Pages

torstaina, elokuuta 30, 2007

RunoTorstai: Tämä hetki

Äitini kulki edelläni

Raskautettuna maahan
kädet kylmänä
sydämeni lyö liian lujaa

Täytän äitini muodot

näen itseni istumassa
pyörätuolissa,
harmaa siilitukkamummo

Kohtaloni, elämäni
veressäni



RunoTorstain aiheena on nyt kuvailla tämä hetki 20 sanalla. Ehdotus oli omani. Tässä omassa hetkessä on vahvasti mukana muistot viime tiistailta, joilloin minun piti mennä OYS:siin. Vietin yön tarkkailussa. Nyt olen kuitenkin kotona taas. Olo on väsynyt ja kädet ovat edelleen kylmät, mutta sydän tuntuisi nyt olevan suht'koht rauhassa. Hyvin todennäköisesti kilpirauhasessa on ongelmia. Sydän on nimittäin terve. Kirjoittelen asiasta joskus toiste tänne blogiini. Tuonne Kirjoittamalla 2:n aion kohta laittaa jotain tunnelmakuvauksia, ja jos joku haluaa tietää mikä ihme se kilpirauhanen on, voi tutustua seuraaviin sivuihin: Suomen Kilpirauhasliitto ry ja Kilpirauhasfoorumin FAQ.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koskettava. Pidän runostasi vaikka se muistuttaa minuakin tulevasta. Oma äiti tuli mieleen.

Tikrunmami kirjoitti...

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä kilpirauhasongelmien kanssa! Toipumisprosessit ovat usein hitaita, mutta kun saa hoidoilla ja lääkityksellä homman tasapainoon, ei sillä ole elämään juurikaan vaikutusta.

Minä olen sairastanut vajaatoimintaa T:n syntymästä lähtien, viimeaikoina ei ole enää ollut juurikaan ongelmia, kunhan vain lääkkeet muistaa ;-). Joskus elimistö kaipaa pientä annoksen säätelyä, suuntaan tai toiseen, mutta saattaa mennä hyvinkin pitkään, ettei sille tarvitse tehdä yhtään muutoksia.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Hilkka. :)

Tikrun mami. Kiitos tsempistä! :) Kilpirauhasongelmat ovat voivat salakavalia, koska ne voidaan sekoittaa niin moneen muuhunkin vaivaan. Esim. masennukseen, uupumukseen, huonoon kuntoon ja jopa laiskuuteen sekä hankalaan, ärtyneeseen luonteeseen! Kyllä minä uskon, että lääkityksellä tästä selviää. Äitinikin sai avun aikoinaan samaan vaivaan lääkepurkista, joten miksen siis minäkin. ;)

SusuPetal kirjoitti...

Voimakastunnelmainen runo.

Toivottavasti saat avun ongelmaasi, ei mukavaa.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Hyvä runo, pidin paljon. Kohtalo taitaa olla jokaisella veressä, ja sen kanssa täytyy oppia elämään. Se on myös osa itsensä hyväksymisen prosessia, että oppii hyväksymään vanhempiensa heikkoudet, ja sitä kautta ehkä omansa. En nyt kyllä puhu kilpirauhasvaivoista vaan jostain muusta.

Tsemppiä toipumiseen minultakin.

Anonyymi kirjoitti...

Äidin muodot kun tytär täyttää, niin mikä sen parempi.

HeidiR kirjoitti...

Susupelal, kiitos. Hyvä, että oma voimakas tunteeni on siirtynyt runoon ja nähtävästi oikealla tavalla.

Araneida. Kyllä. Jokaisella on veressä perintönsä. Se on vain hyväksyttävä. Jotain voi muuttaa ja jotain ei. Jokin on hyvää perintöä ja jokin huonoa. Halusinkin kirjoittaa tämän runon niin, ettei se tarkasti kohdistu vain vaikkapa kilpirauhasongelmiin vaan kaikkeen muuhunkin, mitä vanhemmiltamme saamme.

HeidiR kirjoitti...

Helanes, kyllä. ;)

Usein voi tytär katsoa äitiään ja nähdä tulevan olomuotonsa hänen lanteiltaan. Ei aina, mutta aika usein.

Anonyymi kirjoitti...

Tulee se eteen tässäkin runossa, että moni asiaa kiertää ympyrän. Olemme äitiemme kaltaisia ja yksi lenkki ketjussa. Täytyypä tutustua kilpirauhasongelmiinkin.

Allyalias kirjoitti...

Tuollainen taatusti pistää miettimään omaa elinkaartaan, omaa rajallisuuttaan.

Kiva kuulla, että sydämesi on -ei pelkästään hyvä, vaan myös terve! Kilpirauhasongelmat eivät ole mikään harmiton pikkujuttu, mutta kaikki järjestyy kyllä. Pääasia, että hengissä kitkutellaan kohti vanhuutta ja äitien muotteja Tsemppihalit!

muoriska kirjoitti...

Kiva nähdä sinua näppiksen ääressä :).
Jos miehet sairastaisivat enemmistönä kilpirauhasen ongelmia, niin kyllä hoidon saaminen olisi helpompaa..

Tämähän on prosentuaalisesti naisten sairaus.. eli mikä johtaa minnekin..??

Näkemisiin.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Genoveeva, Ally ja Muoriska!

Kyllähän tämä tästä. Huh, väsynyt olo on nyt ja hermot meinasi mennä liian vähästä, kun hain lapset hoidosta. Hoitotäti pyysi tyhjentämään lokerikoista liian vaatteet, kun ne pursuilee ylimääräisiä. Kotimatkan mielessäni tupisin pilkunviilaamisista ja turhantärkeilystä. Aina se sama hoitotäti valittaa minulle jostain... ja pulssi senkun nousi.

No, sitten ajattelin, että siinäpähän huomautelkoon. Kyllä ne muut ovat olleet huomaavaisia ja ystävällisiä. Ovat nähneet, että tuo on aika väsynyt äiti kolmen lapsen kanssa. Pitää yrittää pitää hermot vain sen yhden tädin kanssa...ja eikä antaa pilata koko loppupäivää. Ja asiastahan hän huomautti. Keräsin turhat vaatteet kotiin pursuilemaan...

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja jaksuja!
Kilpirauhanen on minutkin pistänyt tiukille monen monta kertaa, OYS tuli jossain vaiheessa tutuksi...

Runosi on kaunis.
Kun itsestäni tuli äiti, aloin kummasti pikkuhiljaa muistuttaa joissain asioissa omaa äitiäni. Nykyään se ei enää tunnu niin kammottavalta ajatukselta ;)

Tuli vielä mieleen sanonta, joka meni jotenkin niin, että
jos haluat tietää, miltä tyttöystäväsi näyttää vanhempana, katso hänen äitiään.

isopeikko kirjoitti...

Niin se käy. Hyper tai hypo. Kiivas tai hidas. Vaan niin kauan kun käy niin hyvä :)

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Sanna!

Oh, noitahan kilpparivaivaisia ilmestyy joka puolelta. En muistanutkaan niitä sinun juttujasi...

Isopeikko, niin ehkä on parempi, että sentään vielä itsekseen hyrrää, vaikka vähän miten sattuu. ;)

Salka kirjoitti...

Rankka runo mutta ah niin totta meidän kaikkien kohdalla. Geenit saavuttavat meidät matkalla hautaan.