Hyvää ystävänpäivää!

Juliste: Iida Parkkinen/Limingan taidekoulu

Tapahtuman info löytyy täältä. 

Vähintään kerran viikossa, kuten lupasin

Vesaisen patsas Vesalan kylässä Ylikiimingissä.

(kuva otettu 2012)

Vesaisen sota  (by Korpiklaani)
YouTube-video (folk metallia)


Sota hurja, raappasota,
viisikolmatavuotine,
korves' käytiin, korves' kuoltiin,
miekkaa, tulta käytettihin!

Siihen syntyi Vesainenki,
sitkee sissi suuremmoine,
voittamaton voittavaine,
pääliköistä päällimmäisin.

Missä miestä koiteltahan,
kussa urost' uhatahan.
siel' on aina Vesainenki,
miekkaa iskee tulta puskee

Sellainen ol' Vesainen,
mettäm' poika, korvenkäyjä,
sankar' kuusistoisen jylhän,
jääräpäinen hurja jätkä.

Oli salamaakin nopiampi
Ja ruumiinvoimiltaan väkevä.
Oli uljas, neuvokas, peloton
ja kookas sekä solakkakin.

Perhe meni Vesaiselta,
monta lasta tuoni otti,
syy on nuitten rappareitten,
korpimaitten kostajien

Itte sota otti urhon,
kalmamaille saatto miehen,
tuonelle vei vihollinen,
keskel' korpee, keskel' mettää.

Sellainen ol' Vesainen,
mettäm' poika, korvenkäyjä,
sankar' kuusistoisen jylhän,
jääräpäinen hurja jätkä.

Noo, hitto joo ol' sellainen
Sellainen ol' Vesainen,
mettänpoika jääräpää,
Korpimainen luonnoltaan.

POP, POETRY & PING PONG halki-, poikki- ja pinoontaiteellinen tapahtuma

Paikka: Limingan kunnankirjasto
Aika: lauantaina 28.5.2011 klo 13  alkaen


ESIINTYJÄT

Nevala - kaljua folkrockia
Essi Kummu - suomi soi
Mikan Paja Duo - omia lauluja sekä sävellyksiä runoilijoiden teksteihin
Heidi Rundgren -  runoja Syntymä-kokoelmasta
Katja Sutela - laulaja-lauluntekijä

RUUMIINKULTTUURIA

Ensimmäinen Toivottavasti Kansainvälinen
Limingan Kirjaston Avoin Ping Pong Mestaruusturnaus

(The First Annual Hopefully International Liminka Library Open Ping Pong Tournament)

Sarjat:
1. Ne, jokka ei ossaa pelata (Those who can not play)
2. Ne, jokka luulee ossaavasa (Those who think they can)

Vapaa pääsy – mahtavat palkinnot!

Kyösti-krokotiili suojelee – ei ees pelota!


*************************************************
Minut kutsuttiin esiintymään tähän ihan uudenlaiseen tapahtumaan täällä Limingassa! 


Kirjastossa voi siis tehdä muutakin kuin lukea...


Kaikki mukaan (yritetään mahtua sinne)!

Tarjoan teille kauniin hetken

-----> linkki kauniiseen hetkeen <-----



Käytin vanhoja kuvia ja tein tämmöisen... Kokeilkaan itse täällä www.slide.com

Toimet sanoja todemmin puhuvat

Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maa
Ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa
mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä, olen kuiva maa
Ja siten me tänne tultiin, et kuljettiin aina vain eteenpäin
kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat
 
CMX: Kivinen kirja (sanat Liramasta)

********************************

CMX on nykyisen meidän perheen lempibändi. Tytöt osaavat aika monta laulua jo ulkoa. Heidän lempparikappaleita ovat tällä hetkellä Kirosäkeet ja Kultanaamio. Autolla, kun ajellaan, soi CMX. Mulla on tuo Kivinen kirja kännykän soittoäänenä. Minä itse en osaa sanoa yhtä lempparia. CMX on minulle sen verran tuore tuttavuus, että ihastun johonkin biisiin ja kulutan sen kuuntelemalla loppuun, kunnes sitten tutustun seuraavaan biisiin.

Sähköistä juhannusta kaikille!

