Kissan elämää

Lola odottamassa tilaisuutta päästä syliin. Kuva otettu ihan äsken.

Toisinto edellisestä: minun mielipiteillä ja minulla

Minä katson kuinka kylmä tuuli repii suurta pihlajaa, jonka kukat ovat vasta nupuillaan.

Tunnen asunnon ikkunalasin hohkaavan viileyttä. Kokeilen kädelläni valkoista, kapeaa patteria. Minun mielestäni se on haalea.

Hivelen vanhan toimistotuolin ruskeaa käsinojaa. Aistin sen karheuden. Olen huomannut, että se on rikkinäinen. Minä pyöritän tuolia ympäri ja havaitsen sen pyörivän vaivalloisesti, mutta hiljaisesti, ilman kitinää. Lattia tuntuu kiiltävän liukaalta ja kylmältä jalkapohjiani vasten, koska minulla on ohuet sukat.

Kuulen kuinka hiiri juoksee välikatolla. Huomioin sen rapistelun. Korviini kantautuu keittiön ilmanvaihtoputkessa humahtelevan ja syöksähtelen tuulen ääni.

Näen kulleroiden kukkivan takapihalla.

Lauseita ilman mielipiteitä, ilman minua

Kylmä tuuli repii suurta pihlajaa, jonka kukat ovat vasta nupuillaan.

Asunnon ikkunalasi hohkaa viileyttä. Valkoinen, kapea patteri on haalea.

Vanhan toimistotuolin ruskea käsinoja on karhea ja rikkinäinen. Tuoli pyörii ympäri vaivalloisesti, mutta hiljaisesti, ilman kitinää. Lattia on kiiltävän liukas ja kylmä.

Hiiri juoksee välikatolla. Se rapistelee. Tuuli humahtelee ja syöksähtelee keittiön ilmanvaihtoputkessa.

Kullerot kukkivat takapihalla.

Kesäkukkat tulivat sittenkin meille

Etualalla lumihiutale,
ikkunalla uudenguineanliisa ja
taka-alalla roikkumassa petunia.

Päätin tänä kesänä turvautua tuttuihin kukkiin. Yllätyin viime vuonna siitä kuinka hyvin petunia kukki: (katso täältä). Siihen taisi vaikuttaa se, että tällä kertaa jaksoin hoitaa sitä eli nyppiä vanhat kukat pois. Verenpisaraa en hankkinut tänä vuonna. Uudenguineanliisa minulla on ollut pari vuotta sitten. Se viihtyy ihan hyvin tuossa aika varjoisassa tilassa. Kuuminta on hetken verran iltapäivällä. Aurinko ei ehdi paistamaan suoraan kukkiin kuin pari hassua tuntia, jos sitäkään. Uutena tulokkaana on lumihiutale. Saa nähdä selviääkö se hoidossani.

Sain idean pari vuotta vanhasta valkeasta lyhdystäni, joka on roikkunut ulkona ympäri vuoden. Ostin sen kaveriksi toisen valkean lyhdyn ja laitoin ne roikkumaan punaiselle lautaseinälle. Muistin, että on olemassa myös pöytäliina tuohon pöydälle ja jopa löysin sen!

Nyt on valmiina kaunis paikka, missä istua. Se on vain hassua, ettei me koskaan istuta tuossa etupihalla. Siinä on liian varjoisaa päivällä. Sekä iltapäivällä sitten liian viileää, jos ei ole tosi helteinen ilma. Kenelle tuon paikan tein?

Ehkäpä tein sen lapsille. He olivat innossaan, kun viikko sitten saatiin kalusteet ulos autotallista. He halusivat heti istua siinä, syödä piparia ja juoda mehua. Silloin olikin ihan oikeasti tosi lämmin ilma.

Toiveena on, että kauniisti laitettu patio (vai teranssiksiko tuota syvennystä kutsuisin?) houkuttelisi minutkin istumaan siinä.

RunoTorstai: inhimillinen tekijä

Se olet sinä

kätesi tutut
haparoivat

lyöt varpaasi kynnykseen
et löydä avaimia
mistään

kun olet mennyt pois
kimaltaa kotijärvi ja
tuoksuu vastakuoriutuneen sorsanpoikasen
untuvapeite
kesäillan hiljaisuudessa

******************

RunoTorstain ihmillinen aihe....

Huomioita lähiympäristöstä

Kesä on tullut!

Huomasin, että varastorakennuksemme takana on kukkiva tuomi ja...

...keltainen rypsi/rapsipelto.

En ollut koskaan aikaisemmin huomannut tuota tuomea.
Voisin vaikka vannoa, että viime vuonna pelto ei ollut keltainen tai edes koskaan.
Ehkäpä viljelijä kierrättää lajeja.
Tai sitten minä en vain muista.

Tuomi on suuri. On ollut siinä kauan.
Ja varmasti on kukkinut viime vuonna ja toissa vuonna.
Miksen ole ennen sitä huomannut?

Joskus katsoo asioita näkemättä niitä,
katsoo niiden läpi,
eikä huomaa.

Valokuva- Ja RunoTorstai: kaksi

Kuu kulkee taivaalla
kirkas kuvastin ja
salattu pimeä puoli
yhtä ja samaa
rajatonta pyöreyttä

*****************

Runo- ja ValokuvaTorstaissa aiheena kaksi.