Syntymä voitti 1. palkinnon omakustannekilpailun Runokokoelma -sarjassa!

Kuva: Jari-Pekka Haataja

Möllärimestari 2012 omakustannekilpailun palkinnot jaettiin Taivalkoskella 6.7.2012 Päätalo-instituutissa. Kilpailuun lähetettiin tänä vuonna 118 omakustannetta.

Teokseni Syntymä (BoD 2011) voitti Runokokoelma -sarjassa 1. palkinnon. Sarjassa oli mukana hieman yli 30 runokokoelmaa.

Raatiin kuului Risto Pikkupeura, Rauno Riekki ja Rea Tiirola-Tyni. Päätuomarina toimi Niilo Keränen. Raati arvioi teokseni näin:


Rundgrenin runoissa entinen on läsnä lapsuuden muistossa, vanhassa talossa, vanhassa ihmisessä. Nykyajan ihminen on arjessaan kiireinen, ”eikä koskaan pääse pakoon”. Pelkistys on tehnyt runoista mietityn oloisia. Säe ”en löytänyt Jumalaa korulauseista” sopisi neuvoksi monelle. Uskonnollista tunnetta kuvataan samalla kertaa suoraan ja arvoituksellisesti: ”hän oli jotain hämärää/ en ehkä muista// siellä missä hän oli/ leijui// pelkoa/ äärimmäistä taipumista// hän kulki jälkiä jättämättä// mutta nyt hän näkyy/ ja seisoo suorana auringonvalossa// lempeä varjo lankeaa hiekalle/ hän piirtää suureen kiveen/ sormellaan”. Välillä jännite laskee, varsinkin rakkausrunoissa, joihin on pujahtanut mukaan turhaa lyyristä romua. Kokoelman parhaissa runoissa on vain muutama havainto ja tekemisen kuva, silti vaikutelma on avara: ”nainen soittaa vanhaa pianoa/ toinen istuu sohvalla ja ompelee ristipistotyötä// pistojen rytmi mukautuu musiikin tahtiin// naisten välissä on tyhjä tila/ joka sisältää kaiken”.

Olen erittäin iloinen ja onnellinen tästä tunnuksesta! Kiitos!

Varsinaiseksi Möllärimestariksi kruunattiin tänä vuonna Janne Nevala, joka myös on nykyään liminkalainen kuten minäkin. Hyvä Liminka! Hänen romaaninsa Hammaskeijo on siis paras omakustanne vuonna 2012. Onnea!

Möllärimestari 2012 tulokset ja arvioinnit löytyvät täältä. Hammaskeijosta on myös tehty arvostelu Kiiltomatoon.

Myös muita tuttuja kirjailijoita palkittiin. Oululainen Pirkko Mattilan kirja Auksuuni voitti 2. palkinnon Romaanit -sarjassa. Onnea myös Pirkolle!

Jotain juhannukseen liittyvää

Makroviikot jäi kesälomalle, mutta vielä laitan kyllä tämän haasteen blogiini.

Juhannukseen liittyvä juttu on kukan taustalla. 

Kuva on otettu tänä juhannuksena.

Ihanaa kesää!

ValokuvaTorstai: paras valokuva menneisyydestä

"ValokuvaTorstain 250. haasteen kunniaksi kurkistamme torstaiblogien historiaan. Valitse omista aiemmista osallistumiskuvistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kuvaamisessasi käänteentekevin. Halutessasi voit myös lyhyesti (tai laajasti) perustella valintasi."

Tätä oli vaikeampi valita kuin RunoTorstain runoa. Mutta kai se tämä on. En osaa perustella.


170. ValokuvaTorstain haasteena oli inspiroitua kappaleesta  Memories (Someone We'll Never Know). Alkuperäinen postaukseni on täällä. Päivämäärä oli 10.6.2010.

RunoTorstai: paras runoni menneisyydestä

RunoTorstain 250. haasteena on tämä: "Valitse omista osallistumisrunoistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kirjoittamisessasi käänteentekevin, voit mainita myös mikä oli haasteena. Halutessasi voit myös lyhyesti (tai laajasti) perustella valintasi."

