoja kuin nyt kirjoitan." Jos et elä keskittyneesti, tietoisen läsnäolon piirissä, jos et elä sydällisesti jokaista elämäsi hetkeä, et pysty kirjoittamaan. Et voi tuottaa mitään arvokasta, mitä voit tarjota toisille.

Zenmestarin mielestä runo on muille tarjoamasi kukka. Et voi pelkästään istua kirjoittamassa tarinaa tai novellia. Sinun on tehtävä muitakin asioita. Juot teetä, laitat aamiaista, peset pyykkiä ja kastelet vihannestarhaa.

Runo valmistuu kaiken aikaa, vaikka et sitä ajattelisikaan päivällistä perheelle tehdessäsi.

Thich Nhat Hahnin mielestä on erittäin tärkeää harjoitella myötätuntoista läsnäoloa. Valaistuminen ei ole astioiden tiskaamisesta tai salaatin kasvattamisesta erillään. Harjoituksen tarkoitus on oppia sisällyttämään arjen jokaiseen hetkeen syvä tietoinen läsnäolo ja keskittyminen. Taideteos sikiää ja kehittyy juuri näissä arkipäivän hetkissä. Oivalluksesi, myötätuntosi ja kykysi kirjoittaa tavalla, joka liikuttaa toisen ihmisen sydäntä, ovat harjoituksesi puussa kukkivia kukkia. Meidän tulisi käyttää arkipäivämme jokainen hetki siihen, että annamme oivalluksen ja myötätunnon puhjeta kukkaan.

Näin Hahn kirjoittaa kirjassaan.

Hänellä on kaunis, runollinen ja toistava tyyli. Hän saattaa kertoa saman asian hieman eri sanoilla monessa eri kappaleessa. Mietin, että onko huonoa editointia. Miksi toistetaan? Mutta jotenkin hänen kirjoistaan jää rauhallinen, turvallinen olo. Ehkä toisto onkin ovela tehokeino.

Kirja kertoo siis vihan hallinnasta, mutta siinä käsitellään paljon myötätuntoista läsnäoloa. Ihmiset erkaantuvat toisistaan ja tulevat toisilleen vihaiseksi. Heitä alkaa raivostuttaa, kun kumpikaan ei kuuntele toista oikeasti.  Rakastava, myötätuntoinen läsnäolo ja toisen aito kuunteleminen on keino päästä jälleen lähelle toista.

Hahn ei neuvo purkamaan omaa vihaa ulos tai pitämään sitä sisällä piilossa. Omasta vihasta pitää pitää huolta kuin pienokaisesta. Ensimmäisessä vaiheessa vastaanotat ja tunnustat: "Rakas vihani, tiedän sinun olevan olemassa. Nyt minä otan sinut huomioon ja huolehdin sinusta hyvin." Toisessa vaiheessa paneudut katsomaan vihasi luonnetta tarkkaan nähdäksesi, kuinka se on syntynyt. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten vihaa ilmaistaan viisaasti ja rakkaudella. Viha, niin kuin kaikki tunteet, ovat sallittuja.

Kastelkaa rakkauden siemeniä, jotta ne kukoistaisivat! Älkää ruokkiko vihan siemeniä!

Ihmeellinen elämä, ei voi muuta sanoa

Minun piti taas alkaa kunnolla blogata ja tuottaa tekstiä, mutta olenkin saanut aikaiseksi vain lyhyitä runoja tai kuvia. Ei lyhyydessä ole mitään vikaa. Minulla kai ei vain ole nyt kovin paljon asioita, joita voisi pohdiskella näissä esseenomaisissa blogikirjoituksissa.

Luova kirjoittaja purkaa traumojaan ja haavojaan teksteihin. Hän haluaa ymmärtää itseään. Silloin kirjoittaminen on terapiaa ja itsetutkiskelua. Tuo on siis vain yksi näkemys kirjoittamisesta. On muitakin syitä kirjoittaa.

Minulla ei ole nykyisin tarvetta kirjoittaa mitään muuta kuin sähköposteja ystäville. Joskus syntyy runo, jos on syntyäkseen.

Elämääni on myös tullut uusi rakkaus. Se löytyi jotenkin aivan käsittämättömän ihmeellisellä tavalla. No, rakkaus usein tarvitsee ihmeellisiä tarinoita, yhteensattumia ja ehkä onnea. Vai johdatustako?

Mutta eräällä tavalla sekin on bloggaamisen ansiota. Hassua. Löysin itseni ja luovuuteni uudelleen bloggaamisen (terapiakirjoittamisen) kautta. Pääsin eroon kiltin tytön syndroomasta. Tuolla itseni löytämismatkalla löysin hengenheimolaisia ja ystäviä. Nyt sitten blogimaailman kautta myös löysin miehen, jollaista en arvannut olemassa olevankaan. Mutta näköjään on olemassa. Kuin hän olisi minulle tarkoitettu tässä ja nyt. Tuntuu, että tunne on molemminpuolinen. Hän itse ei kuitenkaan bloggaa (älkää siis alkako etsimään hänen blogia, kun sitä ei ole). Pahoittelen, että olen nyt hieman arvoituksellinen.

Ensin pitää löytää itsensä. Opetella tuntemaan kuka on. Oppia olemaan yksin ja nauttia yksinolosta. Elämään itse sitä elämää. Sitten löytää myös hänet, joka on myös opetellut tuntemaan itsensä ja löytänyt itsensä.