And if you need some lovin'
And if you need some man
You've got the phone and the number
And I got no future plans
Oh come on honey you got nothin' to lose
You got the thirst 'n I got the booze
Give you an inch
Take you a mile
I wanna make you fry

Ote AC/CD:n kappaleesta Live Wire

Eläväistä ja lämpöisää juhannusta säästä huolimatta! Eihän se sää tee juhannusta vaan ihmiset ympärillä. Ja jos ei ole ihmisiä, niin on aikakin luonto ja hyttyset. Tai sitten kaupungin viihde. Kyllä sitä tekemistä löytyy kaikille, kun pitää mielen avoimena.

Pitäkään rennosti hauskaa ilman väkisin vääntämistä!

Rakkaus on...

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
vaan ei yhtä tiennyt hän:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
tai pyytää kotiin palaamaan

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla maa
vaikkei ole Jumalaa

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....

Sanat ja sävel: Jussi Hakulinen.



Minä ajattelin laittaa tämän laulun nyt tähän. Tämä on kaikille, jotka ovat kokeneet sen, mistä tämä laulu kertoo.

Musta joutsen on totta

Miksi olet niin mustana? Etkö viihdy Suomessa?

Wiki: "Mustajoutsen (Cygnus atratus) on australialainen vesilintu, jota tavataan Euroopassa tarhoissa ja tarhakarkulaisena. Kotimaassaan se on rauhoitettu laji. Mustajoutsen on myös Länsi-Australian osavaltion osavaltiolintu."

Kirja: "Musta Joutsen on erittäin epätodennäköinen tapahtuma, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: se ei ole ennustettava, sillä on valtava vaikutus ja osaamme kehitellä selityksen, jonka ansiosta se vaikuttaa vähemmän satunnaiselta ja ennustettavammalta kuin olikaan."

Bändi: "Keväällä 2006 perustettu Musta Joutsen soittaa omanlaistaan suomirockia intensiivisellä ja kurinalaisella otteella."

Mitä vielä musta joutsen voisi olla?

Missä olen ollut?

Vietän parhaillaan perjantai-iltaa keittiössä, läppärini ääressä. Astianpesukone hurisee. Lapset nukkuvat. Ulkona on pimeää. Käyn kirjautumassa Facebookiin, ei mitään uutta. Podenko jo Facebook-uupumusta? Luen blogeja, onko ihmiset hiihtolomalla? Käyn kirjautumassa keskustelupalstalle, ei sielläkään mitään innostavaa. Sitten taas kirjaudun Facebookiin... huoh, oikeasti pitäisi mennä nukkumaan.

Mutta kun on perjantai-ilta ja huomenna on vapaapäivä. Haluaisin vähän pitää hauskaa perjantai-illan kunniaksi. Mutta miten? Aikuisen ihmisen on aika säälittävää roikkua netissä näin paljon.

Tiistai-iltana oli sentään kivaa vaihtelua. Olin Nukulla (joka onkin nykyään Valve...hämmentävää) katsomassa runoesityksiä. Näin taas tuttuja runoihmisiä ja sain nauraa. Juttua ja iloa riitti. Ja Angelit esiintyivät. Oi, että! Ihanaa joikhaamista. Eivät olleet tosin enää Angelin tyttöjä.. (olivat realisteja, naisiahan heistä on kasvanut). Yleisökin sai yhdessä välissä joikhata.

Kai se on "annettava periksi" ja mentävä nukkumaan. En jaksa lukea mitään kirjojakaan nyt.

Soitin sentään tänään iltapäivällä yhdelle ystävälleni, joka on myös äiti. Sain voimaa naispuheesta. Kiitos siitä. :) Jotenkin on parantavaa keskustella oman sukupuolen edustajan kanssa ja vieläpä sellaisen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Sitä kaipaa aina välillä tai siis aina... mutta sitä yrittää löytää korvaavia toimintoja ystävien läsnäolon puutteeseen (esim. netti).

Niin, mutta ajatella. Noista tytöistäni, pikkunaisista, kasvaa pian isoja tyttöjä ja naisia, jotka täyttävät kodin vieläkin enemmän tyttöpuheella, kikatuksella, naurulla ja kirkaisuillakin välillä.

Astianpesukone hyrrää vieläkin tuossa. Pian se hiljenee. Naps. Yht'kkiä on aivan hiljaista.

