Läsnäolon rauha

Rakukurssi nro 2

Limingan kansalaisopiston savikurssiin sisältyi tänä vuonna myös rakukurssi. Yläpuolen kuvassa osa savitöistäni eli saldoa polttopäivältä. Tänä vuonna poltto tapahtui opettajamme Niina Kelan pihassa.

Rakusavitaiteiluun jää koukkuun! Esineiden ja astioiden pinnoista tuntuu tulevan joka kerta upeita. Tottahan toki lasitus ei ihan aina onnistu, mutta rakutöissä useammin kuin tavallisissa.

Kirjoitin viime vuonna tarkasti rakupolttoprosessista tähän blogiini.

Tässä muutama vaihekuva ennen ja jälkeen tältä vuodelta.

Tämä Päämies on sukua Pääsiäissaaren päämiehille. Tässä hän on lasituksen levittämisen jälkeen ennen polttoa.

Alhaalla on kaksi kuvaa valmiista päästä. Eikö olekin mahtavia värisävyjä?

Löysin oikean lajin ja siitä se lähti...

Kevätherkku on täällä!

Olen ollut  liikunnan välttelijä jo kauan! Paino on myös jojoillut hyvin paljon.

Nyt uutena vuotena sitten olo alkoi olla jo niin tukala, että päässä napsahti. Siis painoa oli tullut taas liikaa ja kunto oli aivan liian heikko! Päätin, että nyt on tehtävä elämänmuutos! Halusin jaksaa paremmin töissä ja kotona sekä harrastuksissa (ne runo/savijutut). Kyllä taiteen tekemiseen ihminen tarvitsee hyvää kuntoa. 

Aloitin muuttamalla ruokavalioni keveäksi ja terveellisemmäksi. 

Kun olo oli kohentunut oikean ruokavalion avulla, aloitin vasta sitten liikunnan (noin 3 viikon kuluttua aloituksesta). Jos olisi aloittanut sekä laihduttamisen että liikunnan yhtäaikaa, se olisi ollut liian iso elämänmuutos jaksettavaksi.

Päätin kokeilla ensiksi monien kehumaa kahvakuulaharjoittelua. Löysin hyvän kaverin, joka opasti minut salilla liikkeisiin. Sekin on hyvä, että tuossa salissa on käytössä aidot girya-kuulat! Sain heti tuntuman oikeisiin kahvakuuliin.

Ihastuin lajiin! Kun sain kohotettua kuntoa kahvakuulan avulla, päätin aloittaa muitakin lajeja. Nyt harrastan kahvakuulaharjoitten likäksi myös Sambic-jumppaa (siitä kerroinkin jokin aika sitten täällä). Lisäksi hiihdän, kävelen tai vesijuoksen silloin kun siltä tuntuu. Yritän pitää liikunnan monipuolisena, etten tylsisty. Seuraan ruokamääriäni ja painonputoamista Kalorilaskurissa ja kunnonkohoamista FirstBeat-trainerissa. 

Minulla on jo lähtenyt läskiä tänä vuonna 9,5 kiloa! Minulla oli aloittaessa huomattavasti ylipainoa. Painoindeksi huuteli merkittävää lihavuutta. Kunto on jo kohonnut heikosta välttävän ja tyydyttävän rajoille. Kävin pyöräilemässä pyöräergometritestin. Olin edellisen kerran pyörällyt sen kaksi vuotta sitten. Nyt siis kunto on jo lähes tyydyttävä. 

Aion jatkaa tätä kunnes paino on normaali ja kunto on hyvä.  Ja tietysti aion pitää jatkossakin painon normaalina ja kunnon hyvänä, joten tämä projekti ei lopu koskaan. :)

Yksi hyvä pysäyttävä testi oli tammikuussa tekemäni InBody 720 -kehoanalyysi. Meidän kunnassa sai käydä mittauksessa ilmaiseksi. Seuraavan kerran se tulee tänne syksyllä. Tosin oli ollut jo pari viikkoa kevennetyllä ruokavaliolla, joten ihan alkuperäistä lähtötilannetta tulos ei kuvaa, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Rasvaprosentti oli kyllä kauhea.

Minä olen sen verran nörtti, että nämä kaikenmaailman tekniset laitteet ja tietokoneohjelmat auttavat kovasti kuntoilussa. On hauskaa seurata sykemittarilla ja muilla apuväneillä kunnon kohoamista. Kehoanalyysilappua oli mielenkiintoista tutkia, ja odotan innoissani seuraavaa mittausta. Haluan nähdä paljonko läskiä on muuttunut lihakseksi. 

Tottahan sen myös tuntee kehossa itsekin, mutta kunnon kohoamisen näkee myös noista ohjelmista. Ja ne tiedot pysyvät siellä, jos joskus unohdan lähtötilanteen tai tulee olo, ettei kehitystä ole tapahtunut.

Kyllä! Minä olen jo nyt kevätherkku, ja herkummaksi aion vielä tulla!

