Naisen ja miehen maailma

Minulla on kultakimpalekirja kirjahyllyssäni. Herättää minussa jatkuvasti ahaa-elämyksiä. Se on Tony Dunderfeltin Naisen ja miehen maailma - Miten opin ymmärtämään toista sukupuolta (Pro Dialogia 1996).

Minä olen usein väittänyt, että minulla voisi olla miehen aivot (maskuliininen toimintamalli ja hahmotustapa). Mutta kyllähän sitä hyvin pitkästi käyttäytyy naismaisesti (feminiininen toimintamalli ja hahmotustapa) aika monissa tilantessa. Toimintatavat tulevat jostain selkäytimestä, mistä lie.

Miehillä ja naisilla on erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa. Kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi. Kumpaakin tapaa tarvitaan. Ne täydentävät toisiaan. Lisäksi voi olla, että on naisia joilla maskuliininen hahmottamistapa on vahvempi. Löytyy tietysti feminiinisesti ajattelevia miehiä. Ihanteena olisi ainakin ymmärtää kumpaakin tapaa.

Otetaanpa esimerkkinä tämä:

Mies kokee helposti vuorovaikutustilanteet kilpailuna, nainen näkee ne mahdollisuutena luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. s. 27

Maskuliininen: Hierarkia (status, valta, kilpailu, saavutukset)
Feminiininen: Yhteisöllisyys (yhteyden luominen, yhteistyö, suhteet)

Nainen varjelee yhteistyötä ja yhteisyyttä, mies johtajuutta. s. 31

Otetaanpa tässä nyt ilmasta kuvitteellinen esimerkki. Jollakin yhteisöllä on tulossa pihatalkoot. Nainen on innoissaan siitä. Yhteistä tekemistä! Siellähän ollaan yhdessä ja vietetään aikaa. Syödään ehkä eväitä. Nauretaan. Se on kevään rituaali. Painoarvo on yhteisöllisyydellä eikä niinkään haravoimisella ja suorittamisella.

Mies ei ole innoissaan. Miksi tuhlata aikaa jonkun yhteisön pihaan, jos oma piha tarvitsee kipeämmin haravointia? Yhteisöllä on varmaan omat talonmiehet, jotka hoitavat hommat viran puolesta. Parempi on olla osallistumatta ja käyttää tuo aika hyödyksi tulemalla kotiin haravoimaan omaa pihaa. Sitähän sitä katselee koko kesän.

Kumpi on oikea tapa suhtautua pihatalkoisiin? Kirjassa sanotaan, että kumpikin tapa ajatella on oikea. Hassua.

Nämä hierarkia- ja yhteisöllisyysmallit kohtaavat usein toisensa työpaikoilla.

Esimerkiksi on puhuttu, että yhteistyö ja tasavertainen neuvottelu on naiselle helpompaa kuin miehelle. Työpaikalla mies ei viitsi osallistua turhanpäiväisiin keskusteluihin tai neuvotteluihin, sillä niissä voisi ilmetä jonkun tietävän asioista enemmän kuin hän. Tämä vähentäisi hänen todellista tai kuviteltua johtajuutta. Mies voi myös kokea yhteistyön yleensäkin haasteena kilpailuun (s. 31). Tämän mies osoittaa käytöksellään antamalla keskustelulle tiukkoja lähtökohtia ja toiminnassaa tuo esille omaa valtaa ja statusta.

Naisen mielestä miehen käytös voi tuntua kummalliselta. Nainen voi ajatella, että miksi mies yrittää kukkoilla ja varjella omia etujaan joka käänteessä. Naiselle "turhanpäiväiset" neuvottelut voivat merkitä asioiden yleisenä tiedostamisena, kiinnostavana mahdollisuutena tutkia erilaisia luovia mahdollisuuksia tai tapana luoda yhteyttä työporukan kesken. (s. 32)

Ongelmia ja turhaa mielipahaa varmasti syntyy etenkin, jos miesvaltaisella alalla on naispomo, joka ajattelee feminiinisesti tai naisvaltaisella alalla on maskuliinisesti ajatteleva miespomo.

Ratkaisuna on opetella ymmärtämään toista sukupuolta ja samalla tietysti omaa sukupuoltaan. Samoihin toimintamallihin ei ole pakko jymähtää. Välillä nainen voi joustaa ja antaa miehen olla mies. Mies voi myös kehittää tätä yhteisöllistä puoltaan itsessään.

Kuulostaa helpolta, mutta vaatii aikaa ja toistoa. Yritystä ja erehdystä.

Onko teillä esimerkkejä elämässänne, jotka sopisivat tähän yhteyteen?

ps. ai niin... Meidän koulun pihatalkoot on peruttu sateen vuoksi, joten tämän ajan voi käyttää hyödyksi kirjoittamalla kiinnostavan kirjoituksen blogiinsa.... ;)

Aamukampa täälläkin

Tämä kevät on kuin hiekka valumassa käsien välistä maahan. Mutta se tuntuu vielä silti hyvältä. Hiekka on lämmintä ja pehmeää. Aamut hupenevat. Mitä silloin tapahtuu kun hiekka loppuu?