Rakkaus on kaivo, josta voimme juoda vain sen verran kuin olemme itse sinne laittaneet, ja sieltä heijastuvat tähdet ovat vain omat sinne katselevat silmämme. Stendhal

Meidän on oltava tosia sisäisesti, tosia itsellemme, ennen kuin voimme tuntea ulkopuolellamme olevan totuuden. Thomas Merton

Todellinen rakkaus herää, kun löydät rauhan intohimosta ja intohimon rauhasta. Deepak Chopra

Auttajia ja autettavia

Psykiatri tapasi illanvietossa zen-mestarin ja päätti kysyä tältä kysymyksen, joka oli kauan askarruttanut hänen mieltään.

"Miten te oikeastaan autatte ihmisiä?"

Mestari vastasi: "Autan heitä pääsemään eroon kysymyksistä".

Lähde: Zen-tarinoita

****

Paras antamisen tapa on se, että antaa mutta sitten ei tunne antaneensa.

Max Beerbohm Anyrara-Aforismit

****

Olematon kirjoitti tänään hyvän pohdinnan siitä, että kuka auttaa auttajaa?

Jäin itsekin pohdimaan auttamisen syitä. Miksi auttaa lähimmäisiä? Joku sanoo, että siitä saa iloa. Joku tuntee olevan tarpeellinen ja arvokas auttamisen kautta. Onko auttaminenkin loppujen lopuksi itsekäs teko? Minä autan, koska minä saan siitä jotain. Mielihyväkin on jotain.

Löysin Max Beerbohmin aforismin, joka kuvaa toisenlaista antamista/auttamista. Paras auttaminen on sellaista, joka ei liikuta puoleen tai toiseen antajaa. Se on pyyteetöntä. Se ei ole korvamerkittyä. Se ei koukuta toista.

Zen-mestari sanoo tuossa toisessa esimerkissä, että hän auttaa ihmisiä pääsemään eroon kysymyksistä. Mutta hän ei tee sitä sen kautta, että hän antaisi vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Zen-mestarithan yleensä eivät anna vastauksia yhteenkään kysymykseen. Vastasiko loppujen lopuksi hän ollenkaan psykiatrin kysymykseen?

Miten tunnistaa oikeanlainen auttaja?

Sitä varmaan voisi lähteä lähestymään karsinnan kautta. Ei tämä, ei tämä, ei tämä...

Itse usein hyvin mietin, jos joku liian innokkaasti tarjoaa minulle apuaan, että mitä tämä henkilö minusta haluaa ja miksi. Mietin motiiveja. Joskus joku epäili, että olen liian epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Ei se sitä ole. Minusta se on vain tervettä järkeä.


Hain netistä muutamia asiaan liittyviä artikkeleja:

Terapeuttikirjailija Tommy Hellsten: Auttajan vaarana sairas epäitsekkyys

Kohtaa varjosi, ihminen (Martti Lindqvist: Auttajan varjo) Ote teksistä:

• "Lindqvist totesi myös, että ylihoivaaminen ja sadismi ovat sukua toisilleen. Tässäpä mielenkiintoinen ihmissuhdekuvio mietittäväksi muillekin kuin hoitoalan ammattilaisille! Ajatellaanpa vaikka rettelöivää alkoholistia ja häntä hoivaavaa, lähes pyhimysmäisen hyvää marttyyripuolisoa..."

Vapaaehtoisten voimaantumistoiminta Ote tekstistä:

• "Voi myös sanoa, että jokainen vapaaehtoistyöntekijä ja auttaja ohjautuu tehtäväänsä omista tarpeistaan ja pyrkimyksistään käsin: auttajan ja autettavan tarpeet ovat yhteisiä. Auttajalla on “varjonsa” eli pahuutensa, viettymyksensä itsekkyyteen ja valtaan sekä rajallisuutensa ja haavoittuvuutensa. Myös autettavalla on samat varjot. Parhaassa tapauksessa nämä varjot voivat muodostaa sillan pimeyden yli. Varjojen muodostamalla sillalla kohtaa kaksi ihmistarinaa."

Toisten auttaminen on ehdottoman positiivinen asia! Ei sitä pidä kieltää. Mitä tekisimmekään ilman vapaaehtoisten tekemää hyväntekeväisyyttä? Kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt tarvitsevat ihmisiä, joilla on sisällä suuri halua auttaa. Onko oikeastaan merkitystä tietävätkö auttajat sitä, miksi he haluavat auttaa?

Auttaminen on kuitenkin hyvin syvällä meidän sisällämme. Se on geeneissä. Se on myös opittua. Ihmislauma ja -yksilö selviää paremmin hengissä auttamalla muita kuin jättämällä lähimmäiset ilman apua. Meidän jokaisen sisällä asuu pieni auttaja.

Ehkä silloin motiivilla ei ole merkitystä, kun on kyse koulun rakentamisesta afrikkalaiskylään, ruoka-avun antamisesta köyhille tai verenluovuttamisesta SPR:lle.

Mutta kun on kyse yksittäisen ihmisen ahdistuksesta ja hädästä, silloin sillä on merkitystä, millä motiivilla "guru" lähestyy "oppilastaan".

Viimeinen viesti

Millaisen viestin sinä kirjoittaisit ja jättäisit löydettäväksi kuolemasi jälkeen?

Minut herkisti tänään partiolehdessä ollut Robert Baden-Powellin kirjoittama viimeinen viesti partiolaisille. Esikoinen on nimittäin nykyään partiolainen. Viesti liittyy siihen, että 22. helmikuuta vietetään tärkeää partiovuoden juhlapäivää, muistelemispäivää.

B-P kirjoittaa kauniisti.

Etenkin näin:

"But the real way to get happiness is by giving out happiness to other people. Try and leave this world a little better than you found it and when your turn comes to die, you can die happy in feeling that at any rate you have not wasted your time but have done your best."

