Paikka nimeltä Aukea on auennut.
"Aukea.net on vapaa luomisgalleria luoville ihmisille ja harrastajille, jotka haluavat tuoda töitänsä esille saadakseen palautetta, uusia ideoita ja kokemuksia. Työt jaetaan omiin alueisiinsa, joista voit helposti löytää oman mielenkiintosi kohteet. "
Sitähän voisi tuonnekin jo osallistua. Vaativat tosin laatua... Hmmm...
torstaina, toukokuuta 31, 2007
Valokuva- ja RunoTorstai: 49.haaste
Kaunis, suloinen Kullero-neitokasvatti hiljaa keltaisen pallon.
Oli pitkään niin neitsyen vihreä,
kunnes kypsyi nuo kultaiset kehyslehdet.
Varsi on pysty ja haaraton,
aluslehdet pitkäruotiset.
Nyt neito heiluttaa viisiliuskaisia lehtiään
auringonvaloa syleillen.
Kullero-neidolla,
suloisella voipallolla
on monta leveälapaista sisarta.
He asuvat lehdossa,
leikkivät rehevässä korvessa,
uivat kosteilla rannoilla ja
etsivät sulhojaan purojen varsilta.
Heidän laulunsa kaikuu yli tunturien.
Se vetäytyy pajukkonoroihin ja
tuoreille ruohikkopälville.
Laulu soi sirosti keinahdellen
ja kutsuu miehiä etsimään,
koskettamaan ja hoitamaan.
Rakastakaa meitä,
oi, rakastakaa vain!
Mutta poimia ette saa,
ette milloinkaan.
ValokuvaTorstai ja RunoTorstai
VIHAINEN JÄLKIKIRJOITUS!
15 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen
saapui talonmies ja ajoi ruohonleikkurilla
kullorot kuoliaaksi!
Menin sanomaan, että leikkasit sitten nuo kullerot tuosta.
Talonmies sanoi:
- No, minä ihmettelenkin, että mitä siinä kasvaa.
Onko ne tuosta koivunkannosta tulleet?
Sanoin tiukasti vielä ja osoitin sormella kukkapenkkiä:
- Älä sentään aja niitä tuolta kukkapenkistä.
Lähdin sisälle.
Nyt löytyi sellainen Oliver, joka ei kukkia rakasta.
Miten voi kukkia voi rakastaa, jos ei niitä edes huomaa?
Harmittaa niin, että melkein itkettää.
Kullerot ovat kasvaneet joka vuosi
tuossa koivunkannon kyljessä koko kesän.
keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007
Neitokainen lähtee zenluostariin
Tutkin pitkästä aikaa blogihakemistoa. Sieltä löytyi zen-luokan alta Hurinan blogi. Meillä näyttää äkkiseltään olevan samanlainen kirjallisuusmaku ainakin muutamien kirjojen kohdalla.
Tämä Hurina-neitokainen on lähdössä jonnekin Keski-Eurooppassa sijaitsevaan zenluostariin!
Onkohan se tämä kuuluisa ranskalainen Blum Village vai italialainen Bodhidarma? Taidan jäädä seurailemaan blogia. Mitenköhän zenluostarista pääsee nettiin?
Tämä Hurina-neitokainen on lähdössä jonnekin Keski-Eurooppassa sijaitsevaan zenluostariin!
Onkohan se tämä kuuluisa ranskalainen Blum Village vai italialainen Bodhidarma? Taidan jäädä seurailemaan blogia. Mitenköhän zenluostarista pääsee nettiin?
Muistokirjoitushaaste
Tuomo haastoi minut kirjoittamaan itselleni muistokirjoituksen. Otin haasteen vastaan ja tässä se on.
Muistokirjoitus
Olemme kokoontuneet tänään tänne pieneen kappeliin muistelemaan Heidiä, äitiä ja isoäitiä, joka kuoli kunnioitettassa 92-vuoden iässä.
Heidillä oli kaksi lausetta, joita hän kuljetti mukanaan, muistoissaan, koko elämänsä. Ne olivat:
Heidi sanoi usein, että hän on vain ihminen. Ihan tavallinen ihminen. Hänessä oli paljon hyvää ja paljon pahaa. Hänessä oli ristiriitoja ja sisäisiä haavoja, mutta silti hän yritti parhaansa. Hän halusi selättää syntinsä ja elää yksinkertaisella, nöyrällä tavalla. Hän piti ylpeyttä ja ajattelemattomuutta pahimpina kuolemansynteinään. Hän halusi tehdä työtä sen eteen, että pysyisi havahtuneena ja valveilla. Monissa runoissaan hän kuvasi sisäisiä kamppailuitaan.
