Pages

torstaina, lokakuuta 02, 2008

RunoTorstai: kiltti

hän oli jotain hämärää
ehkä en muista

siellä missä hän oli
leijui

pelkoa
äärimmäistä taipumista

hän kulki jälkiä jättämättä

mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa

lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän kirjoittaa kiviin
rakkaudesta

********************

RunoTorstain aihe kiltti.

10 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Aivan uskomatonta! Tuli sellainen olo, että pitkästä aikaa haluan kirjoittaa RunoTorstain runon. Menin katsomaan. Aihe: KILTTI!

KILTTI! Jos muistatte, minähän aloitin blogielämäni Kiltin Tytön Blogin kirjoittamisella.

Jännä juttu...

ipi kirjoitti...

Kerrassaan mahtava runo! (ja yhteensattuma) Liika kiltteys on taaksejäänyttä elämää, kuulostaa hienolta.

Hallatar kirjoitti...

Osuva haastesana siis. =)

Kiehtova runo.

Jukka kirjoitti...

Kerrassaan oivallinen Runo! Olen seurannut pitkään blogiasi, mutta Runotorstaita en ole ennen kommentoinut.

Tämä kolahti ja "kovaa".
Juuri tänään.
Juuri minun elämääni.

Kiitos.

Vera Mumia kirjoitti...

kiitos hienosta runosta :) sinun kilttisi ratkaisi rakkaudella, minun suuttui.

runo on kaunis, kiltteyden muistan pelkona. se on tässäkin osuva.

vera m.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kovasti kommenteista! Se on aina ilo, jos oma teksti koskettaa jotain toistakin. :)

ipi: niin... mikä lienee taaksejäänyttä.. ei siitä kokonaan pääse ja ei ole tarkoituskaan. En ole edelleenkään liian tuhma.

Jukka: nyt kyllä joudut kertomaan omassa blogissasi tuosta kolahduksesta! :D

vera m: kyllä minunkin kilttini on ollut hyvin, hyvin vihainen ja suuttunut... mutta sen jälkeen tulee se rakkaus.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että jostain hämärästä ja taipuvasta tuli selvärajainen ja sen jättämä varjo on lempeä - kaikki ei ole siis muuttunut, kiltteys on säilynyt mutta saanut ympärilleen jämäkkyyttä ja omaa tahtoa.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos Tuima, sinullekin. :)

Intouduin laittamaan tämän runon Aukean näyttelyynikin ihan teidän palautteen ansiosta. :D

Anonyymi kirjoitti...

Loistavahan tämä on.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos Harri. :)