sunnuntai, marraskuuta 25, 2007
Elämä?
Pmmp:n tytöt laulavat laulussa Tässä elämä on:
Luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Joskus kyllä tuntuu siltä itsestäkin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tämä kappale on ahdistanut minua jo pidempään. Ja silti sitä pitää aina välillä kuunnella. Koskaan en ole oikein pysähtynyt miettimään mitä he laulavat. Ennen kuin nyt.
En tunne biisiä, mutta kärsimyksen määrästä on mahdoton toisen puolesta mitään sanoa... Ulkoisesti samalta näyttävä taakka painaa jokaista eri tavoin.
Kokemukseni mukaan kärsimyksessä painivan paras ulkoinen tuki on hyvä kuuntelija ja paras sisäinen tuki on se ikuinen valo meissä.
-gs
Olen tasan samaa mieltä kuin Pmmp:n tytöt. Minun lempiaforismini, omiin kokemuksiini perustuva, on: Kaikki mikä ei tapa, kasvattaa...kieroon.
Ipi: Laulussa on hienot sanat. Nyt minäkin vasta ne tajusin. Lastuna laineillahan sitä tässä ollaan.
GS: Sinä se saat valoa muidenkin elämään vain muutamalla sanalla. Kiitos.
Maaria: Mutta kun on kasvanut kieroon, on pitkä matka päästä takaisin "radalleen". Runko jää kieroksi jostain kohtaa, mutta latva voi olla hyvinkin suora ja terve. Kaikilla on siihen mahdollisuus. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja minun mottonihan on: "Koskaan ei tiedä mitä kivaa tapahtuu huomenna".
Ja vielä kaikenlisäksi. Eikös se ole jokin kidutus- tai aivopesutapa, että ei anna ihmisen nukkua kunnolla? Minä olen nyt syksyllä juoksettanut nuorinta vessassa 3 tunnin välein ja risaiset yöt alkavat tuntua päässä. Milloin ihmeessä nuo lapset oppivat nukkumaan koko yön? No, vanhimmainen nukkuu jo koko yön ja sikeästi, joten ehkä sitä parin vuoden päästä saa rauhalliset yönsä takaisin.
Lähetä kommentti