Pages

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

On the road again?

Rauhallinen kesämetsä, kotimetsä


Kävin ostoksilla, kiireettä, yksin. Ladoin ostoskärryihin makkaroita, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, pekonia, kaikkea sitä tavallista grillattavaa. Automarketti pullisteli ihmisiä. Kaikki parveilivat makkarahyllyn luona. Ihmiset keräsivät vihannesosastolla tomaatteja kilokaupalla.

Saatuani ostokset tehtyä, suuntasin pois parkkipaikalta autolla. Hirvittävä jono. Menin toiseen automarkettiin. Sieltä sai lohta alennuksella. Taas paljon ihmisiä, autoja. Pois lähtiessäni alkoi jo ahdistaa.

Mietin, että taasko se iskee tämä juhlamasennus! Sekö ahdistaa, että näkee muiden kiirehtivät pois? Kuvittelenko heillä olevan hauskaa jonoissa ja kiireessä sinne mökille perheineen ja ystävineen? Eihän minua ahdistanut eilen yhtään. Minulla oli tosi mukava, arkinen, leppoisa päivä lasten kanssa.

Naps. Päähäni ilmestyi uusi näkökulma. Mitä jos heitä muita ahdistaa? Liikennevaloissa ja ajoradalla leijuu kollektiivinen ahdistus. Ihmiset stressaavat juhannusta. Heillä on kiire rentoutumaan mökeille. Ehkä minä vain imin tuon ahdistuksen itseeni? Mistä sen tietää kuinka ihmiset ovat toisiinsa kytköksissä?

Ostin tänä vuonna vähemmän ruokaa, sillä aina sitä ostetaan liikaa. Nyt toivottavasti sitä on sopivasti.

Tänä vuonna olemme kotona. Olimmehan viimekin vuonna. Nyt meillä on hyvä syy. Eihän kissaa voi yksin tänne jättää päiviksi. Ei tarvitse selitellä sitä, miksei lähde mökille tai juhli cityjuhannusta.

Haaveena olisi nähdä juhannuskokko. Harmi vain, että ne sytytetään kovin myöhään lasten kannalta. Viime vuonna ajelin juhannusaattona lasten kanssa ympäri Oulua ja etsin juhannuskokkoa, turhaan. Lopulta Turkansaaressa olisi ollut sellainen, mutta vasta joskus kello 22.00. Tänäkin vuonna näkyy sytytys olevan vasta sitten. Siihen aikaan lapset nukkuvat jo.

Meillä ihan selvästikin puuttuu nyt edelleenkin lapsiystävällinen juhannusperinne. Vielä muutama vuosi se oli sama kuin monilla muillakin suomalaisilla: grillattua makkaraa ja runsaasti olutta.

Hyvää juhannusta kaikille!

Pysähtykää nauttimaan luonnosta. Puhdas luonto on ihme. Päivänkakkara on ihme. Kaikki on ihmettä, kun ajattelee kuinka suuri ja arvaamaton maailmankaikkeus on. Se hyttynenkin on ihme. Miten voi hyttynen olla olemassa maailmassa, jossa suurin osa on galaksien välistä tyhjyyttä?

Sinäkin olet ihme.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Pieni ja ihmeellinen on planeettamme..." Hjoo. Mää voin tulla joskus vahtimaan sitä teijän kissaa : ) tahi vaikka lapsia.

kurnau.

t. la-uur

puujalka kirjoitti...

Hyvää juhannusta!
Meilläkin vietetään juhannus kotona. Meillä ei kesämökkiä edes ole, jotta voisimme mennä sinne. Mutta yleensä minulla on pyhätöitä. Tänäänkin minun piti olla hommissa järjestämässä seurakunnan juhannusjuhlaa. No nyt olen ääni käheänä ja kirkkoherra hoitaa minun hommat. Myös vanhemmalla lapsella on kuumtta ja silmät rähmivät ikävällä tavalla. Toivon olevani sunnuntaina iskussa, jotta voisin edes viimeisen työtehtävän (sanajumalanpalvelus) toimittaa ennen lomaa.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

... jatkoa

Hyttysen olemassaoloa muistan joskus saarnassa pohtineeni. "Miksi hyttysiä on olemassa?" Onko niillä oltava jokin ihmiselle perusteltavissa oleva tarkoitus ja hyöty. Siinä tapauksessa ne muistuttavat ihmiselle, että hän ei ole universumin keskus. Mutta oikeasti ajattelen, että hyttysillä on tarkoitus, joka on riippumaton ihmisistä. Hyttyset eivät myöskään ole siksi, että linnuilla on ruokaa. Hyttysillä on oma tarkoituksensa, mutta minun ei tarvitse sitä tietää.

hyvää kesää myös hyttysille, vaikka en olekaa itikoiden ystävä.

Allyalias kirjoitti...

Mainiota juhannusta sinulle! On muuten tosi vaikeaa keksiä juhannustekemistä jos jää kaupunkiin.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kaikille toivotuksista! Ja Lauuuran, pidän tarjouktsesi mielessä.

Katsoin aamulla netistä säätiedotuksen ja päättelin, että kaupunkiin on lähdettävä mahdollisimman pian. Viimeistään kello 13 sataa. Aurinko paistoi ihasti ja oli ihan kesämekkokeli.

Kävimme tutustumassa Oulun kaupungin uusiin leikkipuistolaitteisiin. Sitten seikkailtiin Hupisaarilla. Lapset ylittivät pieniä puroja kiveltä kivelle loikkien. Seurasimme tuntemattomia polkuja puiston runsaassa kasvillisuudessa. Oikea seikkailu!

Sitten alkoi tuulla ja tummia pilviä kerääntyä taivaalle. Lähdimme kotiin noin 1400 aikoihin.

Nyt sataa. Ehkä jopa kohta ukkostaa. Paistoimme makkarat ja muut herkut uunissa. Säästimme paistettavaa huomiseksikin.

muoriska kirjoitti...

Hyvää juhannusta.. kirjoitellaan!