Mutta Heidi uskalsi kyllä unelmoida ja haaveilla. Hän ei piilottanut toiveitaan. Hän uskalsi myös toteuttaa useita haaveita. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja, vaihtoi ammattia monta kertaa, opiskeli kuvataiteita, maalasi tauluja, teki veistoksia ja kiersi ympäri Suomea puhumassa hänelle tärkeistä ja lähellä olevista asioita. Hän halusi mahdollisimman monien pysähtyvän ja oivaltavan, että elämän ei tarvitse olla ikuisesti kärsimystä. Heidi oli idealisti. Hän halusi koskettaa muita taiteensa ja runoutensa avulla.
Heidillä oli valoisan asenteensa rinnalla synkkä puoli. Hänellä oli vahva tarve luoda taidetta ja vetääntyä syrjään arkielämästä tasaisin väliajoin. Tuo piirre tuli vahvemmaksi sitä mukaa kuin hän vanheni. Monet hänen filosofisista kirjoistaan huokuvat vakavuutta ja käsittelevät elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Hänen tyttärensä kertoivat, että äitinä oli usein ailahtelevainen, mutta rakastava, leikkisä ja kuunteli aina mitä tyttärillä oli hänelle asiaa. Mummina hän oli kultainen ja avulias. Hän rakasti hassuttelua. Hän kannusti lapsiaan löytämään oman tiensä ja oman onnensa.
Kun häneltä oli nuorena kysytty, että pitikö hän itseään hyvänä äitinä, hän oli tuhahtaen sanonut: "Mistä minä sen tiedän! Kysykää tyttäriltäni, kun he ovat kasvaneet isoiksi. He sen tietävät parhaiten."
Heidi ehti elää leskenä useita vuosia miehensä poismenon jälkeen. Hän ja hänen miehensä ehtivät olla naimisissa 60 vuotta. Heidin nuoruuden haave siis toteutui. Hän usein oli kuvitellut, että he sitten joskus saavat vanhana mummona ja pappana kiikkua vierekkäin keinutuoleissa vanhainkodissa.
Kuoleman jälkeiseen elämään hän suhtautui luottavasti. Heidin mielestä oli tärkeää keskittyä tähän elämään ja hetkeen. Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Hän oli sitä mieltä, että kyllä Jumala huolehtii hänestä kuoleman jälkeen ja tietää hänelle juuri sopivan paikan. Miksi murehtia sitä jo nyt? Mutta toisaalta asiaa ei kannattanut jättää ajattelematta ja sulkea silmänsä siltä totuudelta, että jokainen kuolee jonain päivänä.
Lopuksi luemme yhdessä vielä Heidin lempikohdan Raamatusta (1. Kor luku 13) :
Lepää rauhassa, Heidi. Me jäämme sinua kaipaamaan.
Muistokirjoitus
Olemme kokoontuneet tänään tänne pieneen kappeliin muistelemaan Heidiä, äitiä ja isoäitiä, joka kuoli kunnioitettassa 92-vuoden iässä.
Heidillä oli kaksi lausetta, joita hän kuljetti mukanaan, muistoissaan, koko elämänsä. Ne olivat:
- Ikinä ei tiedä mitä kivaa huomenna tapahtuu.
- Jos sinusta tuntuu, ettei kukaan rakasta sinua, Jumala rakastaa kuitenkin.
Heidi sanoi usein, että hän on vain ihminen. Ihan tavallinen ihminen. Hänessä oli paljon hyvää ja paljon pahaa. Hänessä oli ristiriitoja ja sisäisiä haavoja, mutta silti hän yritti parhaansa. Hän halusi selättää syntinsä ja elää yksinkertaisella, nöyrällä tavalla. Hän piti ylpeyttä ja ajattelemattomuutta pahimpina kuolemansynteinään. Hän halusi tehdä työtä sen eteen, että pysyisi havahtuneena ja valveilla. Monissa runoissaan hän kuvasi sisäisiä kamppailuitaan.
Mutta Heidi uskalsi kyllä unelmoida ja haaveilla. Hän ei piilottanut toiveitaan. Hän uskalsi myös toteuttaa useita haaveita. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja, vaihtoi ammattia monta kertaa, opiskeli kuvataiteita, maalasi tauluja, teki veistoksia ja kiersi ympäri Suomea puhumassa hänelle tärkeistä ja lähellä olevista asioita. Hän halusi mahdollisimman monien pysähtyvän ja oivaltavan, että elämän ei tarvitse olla ikuisesti kärsimystä. Heidi oli idealisti. Hän halusi koskettaa muita taiteensa ja runoutensa avulla.