Sammutan valot ja hiivin nukkumaan.

Huomenna on taas uusi päivä.

Mistä Lennon lauloi?

John Lennon: Imagine

Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today

Kun olin aamulla vienyt lapset päiväkotiin, kuuntelin pois ajaessani radiota. Ensimmäistä kertaa kuulin mitä Lennon lauloi. Tottakai sitä aikaisemmin oli "kuullut" ja laulanut sanoja ääneen tajuamatta mitä Lennon laulaa. Nyt tajusin. Imagine.

Edellisessä postauksessa GS kommentoi näin:

"Luulen käsittäväni zeniläisen näkökulman itsettömyyteen (asia ei tietenkään ole älyllisesti haltuunotettavissa jne) mutta tähänastisten kokemusteni perusteella en pidä "instant enlightment" -lähestymistavan tarjoavan kestävää ratkaisua.

Kestävä ratkaisu edellyttää kestävää perustaa ja maallisen olemassaolotapamme puitteissa perusta (joka on itsekäs minuus) on vaihdettava kokonaan toiseksi eikä tämä tapahdu sormia napsauttamalla hokkuspokkus vaan kyseessä on vaativa purku- ja jälleenrakennusprojekti joka tehdään (sisäiseen) Kristuksen varassa."

Olen samaa mieltä. "Instant enlightment" ei tuo pysyvää rauhaa. Mikä olisi tässä maailmassa pysyvää? Kannattaa aina olla epäileväinen, jos joku kauppaa sellaista. Pikaisen valaistumisen myyntimiehiä ja -naisia on nykyisin tietyntyyppiset messut pullollaan. Tietyntyyppisellä mietiskelylläkin on vaaransa. Siitä kerrotaan todella hyvin täällä. Itse tutuistuin hyvinkin laajastin tähän new age -tyyppisen kirjallisuuteen vuonna 2006 ja kävin jossain pienissä tilaisuuksissakin (messujen yhteydessä). Mutta, koska olen äärimmäisen epäilevä kaikkeen toimintaan, joka maksaa vähänkin liikaa (saita on saita), en lähtenyt mihinkään mukaan. Oivaltaminen on ilmaista ja tietoa pitää jakaa lähes ilmaiseksi.

Oivallus on välähdys. Se on vasta alku. Sen jälkeen on tehtävä töitä ettei unohda. Niin helposti ego ottaa vallan. Ahdistus palaa.

Mikä on tuo oivallus?

Satori tarkoittaa valaistumista, joka on esim. zen-buddhalaisuudessa tavoiteltu tila. Satorin saavuttaa, kun kykenee irtautumaan arkisista murheista, "hylkäämään valikoivan mielensä". (sanotaan Wikissä)

Minä ajattelen, että se on se hetki, kun vihdoin hiljentää jatkuvasti pulputtavan apinamielensä, että kokee tiedon. Kyse on kokemuksesta. Siinä ei ole oikeastaan mitään egon kannalta järisyttävää ja mahtavaa, mutta arkisen onnellisuuden kannalta se on isokin juttu.

Zazen-sivuilla sanotaan, että "Zen-meditaatio hiljentää mielen rentoon, luonnolliseen ja äärimmäisen valppaaseen tilaan. Silloin on mahdollista herätä tähän hetkeen ja todellisuuteen."

Tuota tilaa "tavoitellaan" meditaation avulla. Siihen voi kulua vuosikymmeniä. Mutta oivallus voi tulla myös muutoinkin. Eckard Tolle sanoi kirjassaan, että sama voi tapahtua järkyttävässä elämämuutoksessa, kun menetään jotain hyvin tärkeää. Saako shokki aikaan saman hiljaisen tilan? Uskoon herääminen voi varmasti olla myös yhtä järisyttävä kokemus?

Ilman usein toistuvaa harjoittamista, hiljentymistä ja muistelemista (henkistä elämää), kokemus voi unohtua ja hautautua. Kokemuksen ymmärtämiseen tarvitaan filosofiaa ja oikeita opastajia (ei vääriä johdattajia). Mutta sen löytää uudelleen, helpommin. Koska sen tietää olevan olemassa. Ei vain jonain faktana tai fiktiona kirjojen sivuilla.

