Pages

keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2013

Näe valo!

Pyhä Birgitta (savi 2013)

Elämässämme tapahtuu paljon ikäviä asioita, joille emme voi mitään. Keskitymme niihin ja unohdamme kaiken hyvän mitä meillä on. Epätoivo valtaa mielemme. En tiedä mistä johtuu, että jotkut pystyvät paremmin näkemään myös valoa pimeyden keskellä. Opittua vai synnynnäistä? Minä toivon, että kyseessä olisi taito, jonka voi oppia. Taito, jonka voisin lahjoittaa eteenpäin muille ihmisille.

tiistaina, maaliskuuta 19, 2013

Savinen kahvakuula

Kettlebell made of clay.
Girya Art.


Aloitin kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin terveellisemmän elämän tammikuussa 2013. Käyn myös Sambic-jumpassa.

Vaikka nyt ajastani kuluu osa myös kuntoiluun, en ole unohtanut runoilua ja savitöitä. Nyt kun minulla on parempi kunto, olen jaksanut tehdä niitäkin enemmän.

Tein savesta jopa kahvakuulan! En tiedä onko kukaan koskaan missään moista tehnyt. Onko siinä järkeä? Eipä siinä järkeä tarvi ollakaan. Kauniisti se tuossa pöydällä kimaltelee kuitenkin.

Luin ihan vasta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit. Kiva kirja. Suosittelen!

Mitähän seuraavaksi tekisin savesta? Hmm....

perjantaina, maaliskuuta 08, 2013

Runoilija sisustaa taas



Kävin tänään kotimatkalla Sisustus Wanha Aliinassa Tyrnävän Murrossa. Olemme tehneet hiihtoloman aikana hieman muutoksia makuuhuonejärjestykseen. Vain yksi makuuhuone on pysynyt koskemattomana!

Päätin, että afrikkalaisen makuuhuoneen aika on ohi. Siirsin afrikkaiset ja itämaiset jutut olohuoneeseen. Verhot ja tyynynpäälliset taidan laittaa talteen vaatekaappiin. Minulla on jo pitkään ollut halu siirtyä valoisampaan ja isompaan makuuhuoneeseen. Haluan herätessä nähdä vaaleita sävyjä. Lisäksi olen hurahtamassa maalaisromantiikkaan. Siitä saan syyttää/kiittää Ainosofiaa.


Olemme nyt nukkuneet jo kolme yötä tässä valoisammassa makuuhuoneessa. Olen ollut tyytyväinen! Ja eipä avopuolisokaan ole valittanut. Ostin Wanhasta Aliinasta tuollaisen ketjun, johon ostin kaikenlaisia kivoja juttuja roikkumaan. Huoneessa on jo valmiiksi kukkatapetit. Ne ovat talon entisen omistajan laittamat. Enpä onneksi ehtinyt niitä repiä alas.


Oikeasti minä menin sinne ostamaan vain  tyynynpäällistä. Mutta miten siinä sitten niin kävikään. Tuossa keskellä on kuitenkin se tyynynpäällinen! Yhden mukavan maalaisromanttisen tyynynpäällisen löysin Huuto.netistä. Se tullenee postissa ensi viikolla. Tuo päiväpeite on avopuolisoni vanhempien häälahja. Kuulemma yhtä vanha kuin minä! En ensin ajatellut, että se sopisi nyt sänkyymme, mutta oikeastaan se sopii. Eikös vain?



Vielä yksi kuva. Ostin sieltä liikkeestä myös tuollaisen puksikranssin. Puksipuut ovat niitä pensaita, joita puutarhoissa leikataan vaikkapa palloksi. Nuo kaksi kissaa ovat minulle hyvin tärkeitä. Sain ne kummitädiltäni kastelahjaksi. Joten nekin ovat yhtä vanhoja kuin minä! Kissat ovat kulkeneet mukanani kodista kotiin. Minähän olen syntynyt Ruotsissa, joten alkujaan ne ovat olleet eteläruotsalaisia kissoja.

Nyt vain sitten on jäljellä yksi jännä juttu. Haluan totisesti nähdä tyttöjeni ilmeet, kun he tulevat sunnuntaina kotiin. Tietävät kyllä, että täällä tehdään muutoksia. Siksihän me nyt tehdään, kun on voinut rauhassa tehdä niitä. Keskimmäinen tyttö jo pyysi kamerakännykkäkuvia uudesta, ensimmäisestä ikiomasta huoneesta. Sanoin, että ei se ole vielä valmis ja eikös se olekin paras nähdä sitten vasta ihan itsekin?

Tämä naistenpäivä menikin ihan romanttisissa tunnelmissa ainakin sisustuksen suhteen.

Hyvää naistenpäivän iltaa kaikille naisille! 

perjantaina, helmikuuta 15, 2013

Ystävänpäivä meni mutta...


Haluan jakaa tämän ajatuksen ja kuvan kanssasi, ystäväni, joka käyt tätä blogiani joskus lukemassa!


torstaina, tammikuuta 24, 2013

Runo- ja valokuvatorstai: kirjasto


Nuori tyttö lukee kirjaa
pussauskopissa.

Energiset pojat hakkaavat
punaista nyrkkeilysäkkiä.

Kuusi uutta miljoonakalaa ui
akvaariossa.

Kaksi pientä taaperoa juoksee
pehmeällä harmaalla kokolattiamatolla
nauraen ja kiljuen, rynnäten Pabloon
ja lopulta he hyppäävät säkkituoliin.

Vaihtuvaa taidetta seinillä,
Sulevi piileskelee
hyllyjen takana.