Heidillä oli valoisan asenteensa rinnalla synkkä puoli. Hänellä oli vahva tarve luoda taidetta ja vetääntyä syrjään arkielämästä tasaisin väliajoin. Tuo piirre tuli vahvemmaksi sitä mukaa kuin hän vanheni. Monet hänen filosofisista kirjoistaan huokuvat vakavuutta ja käsittelevät elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Hänen tyttärensä kertoivat, että äitinä oli usein ailahtelevainen, mutta rakastava, leikkisä ja kuunteli aina mitä tyttärillä oli hänelle asiaa. Mummina hän oli kultainen ja avulias. Hän rakasti hassuttelua. Hän kannusti lapsiaan löytämään oman tiensä ja oman onnensa.
Kun häneltä oli nuorena kysytty, että pitikö hän itseään hyvänä äitinä, hän oli tuhahtaen sanonut: "Mistä minä sen tiedän! Kysykää tyttäriltäni, kun he ovat kasvaneet isoiksi. He sen tietävät parhaiten."
Heidi ehti elää leskenä useita vuosia miehensä poismenon jälkeen. Hän ja hänen miehensä ehtivät olla naimisissa 60 vuotta. Heidin nuoruuden haave siis toteutui. Hän usein oli kuvitellut, että he sitten joskus saavat vanhana mummona ja pappana kiikkua vierekkäin keinutuoleissa vanhainkodissa.
Kuoleman jälkeiseen elämään hän suhtautui luottavasti. Heidin mielestä oli tärkeää keskittyä tähän elämään ja hetkeen. Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Hän oli sitä mieltä, että kyllä Jumala huolehtii hänestä kuoleman jälkeen ja tietää hänelle juuri sopivan paikan. Miksi murehtia sitä jo nyt? Mutta toisaalta asiaa ei kannattanut jättää ajattelematta ja sulkea silmänsä siltä totuudelta, että jokainen kuolee jonain päivänä.
Lopuksi luemme yhdessä vielä Heidin lempikohdan Raamatusta (1. Kor luku 13) :
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Lepää rauhassa, Heidi. Me jäämme sinua kaipaamaan.
Analysoikaa minut! sanoi Liisa Ihmemaassa
Tein itsestäni Johari-ikkunan ja Nohari-ikkunan.
Johari on hieman positiivisempi kuin Nohari.
Valitkaa kumpaankin 5 tai 6 määritelmää, jotka sopivat minuun. Laittakaa nimimerkki mukaan, niin tiedän kuka mitenkin vastasi.
Kiitos.
Johari on hieman positiivisempi kuin Nohari.
Valitkaa kumpaankin 5 tai 6 määritelmää, jotka sopivat minuun. Laittakaa nimimerkki mukaan, niin tiedän kuka mitenkin vastasi.
Kiitos.
tiistaina, toukokuuta 29, 2007
Edessä loistava tulevaisuus
Omat rakkaat luonnoskirjaniKokosin tähän ohjelmaa kesäksi. Materiaalia on kertynyt vuoden aikana kohtuullisesti. Ne ovat vain vailla vain pientä viilausta ja pintaremonttia.
Kirjoituskilpailut ja deadlinet
Seksuaalioikeudet meillä ja muualla 26.6.2007
Tähtivaeltaja-novellikilpailu 30.6.2007
Muusa-kirjoituskilpailu: Kirjoita kuolema 3.8.2007
Martti Joenpolven novellikilpailu 10.8.2007
Rakkaudennukkaa-runokilpailu 17.8.2007
Suuri rakkaustarina-kilpailu 31.8.2007
Katse kohti tulevaisuutta! Muuten tässä märehtii tuota koulun loppumista koko kesän...
ps. sain kerättyä nuo kilpailut Aaltoliikkeestä, hyvä sivusto, katsokaapa.
maanantaina, toukokuuta 28, 2007
Matka on pitkä
Kaksi pientä elefanttia marssii näin... ja sitten pannaan kärsä toiseen korvaan.Kesä ja loma.
Tänään tuli postista taidekoulun todistus. Mukava yllätys. En odottanut sitä vielä saapuvaksi.
Muokkailin erästä novellia. Olen vahtinut lapsia. Eivät menneet hoitoon, kun yhdellä on kuumetta.
Kämppä on sekaisin. Täytyisi puuttua siihenkin pieneen asiaan.
Olen kiukutellut siis pari päivää sitä, että koulu loppui. Sitten havahduin, että kaikella on aikansa. Nyt täytyy tehdä parhaansa siinä missä on.
Se oli jännä juttu, miten se tapahtui. Asiat selkenivät eilen, kun kirjoitin luonnoskirjaani samalla kun yksi tytöistäni oli uimakoulussa. Istuin kahvilassa ja kirjoittelin. Asiat muuttuvat todeksi ja selkiintyvät, kun ne kirjoittaa ylös. Päämäärät ja tavoitteet kirkastuivat, sekä tämä hetki.
1 Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
3 aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
4 aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
6 aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
8 aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Saarnaajan kirja luku 3:1-8
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)