Seuraavassa kirjavinkkejä asiasta kiinnostuneille:

Flora Courtois: Valaistumien (oma juttu)

Mikko Pelttarin kokoama neljän kirjan esittely

Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet (oma juttu)

Kaikki Thich Nhat Hanhin kirjat (minun "lemppariguru")


Ja elämä jatkuu elämänä eteenpäin. Mitään ei ole muuttunut, vaikka kaikki muuttui.

On itkua, naurua, iloa, murhetta, synkkyyttä, väsymystä, pirteyttä, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Elämä on matka. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Meren aaltoja. Mutta jotain on pinnan alla tyyntynyt. Jokin, ei- mitään, hyväksyy elämän. Pinnan alla kasvaa tyynen veden osuus. Vuosi vuodelta.

Silti tuntuu, että vieläkin tiedän niin vähän. Kukatkin ovat minua viisaampia.

Elämä?

Pmmp:n tytöt laulavat laulussa Tässä elämä on:

Luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.



Joskus kyllä tuntuu siltä itsestäkin...

RunoTorstai: arki

Iltapäivän toivelaulu

Sormenjälkiä ikkunassa
perunan kuoria tiskialtaassa
likainen haarukka pöydällä

Tuo maljakkoon päivänkakkaroita
halaan sinua, keitetään kahvit, syödään pullaa

Mustikkamehua paidalla
päivän posti pakastearkun päällä
hiekkaa makuuhuoneen lattialla

Tuo syliini päivänkakkaroita
halaa minua, varistetaan terälehdet päiväpeitteelle
harmaiden vaatimusten keskellä
jaetaan hetki punaista onnea

***********************

RunoTorstaissa aiheena arki. Koska inspiraatio saatiin laulun säkeestä, niin minullakin alkoi jotenkin laulattaa. Tämän runon voi yrittää laulaa kuin Ultra Bra. :)

Onko Väinöä näkynyt?

Väinö Väinö missä on se Väinö?
Väinö Väinö missä on se Väinö?
Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se Väinö on

Siellä siellä se Väinö on
Siellä siellä se Väinö on
Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se Väinö on

Muistatteko tämän biisin? Se on vuodelta 1996. Siis yli kymmenen vuotta vanha juttu! Ihan äskettäinhän kaikki hoilasi Väinöä ja pikku poikavauvat saivat nimekseen Väinö. Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan vuonna 1995 kastettiin 62 Väinöä, mutta vuonna 1996 jo 195 Väinöä! Aivan varmasti biisillä oli jotain vaikutusta.

Eikös itse J. Karjalaisella ole poika nimeltä Väinö?

Muistin tämän kappaleen, kun vanhin tyttöni lauleskeli eskarissa oppimaansa Dorista eilen. Ei se opettaja sellaisia lauluja opeta, mutta ystävät kylläkin. Kuuntelimme YouTubelta Väinönkin eilen ja nyt sitä sitten jo lauletaan päiväkotimatkoilla.

Väinö sopiikin paljon paremmin lasten suuhun kuin yksi toinen eskarilaisten tyttöjen suosima kappale eli Yön Rakkaus on lumivalkoinen. Aina kun tyttöni laulaa kohdan..

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla kokopäivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan

...mietin, että mitenköhän he ymmärtävät sen taikajutun. Tekevät taikatemppuja? Taikurinhattu ja jänis? Korttitemppuja? Uh?

All day, all day, Domino Dancing

I dont know why, I dont know how
Id thought I loved you, but Im not sure now
I hear the thunder crashing, the sky is dark
And now a storm is breaking within my heart

(all day, all day) watch them all fall down
(all day, all day) domino dancing
(all day, all day) watch them all fall down
(all day, all day, domino dancing)

Pet Shop Boys "Domino Dancing"


Kuuntelin tässä taas vanhoja suosikkejani YouTubelta. Huomasin Pet Shop Boysien videon Domino Dancing. Kappale on levyltä Instrospective, joka ilmetyi vuonna 1988.

Kuuntelin sitä ja muistot tulivat mieleeni. Minä tanssimassa 14-vuotiaana kasettisoittimen tahtiin kuunnellen kuluneelta c-kaselilta tätä kappaletta kunnan rivitaloasunnossa, omassa huoneessani, yksin. Ulkona on kesä. Seinän takaa kuuluu kuinka auto ajaa hiljaa soratietä pitkin. Äiti on käymässä K-marketissa tai sitten hän istuu olohuoneessa mustassa pyörivässä nahkanojatuolissa lukemassa kirjaa.

