Pages

torstaina, kesäkuuta 05, 2008

RunoTorstai: inhimillinen tekijä

Se olet sinä

kätesi tutut
haparoivat

lyöt varpaasi kynnykseen
et löydä avaimia
mistään

kun olet mennyt pois
kimaltaa kotijärvi ja
tuoksuu vastakuoriutuneen sorsanpoikasen
untuvapeite
kesäillan hiljaisuudessa

******************

RunoTorstain ihmillinen aihe....

6 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Tuon tuoksun tahdon tuntea :)

HeidiR kirjoitti...

Tuo on sellainen tuoksu, jota hyvin harva pääsee haistelemaan. Ehkäpä se ei olekaan ihmiselle tarkoitettu? Maailma on täynnä asioita, joita kukaan ihminen ole läheltä kokemassa. Silti ne tapahtuvat.

helanes kirjoitti...

Poikkeuksellisesti sanon: taitaa olla runo.

Sirpa Kyy kirjoitti...

Tulleet tutuiksi. Tunnetut haparoiviksi. Hyvä paikka pysähtyä kysymään miten minä-minä, minä-sinä, sinä-minä, sinä-sinä, suhteutuvat toisiinsa, edelleen vain sinään ja minään. Siis kuka haparoi, kuka lyö varpaansa, tapa tunnistaa itsensä, myös.

(Lätsähtääkö hieman "jo kerrottuun" viimeiseen säkeeseen..?)

Vaan vastakuoriutuneen sorsanpoikasen tuoksu on jotain niin vallatonta, herättävää ja ehdottoman löydettävää, että kiitos.

HeidiR kirjoitti...

Helanes: Kyllä, se on runo.

Sirpa Kyy: Ole hyvä. :) Mukava, kyn pysähtyit runolleni. Mikä säe lätsähtää? En ihan tajunnut. Mutta nyt kun katson tätä runoa, ajattelen, että se voisi toimia ihan ilman mitään alkuhöpinöitä. Alkaen vain siitä "Kun olet..."

johnleehooker kirjoitti...

Ooh...mujeva tuoksu niinkuis runokin :)