ValokuvaTorstai: tenkkapoo

Miten ihmeessä toimii tämä kynttilä? Se vain sytytetään palamaan
ja niin se vaihtaa väriä ihan itsestään!
Siinäpä on miettimistä.

ValokuvaTorstain aiheena tenkkapoo.

RunoTorstai: tenkkapoo

He itkevät yhdessä

kylmä tuuli raapii kuningattaren paitaa
pieni teräslusikka tahtoo vetäytyä
suureen kahvikuppiin upota pimeään kuumaan
mustaan hukuttaa murheensa
maaten kylmässä laatikossa

miettii pähkäillen lamaantuneena
silmänräpäyksessä laatikko aukaistaan
sähkövalon sokaistessa on ilta
joki hilseilee lohkareita

käden punaiset kynnet nostavat lusikan
sekuntin välähtäessä
pudotessa kuumaan nesteeseen
rannan merikotilot soittavat viimeisen virren

kitkerä kyynel
tänään tarjotaan taas vihreää teetä
kirkon katto on punainen

**********************
RunoTorstain aiheena tenkkapoo

Äidit tarvitsevat hoivaa

Assistentti Eija Sevón Jyväskylän yliopistosta on tutkinut pian ilmestyvässä väitöskirjassaan äidin ja lapsen suhdetta ja äidin vastuuta.

Sevónin tutkimuksessa kävi ilmi, ettei äiti niinkään kaipaa neuvoja vaan tukea muilta ihmisiltä. Ensisijaisesti hän kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa. – Läheinen voi olla lapsen isä, oma äiti, anoppi, sisko tai ystävä. Tärkeintä on, että äidillä on kiinni pitävä ympäristö.

Jokaisella ihmisellä on hoivan antamisen lisäksi oikeus myös saada hoivaa. Äidin hoivaaminen on erityisen tärkeää, sillä äiti itse toimii jatkuvasti hoivan antavana osapuolena.

– Äidin tulisi lapsen ohella voida tulla hoivatuksi. Lähikumppani ja -ympäristö ovat merkittävässä asemassa suhtautumisessaan äidin hoivaamiseen, Sevón pohtii.

Eija Sevón pahoittelee, että lapsen edun ja hyvinvoinnin korostaminen tapahtuu usein äidin hyvinvoinnin kustannuksella. Hän kaipaa lapsen hyvinvoinnin lisäksi keskusteluun äidin hyvinvoinnin huomioimista.

Lainaus Kelan sanomista, joka tuli tänään postista. Artikkeli löytyy myös nettilehdestä.

Tätä olen miettinyt aikaisemmin ja kirjoittanut siitä jonnekin, en muista kirjoitinko tähän blogiin. Myös siis äideillä on oikeus hoivaan (niin kuin isilläkin tottakai).

Tulin surulliseksi ajatellessani omaa elämääni ja muiden tukiverkottomien äitien elämää. Oma äiti on kuollut. Sisko asuu kaukana Etelä-Ruotsissa. Läheiset ystävät asuvat monien satojen kilometrien päässä. Onneksi on olemassa puhelin ja netti. Yhteyden voi luoda niiden kautta. Lähettää ajatuksissaan kultasäikeitä läheistensä luo.

Olen minä tutustunut moniin ihaniin ihmisiin ja pontentiaalisiin uusiin ystäviin. Ystävyys vain syntyy hyvin hitaasti ja ajan kanssa. Ainakin minun kohdallani.

Onneksi on tuo mieheni. Olemme kuin kaksi puuta kitukasvuisella kalliolla nojaamassa toisiinsa, tukemassa ja kasvamassa, tuulien paiskomana, lakeudella.

Onneksi on lapseni. Eivät he vain ota, he myös antavat ja paljon antavatkin.

Tajusin itse ryhtyä pitämään itsestäni huolta pari vuotta sitten äitini kuoleman jälkeen. Hoivaamaan itseäni.

Artikkelissa puhutaan hoivaamisesta. Miksei voitaisiin puhua rakastamisesta? Kaikilla on oikeus saada rakkautta. Mitä rakkautta? GS on aloittanut kirjoitussarjan nimeltä Punnitut sanat. Ja tottakai hän puhuu ensimmäisenä rakkaudesta.

Tuntuu kuin sisälläni syntyisi valoisa ajatus.

Elämä?

Pmmp:n tytöt laulavat laulussa Tässä elämä on:

Luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.



Joskus kyllä tuntuu siltä itsestäkin...

Mä ja mun naamat

LISÄYS EKAKSI: Nyt onnistui!
Tämä ei ole Mucha. Se ei ollut niin kiva. Tämä on Botticelli. ;)

Ally se löytää kaikkea kivaa! Käykää myös katsomassa miten hän ja moni muu on muokannut naamaansa.

Kyseessä siis on Face on the Future -sivusto. Siellä voi leikkiä omilla ja muiden ihmisten kasvoilla vaikka miten. En vielä edes tiedäkään kaikkia mahdollisuuksia. :D

Tässä olen lapsena, tyttösenä. Hassua, mutta en näyttänyt tuolta tuon ikäisenä...

Tässä olen komeana ja luonnollisena miehenä. Lähtisitkö kanssani treffeille? ;)
(oikeastaan olen pelottavan hyvännäköinen miehenä)

Tässä olen mummo. Tämä kuva naurattaa vanhinta tytärtäni tavattomasti.
Hän istuu sylissäni ja kikattaa.
Minuakin naurattaa, vaikka näytän niin äidiltäni.
Vai siksikö nauran? This is my future?
(tyttöni käski kirjoittaa tähän "hik!")

Mutta muistakaa tämä kuva!
Tässä olen sulautuneena kauniiden näyttelijättärien kasvoihin. Aaah...

RunoTorstai: Keskeneräinen

Syntipukki

No, alapa kehittyä!
Kasva aikuiseksi, kypsäksi,
isoksi ihmiseksi.

Äläkä tuijota minua takaisin.
Älä väitä vastaan!
Minä vien muuten sinut varastoon.

Sen minä teen.
Otan peilin seinältä ja kannan sen pois.

*****************


RunoTorstain aiheena keskeneräinen.

ValokuvaTorstai: Keskeneräinen

Vielä löytyy jotain koskematonta.

Tämä on Ylläs. Ei sitä vielä ole ihan loppuun asti rakennettu. Ainahan tuonne mahtuu jokunen uusi rinne tai uusi hotelli. Kun kävimme seudulla ajelulla, yritimme päästä Luontokeskus Kellokkaaseen. Mutta sitä parhaillaan laajennettiin, ja koko projekti näytti hirvittävän keskeneräiseltä.

ValokuvaTorstain aiheena keskeneräinen.