Tarina: Luola

Tajusin, että te olette lukeneet minulta vain esseitä ja runoja. Siis te ette tiedä ollenkaan miten kirjoitan proosaa tms. Siksipä päätin julkaista pienen pätkän eräästä viime vuoden lopulla kirjoittamasta tarinasta. Se on tässä.

LUOLA

"Kävelen saniaisten peittämässä metsässä. Kuuset ja männyt ovat suuria ja vihreän sammaleen peittämiä. Aurinko paistaa jossain kaukana korkealla. Sen säteet tunkeutuvat valaisten metsästä pieniä alueita. Kävelen polulla, jonka on kuivanneiden neulasten peitossa. Saniaisten seassa kasvaa korkeita mustikanvarpuja. Mustikat ovat kypsiä, suuria ja mustansinisiä. Minun vasemmalla puolellani on jyrkkää kalliota. Kallio on niin korkea, että se pimentää metsää. Muutamista kallion ulokkeista kasvaa koivuja ja mäntyjä. Ne uhmaavat luontoa kasvamalla siinä. Enimmäkseen kalliolla kasvaa sammalia ja jäkälää.

Olen yksin. Metsässä on hiljaista.

Polku kaartuu vasemmalle myötäillen kallion muotoja. Kallio on saarella, jonka nimi on Sininen nuorineito. Nimensä se on saanut siitä, että mantereelta katsottaessa se näyttää siniseltä. Saari ei ole suuri. Eikä siellä asu ketään. Mutta kesäisin ihmiset tulevat laivalla sinne retkelle. Laiva voi myös kiertää saaren ympäri ja palata takaisin satamaan. Saari on kaunis myös ulapalta. Lähikaupungin ihmiset rakastavat tuota sinistä saarta. Se on innoittanut taiteilijoita vuosisatoja.

Minä olen nyt täällä yksin. Tulin laivalla tänne ja sanoin kapteenille, että lähden pois huomenna. Aion olla yötä täällä. Minulla on selässäni reppu, jossa on myös teltta. Ehkä en tarvitse telttaa, koska olen päättänyt löytää tästä suuresta kallioseinämästä luolan. En ole ikinä ollut yötä luolassa. Haluan tietää miltä se tuntuu."

Tämä on siis alku. Sain kirjoitettua aiheesta 8 sivua. Tämä on tekstin 2. versio. Ei siis lopullinen. Muokkaan sitä varmasti. Ehkä jatkan sitä tai sitten jätän sen novelliksi.

Oletteko muuten lukeneet sen vanhan postauksen nimeltä Blogisaaret, joka on myös eräänlainen tarina tai jopa runomainen teksti? Tajuan, että jo tuolloin kirjoitin luonnon ja metaforien avulla. Minun kaikki nykyiset tekstini ovat täynnä mäntyjä, soita, kallioita, järviä, vettä ja taivasta. Kuvaan niiden kautta tunteita ja ihmissuhteita.

Uusi nimi

Ei tullut kovin montaa ehdotusta uudeksi nimeksi blogilleni. Mutta sain illalla inspiraation. Se on nyt Rakastuin runoon. Vaihdoin kuvauksetkin tänne ja Blogi-infoon. Ja haistan tässä hyvän mahdollisuuden suositella muutamia erinomaisia blogeja. Tänne varmaankin eksyy muutama uusi lukija, joka tarttuu blogin nimeen kuin jeesusteippi ikkunalasiin. Kertooko tämä jotain luonteestani?

Ensinnäkin. Minähän opiskelen Limingan taidekoulussa luovaa kirjoittamista. Meidän linjalla on blogi nimeltä Kirjoittamalla. Sen tarjonta on monipuolista, koska sinne kirjoittelee niin moni ihminen.

Limingan taidekoulu tuottaa ihan oikeasti ammattitaiteilijoita. Monien nykyisten kuvataiteilijoiden ansiolistalla on ensimmäisenä opinajomme nimi. Sen jälkeen on sitten lähdetty ammattitaiteijan uralle tai hakemaan lisää koulusta. Sarjakuvalinjalla on muuten kaksi omaa blogia.

Täältä on oppinsa saanut esimerkiksi Olli, joka julkaisee Hilloa kansalle! -blogia. Olen huomannut, että monet Blogistanin asukkaat ovat ihan äskettäin löytäneet Ollin blogin. Suosittelen itsekin sitä. Se mainio ja pelottava... Ehkä siksi se onkin niin mainio, koska se yllättää aina. Ei siellä ole rajoja.

Ollin blogista löytyy lisää linkkejä visuaalisiin blogeihin. Siitä tulikin mieleeni, että meidän kirjoittajanlinjan Ismo on hankkinut uuden ja mustuuttaan kiiltävän digijärjestelmäkameran. Hän julkaisee kuvia täällä: Kuvia matkan varrelta.

Hmmm.... Siinäpä se oikeastaan.

Toivottavasti uusi nimi ja kuvaus on parempia kuin entiset. Tai kuvaavat minua ja mielenmaisemaani paremmin.