Valinta oli helppo. Valitsin RunoTorstain 104. haasteen, joka oli kiltti. Oma postaukseni päivämäärä on 2.10.2008. Alkuperäinen runoni löytyy tämän linkin takaa. Monet julkaistut runoni ovat RunoTorstain haasteiden satoa. Kiitos siis RunoTorstaille inspiraatiosta!

Miksi tämä runo? Muokkasin tästä runokokoelmaan runon, jonka nimi on Hän kulki jälkiä jättämättä. Monet sanovat, että se on paras runoni. Olen itsekin sitä mieltä. Muutin runoa hyvin vähän. Tämä runo tuli  aikoinaan annettuna. Tämä on myös ainut runoni, jonka muistan ulkoa ja jonka usein haluan lausua yllättäin ihmisille.

Tässä se runo on sellaisena kuin se löytyy Syntymä-runokokoelmani sivulta 43.

HÄN KULKI JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ


hän oli jotain hämärää
en ehkä muista

siellä missä hän oli
leijui

pelkoa
äärimmäistä taipumista

hän kulki jälkiä jättämättä

mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa

lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän piirtää suureen kiveen
sormellaan

Makroviikot 62: väärä

Makroviikot 62: n aihe on väärä.

Klikkaa kuvaa niin näet sen SUURENA. 

Lisää vääriä kuvia täällä.

Makroviikot: kuiva

Makroviikoissa aiheena on kuiva. Piti pari päivää miettiä, että mikä muu on kuivaa kuin kantapää.

No, näkkileipä tietenkin! Kaikki varmaan tietävät kuinka kuivalta tuntuu, jos vetäisee näkkileivänpalan henkeen.

Lisää kuivia kuvia täällä Makroviikkojen blogissa.

Rakusavenpoltto vaihe vaiheelta

Lakeuden kansalaisopisto järjesti rakusavikurssin Limingassa keväällä 2012. Opettajana oli Niina Kela. Teimme saviesineet pari viikkoa sitten valmiiksi. Opettaja raakapoltti ne tavallisessa savenpolttoon tarkoitutussa sähköuunissa. Viikolla 19 rakutyöt lasitettiin ja rakupoltettiin Limingan taidekoulun pihapiirissä. 

Tässä on kuvasarja siitä miten esimerkiksi tuosta minun siivekäs pingviinin oloinen lintu muuttui valkeasta  mustavalkoiseksi. Tuossa kuvassa lintu on jo lasitettu. Lasitin siltä vain vatsan ja hieman päätä särövalkoisella. Muut osat ovat koskemattomat. 

Lasitukset jälkeen työt laitettiin tynnyriin, jota lämmitettiin kaasulla. Lämpötilan piti nousta yli 800 asteeseen.

Kun lasituspoltto oli valmis, kuumat savityöt nostettiin pihtien avulla turvepedille. Turvetta ripoteltiin niiden päälle niin, että turve syttyi palamaan.

Päälle laitettiin astia, jotta savu ei karkaisi pois.

Kun työt olivat savustuneet tarpeeksi, ne otettiin taas pihdeillä sieltä pois ja jäähdytettiin ripottamalla niiden päälle vettä tai jopa kastamalla niitä vesiastiassa. Riippui lasituksesta, että pitikö savityö jäähdyttää nopeasti vai varovasti. Kun työt olivat jäähtyneet tarpeeksi, ne voitiin harjata puhtaaksi.

Ja tällaiseksi se valkoinen lintuni muuttui. Lasittamaton pinta tuli mustaksi ja särövalkoinen säröili, kuten sen pitikin.

Tein yhteensä viisi työtä. Niidenkin kuvat löytyvät täältä Runoilijan Facebook-kansiostani (sinne pitäisi päästä ihan kuka tahansa). Otin kaikista ennen ja jälkeen -kuvan. 

Eikö olekin ihmeelistä tämä rakupoltto? Melkein kuin taikaa.

Oli todella mukava yhdessä poltella näitä töitä. Jokainen huudahteli välillä toisten ja omille töille. Ihania värejä ja yllätyksiä!