Suomennettuna:

"Mutta oikea tie onneen on muiden ihmisten onnelliseksi tekeminen. Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi."

Lukekaa koko kirje tuolta linkistä ja miettikää mitä itse haluaisitte sanoa haudan takaa. Keskittyisittekö ihan muihin asioihin kuin B-P?

Hyvää uutta vuotta 2009!

Kotimaisemaa 30.12.2008

"Älä ajattele mennyttä, älä murehdi tulevaa. Mennyt on jo poissa, tuleva ei ole vielä saapunut. Tartu vain kaikesta sydämestäsi siihen mitä on tässä ja nyt. Katso sitä horjumatta ja epäröimättä suoraan ja oivalla se. Tee tänään se, mitä tänään on tehtävä, yksinkertaisesti ja tiedostaen. Kukaan ei tiedä, tuleeko kuolema huomenna, eikä tätä väistämätöntä koettelemusta voi paeta. Suorita tässä hetkessä se, mitä on suoritettava."

The Middle Way (The Buddhist Societyn julkaisu)
1001 buddhalaisen viisauden helmeä (Karisto)


Onnellista Uutta Vuotta 2009 kaikille!

Kaunista joulua!

Joululahjaksi saatu kirja.


Rakastava ystävällisyys

Ymmärtämisestä: "Meidän on todella ymmärrettävä henkilöä, jota haluamme rakastaa. Jos rakkautemme on vain omistushalua, se ei ole rakkautta. Jos ajattelemme vain itseämme, tunnemme vain omat tarpeemme ja jätämme huomiotta toisen tarpeet, emme kykene rakastamaan."

Thich Nhat Hanh (s. 1926, Vietnam/ Ranska)
1001 buddhalaisen viisauden helmeä (Karisto)

***************

Olen tänä jouluna toivottanut kaikille kaunista joulua! En tiedä miksi en sano hyvää tai iloista. Ehkä haluan, että ihmiset huomaavat ympäröivän elämän kauneuden?

En ole lähettänyt kuin pari joulukorttia, enkä ole laittanut edes kuin muutaman tekstiviestin. Voisi sanoa, että olen tehnyt sen ekologisista ja ekonomisista syistä.

Nyt toivotan kaikille kaunista joulun jatkoa! Katsokaa kuinka kaunista kaikki on!

Lasten kirkkaat silmät,
lepattavat kynttilät,
valkoinen lumi,
aurinko taivaanrannassa,
ihmisten hyvä tahto
ja rakkaus.

Time is just an instant

zen + simplicity = zimplicity:
The tale of one who falls in love too easily.

Zen-tarinoita

Etsin erästä zen-tarinaa, jossa munkki saa vauvan hoitaakseen. Löysin sen täältä:

Zen-tarinoita.

Siellä onkin todella monta vanhaa, hyvää zen-tarinaa suomennettuna! Ihastuin ikihyviksi tästä löydöstä.

Sivuilla pyydetään myös omia kommentteja tarinoihin. Minusta zen-tarinoita ei kuulu selittää sanallisesti, vaan ne pitää oivaltaa kokemusperäisesti. Se on paljon parempi tapa. Oivaltaminenhan on sitä. Ehkä ensimmäinen tarina ei aukea, eikä toinen. Ehkä vasta se sadas tarina tulee tajutuksi, ja kun sen oivaltaa, ymmärtää muutkin.

Mikä oli se etsimäni tarina. No, tietenkin tämä: Vai niin.

Uuden ihmissuhteen perusta

Kun on yö ja kello lähes puoli kolme, eikä aivot anna nukkua, on parempi kirjoittaa.

Päähäni ilmestyi äsken huomionarvoisia ajatuksia, jotka on parempi kirjoittaa ylös kuin antaa valua uneen ja pois.

Mikä on tärkeää, kun aloittaa uuden ihmissuhteen? Mistä kivijalka rakennetaan?

Ehkä näillä aineksilla.

1. Ole oma itsesi, ole oma itsesi, ole oma itsesi.

Keneen haluat uuden ihmisen luovan suhteen? Sinuun vai johonkin rooliisi, mitä esität?

2. Ole rehellinen, mutta tee se toista kunnioittaen. Älä loukkaa, mutta älä piilota todellisia mielipiteitäsi!

Tämä kuulostaa vaikealta. Kuinka olla rehellinen ja kertoa mitä on sydämellä ilman, että loukkaisi toista. Mutta se on ainut oikea tie.

3. Ole rohkea. Kerro mitä haluat ja mitä et halua. Kukaan ei ole ajatustenlukija.

Tämä tietysti edellyttää sitä, että tiedät mitä haluat ja mitä et halua. Mutta sekin riittää, kun sanoo, ettei tiedä. Se on rohkeaa.

4. Uskalla luottaa, uskalla kertoa itsellesi tärkeimmistä, kipeimmistä asioista asteittain kuin kulkisit uudella jäällä askel kerrallaan.

Joka kerta, kun huomaat pystyväsi kertomaan enemmän ja enemmän, eikä se toinen mene pois, sen kestävämpi on jää. Se kantaa. Luottamus kasvaa luottamalla.

5. Pidä lupauksesi, kerro, jos teet virheitä, pyydä anteeksi ja anna anteeksi.

Ei se toinen karkaa kuullessasi, että olet inhimillinen ja erehtyväinen. Ehkä se toinen lähtee pois, jos ei koskaan kuule sinun tunnustavan yhtään virhettä ja eikä kuule sinun pyytävän anteeksi.

6. Kuuntele, ole läsnä.

Läsnäolo on kykyä olla hiljaa toisen äärellä ja kuunnella toista, vaikka toinen ei puhu. Ja kun toinen puhuu sydämestään, älä keskeytä. Kuuntele. Kyllä sinäkin saat vuorosi, kun maltat mielesi.

