Pages

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Katkeraa, kitkerää elämää

Sielun ja ruumiin yhteiset nautinnot ovat täysin mielenliikutuksista riippuvaisia. Ne ihmiset, joihin mielenliikutukset vaikuttavat syvimmin, voivat siis nauttia muita enemmän tämän elämän suloisimmista nautinnoista. He voivat myös kokea suurinta katkeruutta, elleivät osaa käyttää oikein mielenliikutuksiaan ja jos onni ei suosi heitä. Mutta viisaudesta on hyötyä ennen kaikkea siksi, että se opettaa meitä hallitsemaan mielenliikutuksiamme ja ohjaamaan niitä niin taitavasti, että niistä johtuva paha on kaikin puolin siedettävä ja tuottaa vieläpä iloa.

René Descartesin ajatelma löytyi filosofian sitaateista


Kun etsii netistä katkeruus-aiheisia juttuja, löytää hengellisille sivuille:

Katkeruus sydämessä
En ole katkera, mutta kuitenkin...

Katkerille ihmisille on oma sivustokin missä he voivat levittää katkeruuttaan eli Katkera.com.

Mitä katkeruus kertoo ihmiselle, joka sydämessään kantaa sitä? Kanttaako sitä helliä ja vaalia? Tuskin. Mitä enemmän purkaa katkeruutta ympärilleen, sitä katkerammaksi elämä käy.

Katkeruus kertoo meille siitä, että olemme pettyneet liian monta kertaa. Niin monta kertaa, että toivo on kuollut. Emme enää usko, että olisi mahdollista toivoa parempaa.

Katkeruuden tunne kehottaa muutokseen. Jos jotain elämässäsi on pielessä, se täytyy korjata tai sitten täytyy muuttaa asennettasi tuota asiaa kohtaan. Katkeruus ei kannata.

Onneksi Toivo on sellainen tyyppi, että hän herää aina uudelleen. Ei hän koskaan lopullisesti kuole, vaikka joskus tuntuu siltä. Usko herättää hänet. Usko taas on vahva kaveri, koska hän luottaa Rakkauteen.

Usein tosin Uskoltakin loppuu voimat, mutta jotenkin jännällä tavalla silloin Toivo herää ihan itsestään ja ryhtyy antamaan Uskolle lisää voimia. Rakkaus on aina huolehtimassa noista kahdesta kaverista. Tosin välillä se piiloutuu, mutta se on aina läsnä tai ihan lähellä.

Joskus Rakkaus piiloutuu niin hyvin, että Usko ja Toivo menevät paniikkiin ja lopulta lamaantuvat täysin. Silloin voi Katkeruus yrittää hajottaa kolmikon. Mutta sitä ei Rakkaus salli.

Voi sitä riemunpäivää, kun Usko ja Toivo taas löytävät Rakkauden!

Silloin pidetään suuret juhlat!


Huomasitteko kuinka Katkeruus katosi? Ihan kuin itsestään. Katkeruus lähtee pois, kun sitä ei ruoki.

4 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Luen juuri Anna-Liisa Valtavaaran teosta OIKEIN KILTIT. (Vastakohta kiltteydestä kipeille; väärin kilteille) Hän esittää että paras synonyymi oikealle kiltteydelle on rakkaus, ja rakkauden ehkä isoin este on katkeruus. Tuo juuri lukemani kohta nousi heti mieleeni kun luin tätä sinun hyvää postaustasi.

HeidiR kirjoitti...

Oi, Rita! :)

Ilahduttavaa, että vielä vierailet täällä. Kyllä se niin on, että kun sydän on jäätynyt katkeruudesta, ei siellä rakkaus kuki.

puujalka kirjoitti...

Minulle viimeisestä lauseestasi (Katkeruus lähtee pois kun sitä ei ruoki) tuli mieleen lyhyt tarina, jonka mukaan sielussamme asuu kaksi koiraa, musta ja valkoinen. Koirat tappelevat keskenään. Musta edustaa huonoja taipumuksiamme ja valkoinen hyveitä. Kysyttäessä kumpi koirista on voitolla, vastaus riippuu aina siitä, kumpaa koirista henkilö ruokkii.

Usko kirjoitti...

Ja suurin niistä on Rakkaus...