Mikä se tämä olikaan? Täällä tästä pallosta enemmän...

Näe valo!

Pyhä Birgitta (savi 2013)

Elämässämme tapahtuu paljon ikäviä asioita, joille emme voi mitään. Keskitymme niihin ja unohdamme kaiken hyvän mitä meillä on. Epätoivo valtaa mielemme. En tiedä mistä johtuu, että jotkut pystyvät paremmin näkemään myös valoa pimeyden keskellä. Opittua vai synnynnäistä? Minä toivon, että kyseessä olisi taito, jonka voi oppia. Taito, jonka voisin lahjoittaa eteenpäin muille ihmisille.

Savinen kahvakuula

Kettlebell made of clay.

Girya Art.

Aloitin kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin terveellisemmän elämän tammikuussa 2013. Käyn myös Sambic-jumpassa.

Vaikka nyt ajastani kuluu osa myös kuntoiluun, en ole unohtanut runoilua ja savitöitä. Nyt kun minulla on parempi kunto, olen jaksanut tehdä niitäkin enemmän.

Tein savesta jopa kahvakuulan! En tiedä onko kukaan koskaan missään moista tehnyt. Onko siinä järkeä? Eipä siinä järkeä tarvi ollakaan. Kauniisti se tuossa pöydällä kimaltelee kuitenkin.

Luin ihan vasta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit. Kiva kirja. Suosittelen!

Mitähän seuraavaksi tekisin savesta? Hmm....

Runoilija sisustaa taas

Kävin tänään kotimatkalla Sisustus Wanha Aliinassa Tyrnävän Murrossa. Olemme tehneet hiihtoloman aikana hieman muutoksia makuuhuonejärjestykseen. Vain yksi makuuhuone on pysynyt koskemattomana!

Päätin, että afrikkalaisen makuuhuoneen aika on ohi. Siirsin afrikkaiset ja itämaiset jutut olohuoneeseen. Verhot ja tyynynpäälliset taidan laittaa talteen vaatekaappiin. Minulla on jo pitkään ollut halu siirtyä valoisampaan ja isompaan makuuhuoneeseen. Haluan herätessä nähdä vaaleita sävyjä. Lisäksi olen hurahtamassa maalaisromantiikkaan. Siitä saan syyttää/kiittää Ainosofiaa.

Olemme nyt nukkuneet jo kolme yötä tässä valoisammassa makuuhuoneessa. Olen ollut tyytyväinen! Ja eipä avopuolisokaan ole valittanut. Ostin Wanhasta Aliinasta tuollaisen ketjun, johon ostin kaikenlaisia kivoja juttuja roikkumaan. Huoneessa on jo valmiiksi kukkatapetit. Ne ovat talon entisen omistajan laittamat. Enpä onneksi ehtinyt niitä repiä alas.

Oikeasti minä menin sinne ostamaan vain  tyynynpäällistä. Mutta miten siinä sitten niin kävikään. Tuossa keskellä on kuitenkin se tyynynpäällinen! Yhden mukavan maalaisromanttisen tyynynpäällisen löysin Huuto.netistä. Se tullenee postissa ensi viikolla. Tuo päiväpeite on avopuolisoni vanhempien häälahja. Kuulemma yhtä vanha kuin minä! En ensin ajatellut, että se sopisi nyt sänkyymme, mutta oikeastaan se sopii. Eikös vain?

Vielä yksi kuva. Ostin sieltä liikkeestä myös tuollaisen puksikranssin. Puksipuut ovat niitä pensaita, joita puutarhoissa leikataan vaikkapa palloksi. Nuo kaksi kissaa ovat minulle hyvin tärkeitä. Sain ne kummitädiltäni kastelahjaksi. Joten nekin ovat yhtä vanhoja kuin minä! Kissat ovat kulkeneet mukanani kodista kotiin. Minähän olen syntynyt Ruotsissa, joten alkujaan ne ovat olleet eteläruotsalaisia kissoja.

Nyt vain sitten on jäljellä yksi jännä juttu. Haluan totisesti nähdä tyttöjeni ilmeet, kun he tulevat sunnuntaina kotiin. Tietävät kyllä, että täällä tehdään muutoksia. Siksihän me nyt tehdään, kun on voinut rauhassa tehdä niitä. Keskimmäinen tyttö jo pyysi kamerakännykkäkuvia uudesta, ensimmäisestä ikiomasta huoneesta. Sanoin, että ei se ole vielä valmis ja eikös se olekin paras nähdä sitten vasta ihan itsekin?

Tämä naistenpäivä menikin ihan romanttisissa tunnelmissa ainakin sisustuksen suhteen.

Hyvää naistenpäivän iltaa kaikille naisille! 

Ystävänpäivä meni mutta...

Haluan jakaa tämän ajatuksen ja kuvan kanssasi, ystäväni, joka käyt tätä blogiani joskus lukemassa!