Runoilijavieras kertoo kirjastaan,
Kauko Röyhkä soittaa kitaraa,
paikalliset bändit esiintyvät, ja kaikki kehuvat akustiikkaa.

Joku istuu hakukoneen ääressä, toinen pelaa konsolipeliä.
Lehtisalissa istuu paikallinen taiteilija, juo kahvia
ja kirjoittaa jämäkän Facebook-statuksen läppärillään.

Ja kun aika mennä kotiin, lainataan mukaan muutama kirja.


*********************************

Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa aiheena on kirjasto. Mistä muustakaan kirjoittaisin kuin meidän omasta uudesta Limingan kirjastosta, meidän kuntalaisten kakkoskodista tai yhteisestä olohuoneesta. Valokuva on avajaisista. Jos mietitte, että mikä on Pablo tai miksi Sulevi piileskelee, klikatkaa kirjaston linkkiä ja löytäkää vastaukset!

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Zenmestari ja runous (asiaa myös vihasta)

Kaisa pohtii runouttaan blogissaan ja sai minutkin pohtimaan. Minä sain eilen luettua zenmastari Thich Nhat Hanhin kirjan Viha - viisautta sen hallitsemiseen (Basam Books). Hyvä kirja.

Siinä yllättäen Hanh kertoi myös runoudesta sivuilla 189 -190. Tai mikäpä yllätys se olisi, kaikki liittyvät kaikkeen tässä elämässä... Nimittäin huomasin alkaessani kirjoittamaan tätä kirjoitusta, että gnothi seauton kirjoitti myös tänään vihasta. Vihan ja runon päivä?

Hanh kertoo, että hän kirjoittaa runoja, mutta kuluttaa aikaa myös salaatin ja kurkkujen kasvattamiseen. Eräs  amerikkalainen buddhalainen tiedenainen oli kerran kysynyt häneltä, että miksei hän keskittyisi vain kauniiden runojen kirjoittamiseen, eikä tuhlaisi aikaa muuhun. Silloin hän kirjoittaisi enemmän runoja.

Zenmestari vastasi hänelle: "Rakas ystävä, jos en kasvattaisi salaattia, en pystyisi kirjoittamaan sellaisia runoja kuin nyt kirjoitan." Jos et elä keskittyneesti, tietoisen läsnäolon piirissä, jos et elä sydällisesti jokaista elämäsi hetkeä, et pysty kirjoittamaan. Et voi tuottaa mitään arvokasta, mitä voit tarjota toisille.

Zenmestarin mielestä runo on muille tarjoamasi kukka. Et voi pelkästään istua kirjoittamassa tarinaa tai novellia. Sinun on tehtävä muitakin asioita. Juot teetä, laitat aamiaista, peset pyykkiä ja kastelet vihannestarhaa.

Runo valmistuu kaiken aikaa, vaikka et sitä ajattelisikaan päivällistä perheelle tehdessäsi.

Thich Nhat Hahnin mielestä on erittäin tärkeää harjoitella myötätuntoista läsnäoloa. Valaistuminen ei ole astioiden tiskaamisesta tai salaatin kasvattamisesta erillään. Harjoituksen tarkoitus on oppia sisällyttämään arjen jokaiseen hetkeen syvä tietoinen läsnäolo ja keskittyminen. Taideteos sikiää ja kehittyy juuri näissä arkipäivän hetkissä. Oivalluksesi, myötätuntosi ja kykysi kirjoittaa tavalla, joka liikuttaa toisen ihmisen sydäntä, ovat harjoituksesi puussa kukkivia kukkia. Meidän tulisi käyttää arkipäivämme jokainen hetki siihen, että annamme oivalluksen ja myötätunnon puhjeta kukkaan.

Näin Hahn kirjoittaa kirjassaan.

Hänellä on kaunis, runollinen ja toistava tyyli. Hän saattaa kertoa saman asian hieman eri sanoilla monessa eri kappaleessa. Mietin, että onko huonoa editointia. Miksi toistetaan? Mutta jotenkin hänen kirjoistaan jää rauhallinen, turvallinen olo. Ehkä toisto onkin ovela tehokeino.

Kirja kertoo siis vihan hallinnasta, mutta siinä käsitellään paljon myötätuntoista läsnäoloa. Ihmiset erkaantuvat toisistaan ja tulevat toisilleen vihaiseksi. Heitä alkaa raivostuttaa, kun kumpikaan ei kuuntele toista oikeasti.  Rakastava, myötätuntoinen läsnäolo ja toisen aito kuunteleminen on keino päästä jälleen lähelle toista.

Hahn ei neuvo purkamaan omaa vihaa ulos tai pitämään sitä sisällä piilossa. Omasta vihasta pitää pitää huolta kuin pienokaisesta. Ensimmäisessä vaiheessa vastaanotat ja tunnustat: "Rakas vihani, tiedän sinun olevan olemassa. Nyt minä otan sinut huomioon ja huolehdin sinusta hyvin." Toisessa vaiheessa paneudut katsomaan vihasi luonnetta tarkkaan nähdäksesi, kuinka se on syntynyt. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten vihaa ilmaistaan viisaasti ja rakkaudella. Viha, niin kuin kaikki tunteet, ovat sallittuja.

Kastelkaa rakkauden siemeniä, jotta ne kukoistaisivat! Älkää ruokkiko vihan siemeniä!

torstaina, tammikuuta 17, 2013

Runo- ja ValokuvaTorstai: liukas





Liukas

Sinusta ei saa otetta.
Vaihdat puheenaihetta niin kätevästi.

Loukkaat niin ovelasti,
että tajuan sen

vasta vuoden päästä.


*************

Lisää liukkaita runoja ja kuvia RunoTorstain sivulla ja ValokuvaTorstain sivulla.