Jeesus-vauva hukassa

Vasta tänään saimme purettua kuusen. Tungimme koristeita pahvilaatikoihin. Kokosin seimen. Jeesus-vauva oli hukassa! Olin antanut lasten leikkiä sillä. Itsekin leikin sillä lapsena. Seimi on jostain 1970-luvulta. Ihme kyllä lähes kaikki hahmot ovat säilyneet tallella. Seimessä katto alkaa olla aika paljas. Oljet ovat putoilleet vuosien aikana. Yksi tyttäristäni onnistui katkaisemaan Jeesukselta käden. Luuli kai, että se on jokin action-nukke, jolla kädet liikkuu sinne ja tänne. Nyt Jeeses on yksikätinen. Huomaatteko kuvasta? Hieman aluksi harmitti, mutta itsepä annoin leikkiä niillä. Ja annan leikkiä jatkossakin.

Sanoin lapsille, että kyllä Jeesus on löydettävä. Mitä seimiryhmällä tekee ilman vauvaa? Tyhjä seimi keskellä olisi kovin surullista. Onneksi löysin vauvan lopulta tietokoneen vierestä hiirimaton alla. Kummallinen paikka...

Nyt seimi odottaa koottuna ensi vuotta.

Tästä tuli myös mieleeni eräs automatka tyttärieni kanssa. On mahtavaa kuunnella lasten puhetta. He ovat niin avoimia ja mielikuvitusrikkaita. Rajoja ei ole. Vielä. He puhuivat keskenään Jumalasta ja Jeesuksesta. He kuulemma kertoivat vitsejä toisilleen. Keksimmäinen tytär jutteli Jeesuksen kanssa. Vanhempi naureskeli Jumalan kanssa. Jumala keksi tällaisen vitsin: "Olipa kerran maapallo, jolla oli jalat ja se lähti juoksemaan. " Tytär nauroi makeasti ja kehui minulle Jumalan huumorintajua.

Eräällä toisille automatkalla vanhempi tyttäreni mietti, että onko Jumala tyttö ja poika. Sanoin, että Hän taitaa olla sekä tyttö että poika. "Miten ihmeessä voi olla molemmat?" tyttöni kysyi. "Niin vain on", vastasin. Hän mietti hetken. "Nyt tiedän. Toisella puolen päätä Jumalalla on tyttöhiukset ja toisella puolen poikahiukset!" Niin, lapset keksivät kyllä selityksen kaikkeen, jos vain annamme keksiä.

Vastasin kysymykseen myös, että joissain uskonnoissa Jumala on mies. Jotkut myös uskovat, että Jumala on nainen. Jossain uskonnoissa on myös paljon jumalia, naisia ja miehiä. Siitähän tyttöni heti sai päähänsä, että sitten täytyy syntyä myös lapsijumalia.

Kirjoitan joskus toiste lisää näistä suurista keskusteluaiheista lasteni kanssa. En vielä kertonut puoliakaan. ;)

Keksikää blogilleni uusi nimi!

Nyt sain tehtyä labelit jokaiselle vanhallekin postaukselle. Uskon, että te löydätte nyt paremmin mielenkiintoisia postauksia blogistani niiden avulla. Ne löytyvät tuolta vasemmalta puolen alhaalta. Yritin pitää eri luokkien määrän vähäisenä.

Sitten aloin miettimään tuota blogini nimeä. Sehän on nyt Luovuus ja kirjoittaminen. Kuvaako se teidän mielestänne tätä blogia riittävän kattavasti? Onko se edes houkutteleva nimi? Ehkä hieman kuivahko. Vai onko minä itse kuivahko? Hih..

Katsokaa noita luokkia ja mitä postauksia niiden takaa löytyy. Ja sitten pyyntö. Voisitteko keksiä blogilleni hyvä uuden nimen, joka kuvaa paremmin minua ja kirjoituksiani? Se olisi mahtava juttu, jos yhdessä löytäisimme jonkun hyvän nimen! :)

Pistäkää kommenttilaatikkoon ehdotuksia.

Uuden vuoden tinoissa

Ally taas innosti minua tinapostauksellaan ja päätin itsekin julkaista tämän vuoden tinat. Tässä on siis minun tämän vuoden tulevaisuus. Iso näyttää olevan enkelin siipi, korva tai sitten komeetta! Ylhäällä vasemmalla on pieni lintu tai perhonen. Alhaalla vasemmalla on sitten terävä linnunkynsi. Rahaa ei ole missään! Onko minusta tulossa nälkätaiteilija? Mutta mitä ihmettä nämä lintuaiheiset tinat oikein tarkoittavat?

Me valamme tinat joka vuosi. En kyllä ole saanut näin kummallisia tinoja juuri koskaan!

Ulkoasua

Nyt olen muuttanut ulkoasua hieman tämän uuden uutukaisen Bloggerin toimintojen avulla. On kyllä helppoa tuo layoutin muuttaminen nykyään. Kokeilkaa.

Vielä pitäisi käydä noita omia tekstejä läpi ja miettiä mihin luokkaan ne kuuluisivat.

Haamupäivityksiä

Tällä viikolla saattaa tulla haamupäivityksiä. Lisään kirjoituksiin noita LABELS-juttuja. Ajattelin, että niiden avulla lukijat voivat löytää helpommin helmiä akanoiden joukosta. Eli minullahan on täällä blogissa kirja-arvosteluja, zen-viisautta, luovuuskirjoituksia ja ohjeita kirjoittajille sikin sokin itsesäälin ja kätinän seassa. Ajattelin myös helpottaa maisemakuvien hakijoitakin.

Kaikenlainen luokaton sälä on jatkossa labelilla elämä. ;)

Mitäs sanotte?