olen kirjoittanut hiljaista runoa
ja katsonut pimeää
olen noussut mäkeä ylös
raahaten perässäni kesän lupauksia
nyt olen huipulla
voisin kieriä alas, laskea pulkalla
pitkin karheaa rinnettä
roikkua kellon viisareissa
vääntäen aikaa eteenpäin
näen laaksossa vihreää ruohoa
ja auringon
*************************
Runotorstain aiheena sydäntalvi.
7 kommenttia:
:) Enpä ole aikaisemmin jättänytkään kommenttia...vain lukenut.
Tää on just sinua :), ihana positiivisuus sieltä jälleen löytyi...lopusta!.
t, S
Kesäihmisen runo ilmiselvästi!
Tässä on jännästi läsnä toisaalta turhautuminen ja toisaalta kärsivällinen odotus. Tykkäsin!
Ihana! Voin täysin samaistua! Hienoa kieltä!
tykkään ihan sikana:) tosi makee runo ottaa sisäänsä oitis
Hieno runo, upea positiivisuus kuorrutti lopun.
Kiitos kaikille jälleen kommenteistanne! :)
Ne auttavat jaksamaan. Runokokoelma syntynee runo kerrallaan.
Lähetä kommentti