Minun punainen, iso naistenpyöräni nojaa puista kuistia vasten. Naapurin pieni tyttö keinuu pihan keinussa.

Uusi muistikuva...

Makaan sängyssäni illalla nurkassa. On ukkonen ja sataa kaatamalla. Kuulen kuinka vesi purkautuu rännistä juuri sänkynpäätyni takana. Tämä on nurkkahuoneisto. Ukkonen iskee lähelle. Salamat välähtelevät.

En voinut kuunnella radiota ukkosen takia. Usein kesäisin en saanut unta ja kuuntelin hiljaa Radio Mafiaa ja ihanaäänistä Tapani Ripattia. Kyllä siinä nuoren tytön mielikuvat karisivat, kun näin tuon henkilön eka kerran televisiossa. Radioäänien on pysyttävä radiossa! Täältä löytyy kuva ja haastattelu, ääni on kyllä edelleen kunnossa.

Mutta takaisin muistelemiseen...

Meillä oli kermakolan värinen puhelin, jossa oli iso musta luuri ja oikeat, mustat näppäimet. Lapsuudenkotona oli vihreä pyöritettävä puhelin. Semmoinen josta piti pyörittää jokainen numero erikseen levyn avulla.

Keittiönpöytä oli punainen ja pieni. Sopiva kahdelle henkilölle. Keittiöstä pääsi takaoven kautta takapihalle. Äidillä oli siellä tuoli, jossa hän istui ja poltti tupakkaa, luki kirjoja tai vain istui ottamassa aurinkoa.

Minäkin luin paljon kirjoja yläasteaikana. Usein keskustelimme kirjoista keskenämme. Kerroin äidille lukemasta kirjastani. Miksi sen luin, mitä siinä oli hyvää ja pientä referaattia juonesta. Äiti kertoi myös omista kirjoistaan. Molemmat harrastivat psykologisia ja filosofia kirjoja. Äidin kirjahylly oli täynnä kirjoja.

Kotona oli niin rauhallista ja hiljaista. Joskus joku kävi kylässä. Yksi minun ystäväni yläasteelta tai sukulaisiamme. Enoni kävi joskus. Hän toi aina donitseja tulijaisiksi ja minulle Sisu-pastilleja.

Minä odotin postia. Minulla oli todella hyvä kirjekaverin, jonka kanssa vaihdoimme 10 - 14 sivuisia kirjeitä jopa viikottain. Koristelimme kuoret, laitoimme paperiarkkeihin tarkkoja, näimme vaivaa kaiken eteen. Kerroimme kaiken omista elämistämme ja nuorista ajatuksistamme. Hän oli minulle erittäin tärkeä. On edelleenkin.

Ala-asteaikainen ystäväni soitti useinkin tuohon mustaluuriseen puhelimeen Rovaniemeltä, jonne hän oli lähtenyt opiskelemaan. Minusta oli jännittävä kuunnella tarinoita hänen opiskelijaelämästään ja asumisestaan oikeassa kaupungissa.

Kesät olivat leppoisia, hiljaisia ja usein yksinäisiä. Olin niin ujo ja huonoitsetuntoinen, etten edes yrittänyt hakea kesätöitä. Se, että minulla ei ollut pahemmin ystäviä ja olin syrjäytynyt aiheutti sen, etten käynyt edes rippikoulua aikoinaan. En saanut kerätty yhtään merkitään rippikoululappuuni siitä, että olen käynyt jumalanpalveluksessa. Olisi ollut ikävä mennä ilman ystävää kirkkoon ja siellähän olisi ollut niitä samoja yläasteikäisiä ihmisiä, joita näki jo aivan tarpeeksi koulussa (niitäkin jotka huutelivat ja nimittelivät). Siksipä en lähtenyt ollenkaan rippikouluun. Kävin rippukoulun yksityisesti vasta 20-vuotiaana. Se olikin hyvä kokemus. Sain keskutella kahdenkesken uskonasioista papin kanssa. Konfirmaatio oli pienimuotoinen: paikalla pappi, avopuolisoni ja äitini.