7. Huomioi toinen positiivisesti riittävän usein.

Tämä on sitä arjen romantiikkaa. Pieniä tekoja, pieniä sanoja. Opettele myös ottamaan vastaan toisen huomionosoitukset.

8. Anna toisen olla juuri sellainen kuin hän on. Älä yritä muuttaa häntä.

Tämä edellyttää sitä, että itsekin osaat olla oma itsesi. Silloin kun itse olet oma itsesi, vapaasti, ahdistumatta, voit antaa muidenkin olla vapaasti sitä mitä he ovat.

9. Kunnioita omia ja toisen rajoja. Älä ole liian kiltti tai liian tungetteleva.

Toisella on oikeus yksityisyyteen, omaan aikaan ja tilaan. Myös sinulla on oikeus siihen. Ja kaikkien velvollisuus on muistaa toisen ihmisen rajat. Ketään ei voi pakottaa enempään kuin hän haluaa. Tai tottakai voi toisen pakottaa vaikka mihin, keinot kyllä keksitään, mutta se ei enää ole rakkautta ja se ei ole enää hedelmällistä. Sana pakko ei saisi kuulua ihmissuhteisiin.

10. Rakasta enemmän teoilla kuin sanoilla.

Sanat ovat mukavia, niillä voi tehdä toisen iloiseksi ja onnelliseksi, mutta ilman tekoja niillä ei ole merkitystä. Sanahelinää. Vain helinää.


Tässä oli ensimmäiset 10 asiaa mitä tuli mieleen. Lista lienee loputon. Mikä vielä olisi tärkeää? Kertokaapa te.

Ajatuksia Halusta

Onpa kiintymys mitä tahansa, se aiheuttaa loputonta tuskaa. Gampopa

Me kaikki haluamme olla kuuluisia, ja sillä hetkellä kun haluamme olla jotakin, emme ole enää vapaita. J. Krishnamurti

Ei minkäänlaista halua - siinä koko Tie. Keizan


On aluksi vaikeaa kuvitella tuota mietelauseissa kuvattua tilaa, jossa ei halua mitään. Sellaista tilaa voi erehtyä luulemaan masennukseksi. Mutta kyse ei ole lamaantumisesta tai siitä, että menettää halun elää tätä elämää, kokea ja tuntea. Kyse on siitä, että luopuu turhista haluista. Turhat halut aiheuttavat kärsimystä.

Nykyaikana on suotavaa, että kaikilla olisi päämääriä ja tavoitteita. Ihmisille järjestetään unelmointikursseja, joissa opetetaan kiinnittämään katse tulevaisuuden tavoitteeseen. Miltä tuntuu sitten, kun tavoite on saavutettu? Tuollaisilla unelmointikursseilla kyllä ohimennen mainitaan, että pääasia on matka tavoitteeseen, mutta hyvin äkkiä se unohtuu. Ihmiset kokoavat itselleen listan unelmista: tietynlainen omakotitalo, lomamatka hiekkarannalle, uusia ystäviä, uusi harrastus jne. Katse kiinnittyy upeaan tulevaisuuteen.

Mutta mitä tapahtuu matkalla kohti unelmaansa? Jos ihminen kiintyy liiaksi tavoitteeseensa ja hänessä syttyy Halu, tämä aiheuttaa väistämättä kärsimystä. Aluksi ihminen kärsii siitä, ettei saavuta riittävän pian unelmaansa. Sen jälkeen kärsitään siitä, kun unelman saavutettuaan elämä ei oikeastaan muuttunut sen ihmeellisemmäksi.

Halut voidaan napsia yksi kerrallaan pois. Riippuvuudet ja kiintymykset ravistetaan irti. Tai ne vain huomataan ja annetaan olla. Nauretaan omalle hupsuudelle. Jokaisen täytyy itse löytää oma tapansa.

Lopulta jää jäljelle tämä hetki. Ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Tulee hetki jolloin suostutaan olemaan onnellisia vaikka sitä tai tätä ei olla saavutettu. Ollaan tyytyväisiä siihen mitä on. Hyväksytään sekin, että välillä tulee pimeitä aikoja, jolloin on alakuloinen mieli. Eihän elämä ole tasaista.

Mutta silti voi toivoa ja innostua. Ihminen voi tahtoa hyvää itselleen ja muille sekä toimia, kun on toiminnan aika. Pidetään huolta kaikesta huolimatta omista oikeuksista.

Toimitaan ilman Halua ja Kiintymystä. Rakkaus on tullut esille.

Mikä saa ihmisen kirjoittamaan?

• Kirjoittaminen on ennen muuta pakko, aivan samoin kuin jotkut pesevät kätensä kolmekymmentä kertaa päivässä pelätessään hurjia seurauksia, elleivät he tätä tekisi. Kirjoittamisesta maksetaan koko lailla enemmän kuin tuon tyyppisestä pakosta, mutta ei se ole yhtään sen sankarillisempaa. Julie Burchill

• Hyvä kirjoittaminen on kaikkina aikoina syntynyt jonkun neuroosista, ja kirjallisuutemme olisi valtavan tylsää, jos kirjailijat olisivat joukko onnellisia pölkkypäitä. William Styron

• Kirjoitan pakosta. Tarvitsen sitä samoin kuin tarvitsen nukkumista ja kuntoilua ja ruokaa ja seksiä. John Irving

Lisää Anyraran aforismikokoelmassa.

Blogini on tullut sitä hiljaisemmaksi mitä onnellisemmaksi ja rentoutuneemmaksi tulen. Loppuvatko lopulta sanat kokonaan? On vain jotain mikä on?