Kirjoitin tänään kaksi rästitehtävää, jotta saisin vielä opettajalta yhden puuttuvan numeron opintokirjaan. Sen jälkeen vien tuon keltaisen lappusen kansliaan. Siellä tehdään siitä oikea todistus. Siis numerot siirretään jollekin kiiltävälle ja hienolle paperille. Tuo keltainen opintokirja on hieman nuhraantunut ja kulunut. Onhan se kulkenut koko syksyn ja talven mukanani. Talletan sen muistojen kansioon kaappiini, missä on muutakin näennäisesti tarpeetonta. Minä olen säilönyt tunteitani jopa Lontoon luokkaretken ostoskuitteihin.

Täällä kivikoululla on nyt luomisen tunnelmaa. Kirjoittajat ja kuvittajat tekevät yhteistyössä isoa juttua sanomalehteen. Projektia on ollut mukava yhdessä ideoida. Juttu ilmestyy tämän kuun lopussa. Kerron sitten siitä lisää.

Huomenna on pihatalkoot. Oppilaat ja opettajat yhdessä haravoivat koulun piha-alueet kuntoon ja siistiksi kesää varten. Toivottavasti aurinko paistaa. Äsken satoi vettä hetken ja rakeitakin. Nyt taas paistaa aurinko. Keväinen oikukas ilma.

Ensi viikolla ryhdymme tyhjentämään tätä tilaa. Kannamme kaiken pois varastoon. Tietokoneet, sohvat, tuolit, pöydät, matot ja ylimääräiset romut. Heitämme tarpeettomat paperit roskiin. Jaamme cd-levyt. Pidämme puheita toisillemme tyhjässä huoneessa, jossa varmasti kaikuu meidän kaipuumme. Pian tämä päättyy. Pian alkaa uusi jakso kaikilla meillä.

Epäilen, että kesäkuun alussa istun hiljaa töissä työpisteelläni ja ihmettelen tätä kaikkea.

Hyypiö pihalla!

Töyhtöhyyppä

Meidän piha taitaa olla matoparatiisi. Ensin kävi se taivaanvuohi vetämässä matoja maasta. Nyt töyhtöhyyppä tipsutteli nurmikolla, kallisteli päätään ja nappaili matoja. Kuuleeko vai haistaako se ne madot mullan alta? Sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta. Mikä matovaras seuraavaksi pihalle ilmestyy?

Nainen elämänsä kaarella - Oulussa sunnuntaina

Sunnuntaina 6.5.2007 klo 15-17

runoilija - kouluttaja Eija Jaakola (e. Partanen)
puhuu masennuksesta luovuuden näkökulmasta.

Paikka: Kauppatorin Kahvila Makasiini, Aittatori 1, Oulu

VAPAA PÄÄSY

******************

Varmasti mielenkiintoinen aihe! Eija Jaakola on lisäksi hyvin ryhmää ja ihmisiä lukeva puheenpitäjä. Hänellä on ihmeellinen puhumisen taito.

Valitettavasti itse en pääse katsomaan. Lasten uimakoulut samaan aikaan.

Mutta menkää te, jotka pystytte.

ValokuvaTorstai: Tyhjä

Tikapuita pitkin tyhjään taivaaseen?

RunoTorstai: Tyhjyys

Lämmin vesipisara
maissipellolla

taivaanranta kaareutuu

aurinko kehrää
silkkiä ja villaa



RunoTorstain tyhjyys

Vain hetken esillä!

Netissä olisi saatavilla lyhyen aikaa kaksi lehtijuttua, jossa kerrotaan Limingan taidekoulusta.

Molemmissa haastatellaan myös minua.

Suomenmaa lehdessä: Lakeudella on tilaa tehdä taidetta.

Oululehdessä: Lakeudella on tilaa taiteilla

Sama toimittaja ja kuvaaja, hieman eri painopiste kerronnassa.

Älkää siis ihmetelkö, jos näitä juttuja ei löydy viikon päästä samasta linkistä! Vanha lehti ja linkit korvaantuvat uusilla. Liekö missään arkistoja...

Tuntuu omituiselta nähdä oma naama lehdessä ja lukea omia juttujaan. Oksettaa, kädet on kylmät, niskat jäykät, hikeä otsalla. Mitä ihmettä? Noinko minä sanoin toimittajalle? Minusta Suomenmaan juttu oli miellyttämpi lukea. Onkohan tämä vähän sama asia, kun katsoo itseään videolta ja tuntee olonsa vaivaantuneeksi? Itseään on tottunut katsomaan peilistä, ei oikeinpäin nähtynä elävänä ruudulta.

No, itsepä suostuin haastateltavaksi. Ajattelin, että on hyvä tilaisuus mainostaa tätä koulua. Olen saanut täältä niin paljon, että mieluusti kerron muillekin tästä mahdollisuudesta! :)

ps.

Se minun Minuuttinovelli ei ole netissä luettavana, koska se pitää ensin julkaista Kaltiossa. Sen jälkeen vasta Limingan taidekoulun sivuilla. Koululla oltiin hieman liian nopeita. Hups.