Minusta jotenkin tuntuu, että tämä juttu ei pääty koskaan. Muistoja riittää.

Pakko katkaista muistelut ja lähteä käymään Oulussa. Tänään haluan käydä taidenäyttelyissä ja ehkä jossain kylässäkin. Saapa nähdä.

Jätetään se nuori 14-vuotias Heidi tanssimaan yksikseen, iloisena, omaan huoneeseensa. Vaikka hän itki usein, niin kuin monet murrosikäiset, hän toivoi ja unelmoi sekä oli onnellinen, hetkittäin, unelmissaan.

All day, all day, Domino Dancing..

Onko sattumaa vai tarkoituksellista?

Luin tänään Hesarin Nyt-liitteestä, että Serranojen perheen tunnari 1 mas 1 son 7 muistuttaa aivan liikaa Lighting Seeds-yhtyeen kappaletta Pure.

Kuuntelin kappaleet YouTubesta. Kertosäe on kyllä kieltämättä samanlainen ja alkuosakin oikeastaan. Mitäs te sanotte? (klikatkaa linkkejä).

Tuon Serranojen perheen tunnarin muuten laulaa Fran Perea, joka on aivan ihana! Tumma ääni ja ujo katse. Oih. Katselin sarjaa ennen digipimennystä. Nythän niitä osia voi katsoa uusintana Ylen Areenalta, mutta enpä ole jaksanut.

Oikeastaan Perea muistuttaa erästä miespuolista henkilöä, joka asuu meillä. Hmmm... Oppisikohan hän laulamaan espanjaksi jotain kaunista... minulle? ;)

Pienenä tyttönä

Hippa-Heikin laiva se lähti ja huusi: HUU!
Kello on kuusi ja pannu on uusi, ja
Hippa-Heikin laiva se lähti ja huusi: HUU!

Nono-blogissa on aiheena lastenkulttuuri. Ehkä voisin tehdä pienen arvostelun lapsuuteni kirjoista, joita omatkin lapseni vielä lukevat. Ovat säilyneet ehjinä. Ihme. Kuuluin Ruotsissa asuessani Alla Barns Bokklubb -kerhoon.

Kirjat ovat ruotsinkielisiä ja ne pitää kääntää samalla, kun luen niitä ääneen. Jännä nähdä, että lapset pitävät juuri samoista kirjoita kuin minä aikoinaan. Yhteen aikaa minun piti jatkuvasti lukea kirjaa nimeltä Flaxa med vingarna. Siinä lintujen pesästä löytyy salaperäinen muna, josta kuoriutuu ihan oikea krokotiili... Tuo meidän kirja on painettu vuonna 1978. Vilkaisen netistä ja huomasin, että kirjaa edelleen myydään, myös suomenkielisenä (Hei nyt lennetään).

Ylä- ja alakuvissa on taas yksi lapsuuteni musiikkisuosikki vuodelta 1977. Sehän on siis tasan 30 vuotta vanha levy! Löysin levyn kesällä lapsuudenkotini eräästä kaapista ja innostuin ottamaan valokuvan siitä. En voinut kuitenkaan kuunnella kappaleita, koska ei meillä sentään enää ole perinteistä levysoitinta.

Klikatkaa alakuva isommaksi ja tarkistakaa löytyykö levyltä teidänkin vanhoja suosikkeja!

Tahdon nostaa teidät

Image: FreeDigitalPhotos.net

Rentoutukaa, katsokaa kuvaa, sitten laittakaa äänet suurelle tietokoneelle (onhan teillä kaiuttimet, toimiva Flash Player ja hyvä nettiyhteys?) ja klikatkaa tätä: You raise me up.

Mitä tämä laulu merkitsee teille?

Me tykätään Arista!

Me ollemme kuunnelleet Ari Koivusen eilisistä Idols-esitystä ihan onnessaan! Tytöt ovat tanssineet Piano Manin tahdissa olohuoneen lattialla.

Se löytyy tällä hetkellä YouTubesta. Joku ystävällinen ihminen laittoi sen sinne.En tiedä kauanko on siellä. Eikös tuohon ole MTV3:lla tekijänoikeudet?

Mutta kuunnelkaa kappale vielä kun voitte!