Runous alkaa olla lähellä sitä tilaa, missä sanat loppuvat. Etenkin japanilainen runous.

huoneen hiljaisuus
vesi virtaa vapaana
kaunis tilaisuus

Tuossa tämän hetken tunnelma haikuna.

Nyt ei ole ratkaistavia ongelmia. Ei ole analysoitavia luonteenpiirteitä. Ei kehitettäviä asioita. Ei prosessoitavaa. Ei ole pakkomiellettä saattaa äänien sekamelskaa paperille.

On selkeys.

Mutta elämässä on se hienoa, että nurkan takana vaanii uusia elämäntilanteita. Koskaan ei tiedä onko nyt se päivä, jolloin on taas pakko kirjoittaa. Se tuntuu seikkailulta.

Kuitenkin olen minä koko ajan kirjoittanut tuolla muualla, mutta sen sillä tavalla kirjoittanut. En ole laatinut esseitä ja pitkiä pohdintoja. En ole kirjoittanut pitkiä sähköposteja, joihin olisin ryöpsäyttänyt pääni sisällön.

Olen kirjoittanut jutellen. Heittänyt läppää. Nauranut. Sanonut jotain mukamas hauskaa tai ehkä viisastakin lyhyesti.

Luova kirjoittanut on kuitenkin erittäin mukavaa ajoittain. En tiedä onko kirjoittaminen pakkomielteenä sen mukavampaa kuin syöminen, urheileminen, viinan juominen tai seksi - pakkomielteenä.

Mutta kuten William Styron tuossa aforismissaan totesi, että onneksi on olemassa neuroottisia kirjailijoita. He kirjoittavat pitkiä, upeita romaaneja. Mitä maailma olisikaan ilman heitä ja heidän nerouttaan? Mutta neuroosilla ja pakkomielteellä pitäisi olla maali, tavoite, tila, jossa rata päättyy. Muutoin kaikki kai olisi turhaa, elämänpyörässä pyörimistä.

Tarvitsemme kuitenkin muutaman onnellisen pölkkypään, ihan vastapainoksi. Heitä on vaikea huomata, koska he ovat niin hiljaa. En puhu itsestäni. Voin olla pölkkypää, mutta hiljaiseksi minua on vaikea kuvata. Voin olla myös onnellinen, mutta sekin on väliaikaista, kuten epäonnikin, onneksi.

Mutta eräs tulee mieleeni, hiipii kirjana hyllystä syliin .

Harha ja oivallus syntyvät toisistaan,
alkusyy ja ilmiöt ovat yhtä ja samaa.
Kaiket päivät luen sanattomia kirjoituksia,
kaiket yöt istun mietiskelemättä.
Silkkikerttu livertää rantatörmän ritvapajussa,
yöllä koira haukkuu kuuta kylässä.
Mikään ei enää häiritse tunteitani,
mitä enää voisin kertoa toisille? Ja miten?

s. 177 Ryokan, Suuri Hupsu (suomentanut Kai Nieminen, Basam Books 2000)

Tiedätkö mikä on sisäinen johdatuksesi?

• Joka kerta kun et seuraa sisäistä johdatustasi, tunnet energian vähenemisen, voiman vähenemisen, henkisen kuoleman tunteen. Shakti Gawain

Eläimet "tietävät" mikä niiden luonto on. Tiikeri metsästää. Papukaija lentää vapaana sademetsässä. Delfiini ui meressä. Simpanssi elää laumassa yhdessä muiden kanssa etsien ruokaa. "Tietäminen" on ehkä väärä sana. Ne eivät tiedä, kuten ihminen voi tietää asioita. Ne vain elävät niin kuin on tarkoitettu. Mutta ne ahdistuvat ja masentuvat, jos ne eivät saa tai voi toteuttaa sisimmäistä tarkoitustaan. Ne sairastuvat kaipuuseen.

Osaatko sinä automaattisesti löytää sisäisen johdatuksesi? Mitä tulit tänne tekemään?

Mitä sinä kaipaat? Mistä sinä unelmoit?

ValokuvaTorstai

Meilläpäin on sellainen sanonta, että:
"Jos vetää kaikista ovista,
voi joutua seinälle roikkumaan."

ValokuvaTorstaina sai valita monesta vaihtoehdosta.
Minä valitsin tämän.

Lasten suusta jälleen kerran

Minun 7-vuotias tyttäreni, sisarusparven vanhin, sanoi taas jotain mieleenpainuvaa viime viikolla matkalla kotiin päiväkodista:

"Ihminen ei ole oikeasti koskaan yksin, koska hänellä on mukana aina oma varjo."

"Todella hyvin sanottu!" suorastaan kiljaisin ratin takaa ja jäin miettimään lauseen filosofisia syvyyksiä.

Kirjoitan tämän nyt tänne ylös, etten unohtaisi sitä.

Ajatuksia muutoksesta

Ipi on miettinyt viimeaikoina positiivisten mietelauseiden sanomaa.

Minä olen miettinyt mikä on muutos. Miten ihminen osaa valita oikein? Kumpaan suuntaan kääntyä valintatilanteessa?

• Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi. Ralph Waldo Emerson

Niin, mutta eikö se on hirvittävän rasittavaa, kun pitää koko ajan kokeilla uutta? Toisaalta paikalleen ei saisi pysähtyä.

• Älä sure sitä, että maailma muuttuu - jos se pysyi vakaana, muuttumattomana, olisi todella syytä surra. William C. Bryant

Ihminen on kahden voiman repimä: muutoksen ja pysyvyyden. Osa meistä haluaa muutosta, osa meistä ei missään tapauksessa halua muutosta. Mutta on sanottu niinkin, että mikään ei ole pysyvää. Onko muutoksen pelkokin harhaa?

