Minun 7-vuotias tyttäreni, sisarusparven vanhin, sanoi taas jotain mieleenpainuvaa viime viikolla matkalla kotiin päiväkodista:
"Ihminen ei ole oikeasti koskaan yksin, koska hänellä on mukana aina oma varjo."
"Todella hyvin sanottu!" suorastaan kiljaisin ratin takaa ja jäin miettimään lauseen filosofisia syvyyksiä.
Kirjoitan tämän nyt tänne ylös, etten unohtaisi sitä.
4 kommenttia:
OHHOH : DD Aika hyvin! Heh.
Ehkä voimme käyttää sitä jossakin myöhemmässä jaksossa ;)..."
lauuur
Aivan! Minulle tuli mieleen jungilaisen ihmiskäsityksen ajatus varjosta - psyykessämme olevasta piirteestä jossa on potentiaalia sekä kasvuun että destruktioon.
-gs
Niin, tyttäreni ei pitänyt varjoa mitenkään pelottavana tai negatiivisena. Kuulemma varjon luo voi mennä suojaankin.
Alkaako ihminen pelätä omaa varjoaan vasta aikuisena?
aikuisena ehkä kieltää, torjuu varjonsa. siis omat pimeät ei-hyväksytyt puolensa. jung korosti ajatelussaan sitä, että varjo on ihmisen ystävä.
niinkuin se onkin.
Lähetä kommentti