• Voi valita, palaako takaisinpäin turvaan vai meneekö eteenpäin kasvua kohti. Kasvu on valittava uudelleen ja uudelleen; pelko on voitettava uudelleen ja uudelleen. Abraham Maslow

Usein on sanottu, että on parempi valita väärin kuin jättää valitsematta.

• Valitsin ja maailmani järkkyi. Entä sitten? Valinta saattoi olla väärä, mutta valitseminen ei sitä ollut. On mentävä eteenpäin. Stephen Sondheim

Mutta kun väärät valinnat vievät väärien asioiden luo. Oikeat valinnat johtavat oikein asioiden luo. Mitä tässä nyt pitäisi uskoa?

• Ole rohkea. Jos aiot tehdä virheen, tee emämunaus äläkä pelkää lyödä palloa. Billie Jean King

Niin, ajatella, että pelätessään tekevänsä vääriä valintoja ja virheitä, ei tekisi koskaan mitään. Ei edes yrittäisi löydä sitä palloa.

Onko muutos se mikä pitää ihmisen elossa?

• Minusta turvallisuus, rauha tai mukavuus ei ole elämän päämäärä. Minusta mukavuus lamauttaa, epämukavuus pitää meidät elävinä ja kehittyvinä. Richard Idemon

On pysyttävä liikkeessä!

• Elämä on kuin polkupyörällä ajamista. Säilyttääkseen tasapainonsa on oltava liikkeessä. Albert Einstein

Mihin ihmisillä on kiire?

• Ihmiset luulevat, että olisi mukavaa omata mielenrauha, olla seesteinen, olla häiriintymättä siitä tai tästä tai tuosta. Mutta niin kauan kuin haluat noita kohteita, olet määritellyt itsesi niiden puuttumisen kautta, joten rauhaa hakeva ihminen on ilmeisen kiihtymyksen vallassa. Alan Watts

Lopputulos?

On vain elettävä elämäänsä ja tehtävä valintoja. Valintojen tekeminen ei lopu ikinä. Vaikka on koko ajan liikkeessä ja vaikka elämä muuttuu, silti voi säilyttää mielenrauhansa. Vai säilyykö rauha sen takia, että hyväksyy jatkuvan muutoksen? Paikoilleen jämähtäminen homehduttaa ja aiheuttaa ahdistusta.

• Kiirehdi hitaasti. Suetonius

Ajatuksia egosta ja alitajunnasta (Tollen kirjan jälkeen)

Pakkanen teki kauniin jääkuusikon autoni tuulilasiin.
Miten se osasikin?

Sain luettua Eckhard Tollen Uusi maa -kirjan. Minulle heräsi halu tutkia hänen käsitteitään ja vertailla niitä muihin törmäämiini samantyyppisiin käsitteisiin.

Uusi maa -kirjasta poimittua:

Ego: muotoon samaistumista eli mieleen, aikaan, tekemiseen ja omistamiseen samaistumista, sisäinen puhe, jatkuva ajattelu, kuviteltu "minä", väärä minätunne, mielipiteet oikeasta ja väärästä, roolit, ego ei elä nykyhetkessä, onni on vasta tulossa tai jo mennyt.

Kärsimyskeho: vanhan tunnetuskan kasauma, vanhojen negatiivisten tunteiden säilytyspaikka, kollektiivinen tuska ja kärsimys, koko ihmiskunnan historiallinen tuska, murheriippuvuutta, ajatukset ruokkivat kärsimyskehoa ja se vahvistuu negatiivista ajatuksista. Kärsimyskeho rakastaa draamaa.

Kehon äly: reagoi ajatuksiin, haasteisiin, uhkiin ja mahdollisuuksiin vaistonvaraisesti, keho reagoi vastauksena vaistomaisesti ulkoisiin ärsykkeisiin, tunteet ovat vastauksia ajatuksille.

Sisäinen avaruus: Ihminen tulee tietoiseksi sisäisestä avaruudesta havahtuessaan, avaruus on tyhjyys, hiljaisuus, Jumala, tämä hetki, läsnäolo, oleminen, havainnointia ilman kategorisointia.

Kirjan sanoma: Ihmisen tulisi olla tietoinen egosta ja mielen jatkuvasta ajattelusta. Ymmärtää se, että moni ahdistus on peräisin kärsimyskehosta ja egon oikuista. Tulisi olla enemmän yhteydessä sisäiseen avaruuteensa ja ns. havahtua. Egon vallasta olisi päästävä, ja sen on annettava pienetä. Tähän tietenkään ei pitäisi pyrkiä millään tavalla ja ottaa sitä päämääräksi, koska kaikenlainen yrittäminen ja tavoitteiden asettaminen palvelee vain egon tarpeita. Ensin täytyisi löytää sisäinen päämäänsä. Jokainen löytää sen omalla tavallaan. Kirjan loppu on hieno. Siitä selviää, mitä oikeastaan Tolle tarkoittaa tuolla Uudella Maalla, joka on syntymässä. Ei, se ei tapahdu tulevaisuudessa, sillä olemassa on vain tämä hetki.

Egosta tuli heti mieleen vanha, kunnon Freud. Hän kehitti 1900-alussa psykoanalyysin ja termit: id, ego ja superego. Freud jakoi mielen kolmeen osaan: tiedostamaton, esitietoinen ja tietoinen. Erilaisia tietoisuuden ja tiedostamattoman määrittelyjä löytyy täältä.

Freudin psyyken rakenneosat:

Id (Se, viettipohja, tiedostamon): Ihmisen primitiiviset halut ja vietit. Tänne varastoituvat myös torjutut muistot ja ajatukset.

Ego(Minä, pääasiassa tietoinen): Yksilön kokemus itsestä, ajattelu, toimii Idin ja Superegon välissä sovittelijana.

Superego (Yliminä, toimii kaikilla tasoilla): Käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, normit, moraali, ihannemikä, omatunto.

Defenssit: Syntyvät edellämainittujen kolmen osapuolen tasapainottelusta. "Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat psyykkisiä mekanismeja, jotka tiedostamattomasti vääristävät tietoisuuden sisältöä samalla kun ne vähentävät ahdistusta." Ote täältä, jossa lisää asiaa denfensseistä. Yksi denfenssi on esimerkiksi torjunta, jolloin tiettyjen asioiden tietoisuuteen tuleminen estyy, koska ne aiheuttavat liikaa ahdistusta.

Miksi nämä Freudin käsitteet ovat olemassa? Jotta psykoanalyyttisen terapian avulla voitaisiin auttaa mieleltään sairastuneita ihmisiä ja auttaa häntä. Nämä ovat terapeutin apuvälineitä, jotta hän ymmärtäisi potilasta. Nykyaikana myös potilas voi yrittää itse ymmärtää itseään (itsehoidon kulta-aika). Paitsi voiko silmä nähdä silmää?

Psykoalalyyttisestä teoriasta on kirjoitettu myös täällä monin eri esimerkein. Freud itse painotti sitä, että ego, superego ja id ovat jatkuvassa muutostilassa olevia voimia eikä tarkkoja rajoja voida vetää niiden välillä.

Freudista minulle tuli seuraavaksi mieleen Jung. Jung oli aluksi Freudin "kaveri", mutta kiinnostui sitten enemmän kehittelemään piilo- eli alitajunnan teoriaa. Psykoanalyyttisessä tutkimuksessa ei käytetä sanaa alitajunta, koska Freud torjui sen. Näköjään Freudilla toimi itselläänkin defenssit oikein mukavasti.

Mikä on piilo- tai alitajunta? Se on päivätajunnan vastakohta, johon saa yhteyden unessa, selkounessa, transsissa, hypnoosissa ja tajuttomuudessa.

Helmen sivuilla kirjoitetaan Jungista ja alitajunnasta näin:

"Jungille piilotajunta on elinvoimainen ja rikas maailma, loputon ulottuvuus, joka symbolien, myyttien ja arkkityyppien avulla ilmaisee itseään tietoisuudelle erityisesti unien välityksellä. Hänen mukaansa yhteys piilotajuntaan kuuluu osaksi ihmisen kokonaisuutta. Jungin tulkinta piilotajunnan merkityksestä on osoittanut ainakin sen, miten vähän tunnemme sisäisiä voimia, jotka vaikuttavat konkreettiseen todellisuuteemme ja esimerkiksi ihmissuhteisiimme. Jung itse pyrki aktiivisesti yhteyteen piilotajuntansa kanssa ja rohkeni tutustua sekä sen tuhoaviin että luoviin ominaisuuksiin."

Nyt jokainen voi verrata itse keskenään Freudin, Jungin ja uusinpana Tollen näkemyksiä ihmisen ajattelusta ja mielestä. Jotain samaa, jotain erilaista, jotkut asiat menevät sekaisin ja jotkut yhdistyvät.

Kuka on oikeassa? Mikä on totta? Haa, se ei ole olennainen kysymys. Heitän kengät ojaan.

Tästä nimittäin mieleeni tuli dualistinen ja ei-dualistinen logiikka. Mieleni on vikkelä.

Länsimainen ihminen on tottunut analysoimaan ja erittelemään asioita niin, että hänelle syntyy käsitys oikeasta ja väärästä. Minäkin heti halusi siivuttaa Tollen kirjan kynän ja paperin kanssa. Ihan huvikseni, sanon, mutta kuitenkin.

Dualisti kysyy: Onko jokin totta vai ei? Onko lause epätosi vai tosi?

Idässä ajatellaan ei-dualistisen logiikan tai filosofian avulla. Ei-dualistista ajattelua on hyvin vaikea kuvata sanoilla. Ehkä hyvä niin. Monet zen-viisaudet pääsevät aika lähelle sitä. Koaneilla yritetään päästä ei-dualismin pariin. Esimerkiksi tämän koanin avulla (lainattu täältä):

Munkki kysyi mestari Joshulta:

"Onko koiralla buddhaluonto vai ei?"

Joshu sanoi: "Mu!"

Tai tämän Mumonin runon avulla:

Koira! Buddhaluonto!

Totuus näyttäytyy täysin.

Hetkisen kyllä-ja-ei;

Menetit sielusi ja ruumiisi.

Freud ja Jung olivat perinteisiä länsimaalaisia tiedemiehiä, jotka yrittivät saada ihmisen mielen tutkittua. Mutta Jung taisi löytää myös jotain mystillisen hienoa, koska innostui niin kovasti tutkimaan alitajuntaa.

Eckhard Tolle on yrittänyt sinnikkäästi lähestyä kirjassaan tuota sisäistä avaruutta ja havahtumisen käsitystä. Mutta tottakai hän ihan huomaamattaan kuitenkin sortuu käyttämään käsitteitä, koska miten voi kirjoittaa ilman sanoja? Mutta sanakin johtaa harhaan! Miten kertoa hiljaisuudesta sanoilla?

Voit kertoa mielestä, mutta se ei ole mieli. Voit kertoa sanoilla millainen mieli on, mutta sanomasi sanat eivät ole mieli. Voit osoittaa sormella kuuta ja toivoa, ettei kukaan katso sormea, vaan sitä kuuta.

Olen silti hyvilläni, että luin tuon kirjan. Huomasin taas kuinka olen ollut "egoni" vallassa (kutsun sitä nyt egoksi, vaikka eihän se kuitenkaan ole). Mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan? Monet mielipahat ja kärsimykset mitä olen mielessäni kantanut tänä syksynä ehkäpä johtuvat siitä. Kenties.

Niin helposti unohtaa ja antaa "väärän" minäkäsityksen vallata kaiken. Niin, että unohtaa tyhjyyden. Asettaa tulevaisuuteen tavoitteita: sitten kun minusta tulee kuuluisa kirjailija, huomaa haluavansa huomiota ja janoavansa kiitosta, olevansa katkera ja kateellinen, pettyvänsä siihen, että elämä ei ole vieläkään sitä mitä odotti, ahdistuvansa tylsyydestä ja yksinäisyydestä, olevansa ankara nykyiselle itselleen on sekä yrittävänsä muuttua paremmaksi.

Tolle kutsuisi tuota "egon" hupsutuksiksi. Mitä pitää "egolle" tehdä? Ei mitään. Antaa sen olla. Pitää hymyillä. Sillä jos aloittaa sodan "egoa" vastaan, kuka sen sodan aloittaa? Siinähän yritetään voittaa ajattelu ajattelun keinoin. "Ego" itse säilyy edelleen pääosassa.

Mutta jos joku ei ole huomannut, niin olen hymyillyt jo muutaman viikon. Mitä silloin tapahtui?

Ei yhtikäs mitään, ei kertakaikkiaan mitään. ;)

Hyvin sanottu!

PALAA KOTIIN

Kun lähdet jonkun halusi perään, kuinka käy? Ensin tunnet kihelmöivää jännitystä ja kiihkoa. Elämässä on suuren seikkailun maku. Tiedät, että pian tapahtuu jotakin. Olet pääsemäisilläsi siihen, mihin olet pitkään pyrkinyt. Eipä aikaakaan kun sinulla on jo auto, purjevene, talo, tavoittelemasi puoliso … ja yhtäkkiä elämä tuntuu taas merkityksettömältä.

Kuinka siinä niin kävi? Aarteet muuttuivat käsissäsi roskaksi. Auto kyllä seisoo pihassa, mutta innostus on kadonnut. Sitä kesti vain niin kauan, kun auto oli tähtäimessä. Humalluit niin omasta halustasi, että unohdit sisäisen tyhjyytesi.

Kun toiveet ovat toteutuneet, auto on pihassasi ja rahat pankkitililläsi– niin kuinka ollakaan, jännitys on tipotiessään. Tyhjyys on palannut ja alkanut kalvaa sinua entistä pahemmin. Sitä paetaksesi sinun on kehitettävä taas uusi tarve.

Ihminen ei sitä menoa tule koskaan tyytyväiseksi vaan pysyy koko ikänsä kerjäläisenä. Jokainen uusi toive ja halu turhauttaa entistä pahemmin, ja heti kun edellinen tavoite on saavutettu, tarvitaan uusi tilalle.

Se päivä, jona tajuat, kuinka turhaa ulkonaisen haaliminen on, muuttaa elämäsi. Sinun pitää mennä itseesi. Etsi onnea sisältäsi. Palaa kotiin.

Lainaus Ajatusten Aamiaisesta 7.12.2007

Kuka lienee näin hyvin asian tiivistänyt? Ehkäpä Positiivareiden Juhani Töytäri itse?

Todella hyvin sanottu tällä nykyisellä suomenkielellä, nykyajan ilmaisuilla.

Tuosta ylläolevasta tekstistä tuli mieleeni yllättäen Buddha ja buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta:

1. Elämään sisältyy kärsimystä. (Yleisesti myös muodossa: Elämä on kärsimystä.) (dukkha)
2. Kärsimys johtuu elämänjanosta. (tanha)
3. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammutetaan.
4. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku.

Kärsimyksellä (dukkha) tarkoitetaan laajasti kaikkea elämään kuuluvaa tuskaa, surua, ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta. Elämänjanolla taas tarkoitetaan itsekästä halua ja ahneutta: ihmiset haluavat lisää rahaa, tavaraa, elinikää ja niin edelleen, mutta mikään maallinen ei tuota todellista, pysyvää tyytyväisyyttä (Wiki).

Huomaatteko yhtäläisyydet? Mitäs tästä voi päätellä? Eipä olla juuri kehitytty mihinkään suuntaan parissa tuhannessa vuodessa. Edelleen ihmisissä asuu ahdistus ja tyhjyys, jota yritetään poistaa itsekkäillä haluilla ja ahneudella.

Surullista.

Minusta tuntuu, että näin se tulee aina olemaan. Se on ihmisen luonto, kunnes aina joku oivaltaa nämä samat asiat kasvaessaan ja kypsyessään. Mutta koko ihmiskunta ei koskaan tule 100% löytämään mielenrauhaa. Ei astuta seuraavalle askelmalle kuten monet idealistit toivovat. Yksittäisinä yksilöinä ehkä löydetään jotain syvempää ja pysyvämpää. Toivon, että mahdollisimman moni löytäisi tuon rauhan.

Olematon on tullut takaisin

GS:n blogista bongasin Olemattoman! Pitkästä aikaa. Ilahduin. Miten voikin tulla näin iloiseksi jostain joka ei ole mitään.

Hänen blogiinsa ei voi nyt kirjoittaa kommentointia. Ei siis voi väittää vastaan tai nyökkäillä. Ehkä se on hyvä asia. Ehkäpä.

Tervetuloa takaisin Olematon! Vaikka tuskin poissa koskaan olitkaan.